Yrjö Kauko

Yrjö Kauko (13. syyskuuta 1886 Kuopio – 29. lokakuuta 1974 Espoo)[1] oli suomalainen kemisti ja professori.

Yrjö Kauko

Yrjö Kaukon vanhemmat olivat työnjohtaja Anton Sakarias Kauko (aik. Lindberg) ja Helena Maria Holopainen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1904 ja valmistui insinööriksi 1909 sekä tohtori-insinööriksi Karlsruhen teknillisestä korkeakoulusta Saksasta 1910. Kauko oli valmistuttuaan professori Fritz Haberin apulaisena ensin Karlsruhessa ja sitten Berliinin Kaiser Wilhelm -instituutissa. Hän osallistui Berliinin yliopistossa Max Planckin ja Albert Einsteinin pitämille luennoille.[2] Kaukosta tuli insinööriupseeri 1927 ja insinööriluutnantti 1927. [3]

Kauko oli Tampereen teknillisen opiston opettajana vuodesta 1912 ja yliopettajana 1923–1935. Hän johti kemiallisia turvetutkimuksia 1919–1921. Hän oli Tarton yliopiston epäorgaanisen kemian teknologian professori 1922–1923 ja fysikaalisen kemian professori 1924–1925, Helsingin yliopiston kemian apulainen 1934–1940, Helsingin Teknillisen korkeakoulun epäorgaanisen kemian professori 1941–1949 sekä Turkissa Ankaran yliopiston professori 1952–1955 ja Erzurumin yliopiston 1958–1959.[4][1] Kemistin uran ohella Kauko kiersi maailmaa ja toimi elokuvan uranuurtajana Siperiassa, salakuljettajana Pietarissa, hevoskuiskaajana Turkissa ja hedelmänviljelijänä Argentiinassa[5][3].