Yrjö I (Iso-Britannia)

Yrjö I (George Louis; 28. toukokuuta 1660 – 11. kesäkuuta 1727) oli Ison-Britannian ja Irlannin kuninkaana vuosina 1714–1727. Yrjö I oli Hannoverin vaaliruhtinas ja ensimmäinen Hannover-sukuinen Britannian hallitsija.

Yrjö I
Ison-Britannian ja Irlannin kuningas
Valtakausi	1. elokuuta 1714 – 11. kesäkuuta 1727
Kruunajaiset	20. lokakuuta 1714
Edeltäjä	Anna
Seuraaja	Yrjö II
Syntynyt	28. toukokuuta 1660 Hannover, Braunschweig-Lüneburg, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut	11. kesäkuuta 1727 (67 vuotta) Osnabrück, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Puoliso	Sophia Dorothea Celle ( 1682; ero. 1694)
Lapset	Yrjö II Sophia Dorothea
Koko nimi George Louis
Suku	Hannover
Isä	Ernst August
Äiti	Hannoverin Sofia
Uskonto	protestantti
Nimikirjoitus

Yrjön läheisin sukulaisside edeltäneeseen Stuart-hallitsijasukuun kulki hänen äidinäitinsä Elisabet Stuartin kautta. Tämä oli Jaakko I:n tytär ja Kaarle I:n sisar. Yrjön perinnöllinen oikeus kruunuun oli hatara, mutta uuden Ison-Britannian vallanperimyslain myötä voimistunut parlamentti käytti oikeuttaan päättää hallitsijasta ja sivuutti monet edellisen monarkin Annan läheisemmät sukulaiset, ja niinpä koko ikänsä Hannoverissa eläneestä, englantia tuskin osanneesta Yrjö I:stä tuli 54-vuotiaana Ison-Britannian kuningas. Hän ohitti vallanperimyksessä noin 60 katolista sukulaista.[1]

Tuore kuningas saapui Isoon-Britanniaan ilman haureudesta pidätettyä vaimoaan, Sophia Dorothea, mutta hänellä oli mukanaan kaksi rakastajatarta. Vaimonsa kanssa hänellä oli kaksi lasta: George Augustus (myöhemmin kuningas Yrjö II) (s. 1683) ja Sophia Dorothea (s. 1687). Myös hänen rakastajattarensa synnyttivät hänelle useita lapsia, jotka tosin eivät olleet perillisen asemassa.

Yrjö oli huonoissa väleissä poikansa, Walesin prinssi Georgen kanssa,[1]

Yrjön pitkien poissaolojen vuoksi luotiin de facto pääministerin virka, jota hoiti ensimmäisenä Sir Robert Walpole.[1]