Yrjö Ahomaa
Yrjö Johannes Ahomaa (1. heinäkuuta 1923 Kauhava[1] – 4. lokakuuta 2001[2]) oli suomalainen kaupunginjohtaja. Hän toimi Harjavallan kunnan- ja kauppalanjohtajana 1962–1969 sekä Keravan kaupunginjohtajana 1970–1986. Puoluekannaltaan hän oli sosialidemokraatti, mutta hän vaikutti nuorena myös kommunistisessa liikkeessä ja sai jatkosodan aikana vankeustuomion maanpetoksellisesta toiminnasta osallistumalla maanalaiseen vastarintaliikkeen toimintaan[3].
Elämä
Varhaiset vuodet
Yrjö Ahomaan isä oli Tampereelta kotoisin ollut entinen punakaartilainen Otto Evert Ahomaa, joka jatkosodan aikana oli turvasäilössä sodanvastaisen toimintansa vuoksi.
Myös Yrjö Ahomaa oli mukana jatkosodan maanalaisessa vastarintaliikkeessä 1940-luvulla[3]. Hänet pidätettiin joulukuussa 1942 Olavi Heimanin kuulusteluissa tekemän ilmiannon perusteella. Ahomaa sen sijaan ei pahoinpitelystä huolimatta paljastanut Valpon kuulusteluissa ketään. Huhtikuussa 1943 hän joutui kenttäoikeuteen yhdessä 11 muun aktivistin kanssa. Ahomaa oli varastanut Teknillinen korkeakoulun laboranttikurssilta sekä työpaikaltaan Merivaara Oy:stä räjähteiden valmistukseen tarvittavia aineita ja toimittanut ne Heimanille. Hän selvisi vankeusrangaistuksella, mutta syytetyistä Heiman ja Martta Koskinen saivat kuolemantuomion ja heidät teloitettiin[3]
Jatkosodan päätyttyä kommunistien toiminta laillistettiin, jolloin Ahomaa liittyi Suomen Kommunistisen Puolueen jäseneksi ja toimi Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton ensimmäisenä puheenjohtajana vuodet 1944–1947. Hän opiskeli Tampereella Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa.[1]
Kuntajohtajana
Suoritettuaan valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon Ahomaa siirtyi sosialidemokraatteihin ja työskenteli Suolahden työväenopiston johtajana 1950–1953, Kemin sosiaalijohtajana 1953–1956 ja Hämeenlinnan sosiaalijohtajana 1956–1961. Ahomaa toimi vielä lehtorina Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa,[1] kunnes hänet 1962 valittiin Harjavallan kunnanjohtajaksi liikenneonnettomuudessa kuolleen Pentti Moilasen seuraajaksi. Harjavallan muututtua kauppalaksi vuoden 1968 alussa Ahomaa jatkoi tehtävässä kauppalanjohtajan nimikkeellä kesäkuuhun 1969 saakka.[4]
Tammikuussa 1970 Ahomaa aloitti Keravan kaupunginjohtajana.[4] Hän oli mukana ideoimassa vuonna 1978 ensimmäistä kertaa järjestettyjä Keravan Sirkusmarkkinoita,[5] ja hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1986 Valkosipulifestivaalit.[6]
Perhe
Ahomaan puoliso oli Vappu Wälläri, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1949. Vappu Wällärin isä oli ammattiyhdistysvaikuttaja Niilo Wälläri.[7]
Lähteet
- Kaarninen, Pekka: Ahomaa, Yrjö Johannes (PDF) Työväenperinteen matrikkeliprojekti 1993–1997. 1997. Työväen Arkisto. Viitattu 31.3.2018.
- Kuka kukin on 2003, s. 1163. Otava, Helsinki 2002.
- Rislakki, Jukka: Maan alla: vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944, s. 46–47, 49–50. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-83509-9-X.
- Vartiainen, Vesa: Maatalouspitäjästä teollisuuskaupungiksi : Harjavallan historia 1860-luvulta 2010-luvulle, s. 265. Harjavalta: Harjavallan kaupunki; Harjavallan seurakunta, 2011. ISBN 978-951-97142-2-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Marttinen, Vesa: Kerava on Suomen tivolitoiminnan syntysija – kukaan ei tiedä tarkalleen miksi 5.9.2015. Yle Uutiset. Viitattu 31.3.2018.
- Melleri, Virpi: Kerava on valkosipulikaupunki Taloussanomat. 16.8.2002. Ilta-Sanomat. Viitattu 31.3.2018.
- Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978, s. 29. Helsinki: Otava, 1978. ISSN 1237-7570. Projekt Runeberg.
Yrjö Ahomaa | Toivo Karppinen | Markus Kainulainen | Anna-Liisa Tiekso-Isaksson | Ossi Sjöman | Pekka Saarnio | Markku Kärkkäinen | Harri Moisio | Rauno Merisaari | Leena Ruotsalainen | Marko Autio | Marjo Katajisto | Sanna-Kaisa Cortés Téllez | Paavo Arhinmäki | Jussi Saramo | Dan Koivulaakso | Li Andersson | Anni Ahlakorpi | Hanna-Marilla Zidan | Liban Sheikh | Pinja Vuorinen