Yotsuya

Yotsuya (jap. 四谷) on Tokion Shinjukun erillisalueella sijaitseva alue ja kaupunginosa. Yotsuyan alue käsittää erillisalueen kaakkoisosan, joka muodosti ennen vuotta 1947 Tokion kaupungin Yotsuya-kun suuralueen. Alue sijaitsee Tokion keisarillisen palatsin ja Yotsuyan rautatieaseman länsipuolella. Sen läpi kulkee historiallinen Kōshū-kaidō-tiereitti, nykyinen Shinjuku-dōri-katu, jonka varrelle on keskittynyt liiketoimintaa. Lännessä alue ulottuu Shinjukun liikealueelle.[1][2]

Yotsuyan rautatieaseman ympäristöä, Comore Yotsuya -tornitalo

Yotsuya on myös laajempaa Yotsuyan aluetta suppeampi kaupunginosa, joka käsittää pitkänomaisen alueen Shinjuku-dōrin varrella. Kaupunginosa ulottuu kadun vartta pitkin Yotsuyan rautatieasemalta Shinjuky-gyoenin keisarillisen puutarhan tienoille.

Historia

Nimi ”Yotsuya” merkitsee kirjaimellisesti ’neljä laaksoa’, ja sen alkuperästä on erilaisia teorioita. Nimi on saattanut viitata Kōshū-kaidō-tien varrella sijainneisiin neljään laaksoon tai neljään teehuoneeseen (chaya), tai siihen, että Yotsuya-mitsuken tuloreitin läheisyydessä sijaitsi vain neljä taloa (yottsu ya). Joka tapauksessa Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla alue kehittyi Edon linnan uloimman vallihaudan Yotsuya-mitsuken vartioportilta länteen johtaneen Kōshū-kaidōn varrelle. Yotsuya-mitsuken tukimuureja on säilynyt Chiyodan erillisalueen puolella. Alueen länsireunalla nykyisen Yotsuya 4-chōmen osa-alueen tienoilla oli vuorostaan suuri tulliportti (ōkido).[2] Edo-kaudella Yotsuyan seudulla oli sotilasluokan asumuksia ja kauppias- ja käsityöläisväestön (chōnin) kortteleita; nykyisen Yotsuyan itäosat kuuluivat Kōjimachin kaupunginosaan, joka oli nykyistä laajempi, kun taas länsiosassa sijaitsivat Denmachōn, Shinobichōn ja Shiomachin kaupunginosat.[3]

Meiji-restauraation jälkeen 1800-luvun lopulla Yotsuyasta ja sen pohjoispuolella sijaitsevasta Kagurazakan kaupunginosasta tuli suosittuja liike- ja viihdealueita. Yotsuya tunnettiin erityisesti tekstiili- ja kimonoliikkeistään, joista merkittävimmät olivat Hoteiya ja Musashinoya gofukuten. Yotsuyan kaupunginosan pohjoispuolella sijaitseva Arakichō puolestaan tunnettiin kauniista puutarhoistaan, ja sinne kehittyi geishojen asuttama viihdekortteli (hanamachi). Vuonna 1923 tapahtuneen suuren Kantōn maanjäristyksen myötä Yotsuyan seutu vilkaistui entisestään, sillä sinne muutti paljon liikkeitä pahoin tuhoutuneilta shitamachin alueilta Tokion itäosista. Kuitenkin jo 1920–1930-lukujen kuluessa tärkeäksi joukkoliikenteen solmukohdaksi noussut Shinjuku kasvoi Yotsuyaa suositummaksi liikealueeksi. Yotsuya taantuikin vähitellen, ja muun muassa Hoteiya ja Musashinoya muuttivat Shinjukuun jo 1920-luvulla.[3][4]

Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1947 aiemmin itsenäinen Yotsuya-kun suuralue liitettiin uuteen Shinjukun erillisalueeseen. Sodan jälkeen alueelle on rakennettu moderneja toimisto- ja liikerakennuksia, ja sen läpi kulkevaa Shinjuku-dōri-katua on levennetty. Rakennustyöt alkoivat 1960-luvun alkupuolella ja valmistuivat 1980-luvulla. Vielä sodan jälkeen kadulla kulki yksi Tokion raitiolinjoista, mutta se lakkautettiin vuonna 1968.[2][4]

Kaupunkikuva ja rakennukset

Yotsuyan alue

Yotsuyan alue sijaitsee Shinjukun erillisalueen kaakkoisosassa entisen Edon linnan uloimman vallihaudan ja Shinjukun liikekeskustan välissä. Alueen läpi kulkee itä–länsisuunnassa pääkatu Shinjuku-dōri, jonka etelä- ja pohjoispuolelle alue on levittäytynyt. Yotsuyan rautatieasema sijaitsee alueen itäreunalla.[5] Alueen pinta-ala on noin 3,2 neliökilometriä, ja siellä on lähes 40 000 asukasta (vuonna 2022).[6]

Shinjuku-dōrin varrelle on keskittynyt toimisto- ja liikerakennuksia, kauempana pääkadulta on lähinnä asuinkortteleita.[2] Jo vanhastaan Yotsuya on tunnettu mäkisenä alueena, jossa on paljon buddhalaisia temppeleitä ja šintolaisia pyhäkköjä. Niistä merkittävimpiin kuuluu Suga-jinjan pyhäkkö. Erityisesti temppelialueita on Funamachin, Sugachōn ja Wakaban kaupunginosissa. Yotsuyan alueella sijaitsee muun muassa myös Shinjukun historiallinen museo.[5] Etelässä alueelta on pääsy Akasakan palatsille, joka toimii valtion vierastalona; eteläpuolella sijaitsee myös Meiji-jingūn ulompi puutarha urheilutoimintoineen.[2][5]

Yotsuyan kaupunginosa

Yotsuyan kaupunginosa käsittää itä–länsisuunnassa pitkänomaiseen alueen, joka ulottuu Shinjuku-dōri-kadun vartta pitkin Yotsuyan alueen itäreunalta Shinjuku-gyoenin keisarillisen puutarhan reunamille. Idässä kaupunginosa ulottuu entisen Edon linnan Yotsuya-mitsuken tuloportin ja Yotsuyan aseman tienoille. Naapurikaupunginosia ovat pohjoisessa Tomihisachō, Aizumichō, Funamachi, Arakichō, Yotsuya-San’eichō ja Yotsuya-Honshiochō; idässä Chiyodan erillisalueen Rokubanchō, Kōjimachi ja Kioichō; etelässä Minaton erillisalueen Moto-Akasaka sekä Shinjukun erillisalueen Wakaba, Sugachō, Samonchō, Daikyōchō ja Naitōmachi sekä lännessä Shinjuku.[1][2]

Yotsuyan kaupunginosan pinta-ala on 0,40 neliökilometriä,[7] ja se jakautuu neljään osa-alueeseen, jotka on numeroitu Yotsuya 1-chōme–Yotsuya 4-chōme. Niissä on yhteensä 4 822 asukasta (joulukuussa 2022).[8] Kaupunginosan väestötiheys on siten noin 12 100 asukasta neliökilometrillä. Shinjuku-dōrin varrelle on keskittynyt liikerakennuksia,[2] ja Yotsuyan rautatieaseman vierellä kohoaa pilvenpiirtäjäkompleksi Comore Yotsuya.[9] Väkirikkain alue on 4-chōmen osa-alue kaupunginosan länsireunalla: se on muodostettu toisen maailmansodan aikaan vanhemmista Nagazumichōn ja Shiomachin kaupunginosista. Shiomachi (’suolakaupunki’) sai nimensä siitä, että siellä toimi Edo-kaudella paljon suolakauppiaita.[10] Nagazumichō tunnetaan puolestaan kirjailija Yukio Mishiman syntymäpaikkana.[11]

Liikenne

Yotsuyan itäreunalla sijaitsee vilkas Yotsuyan rautatieasema, ja nimellä Yotsuya voidaankin viitata yksinkertaisesti myös sitä ympäröivään alueeseen. Rautatieasemalla pysähtyvät JR Higashi-Nihonin Chūō–Sōbu-linjan junat. Sieltä on myös vaihtoyhteys Tokion metroon, Tōkyō metro -yhtiön liikennöimille Marunouchi- ja Nanboku-linjoille. Lisäksi Yotsuyan keskiosassa sijaitsee Yotsuya-sanchōmen metroasema, jota käyttää Marunouchi-linja.[1][2]

Lähteet

  1. 日本地図 東京都 新宿区 四谷3丁目 Mapion. Viitattu 24.12.2022.
  2. 日本大百科全書 / 精選版 日本国語大辞典 / 百科事典マイペディア / 世界大百科事典 第2版: 四谷 Kotobank. Viitattu 24.12.2022.
  3. [https://smtrc.jp/town-archives/city/yotsuya/index.html 東京都 四谷・牛込 近世までの歴史] Sumitomo Mitsui Trust Realty Co., Ltd. Viitattu 24.12.2022.
  4. [https://smtrc.jp/town-archives/city/yotsuya/p02.html 東京都 四谷・牛込 四谷の賑わい] Sumitomo Mitsui Trust Realty Co., Ltd. Viitattu 24.12.2022.
  5. 四谷地区の紹介 シンジュクイレブン/新宿区町会連合会. Viitattu 25.12.2022.
  6. 四谷地区 シンジュクイレブン/新宿区町会連合会. Viitattu 25.12.2022.
  7. 平成27年国勢調査 東京都区市町村町丁別報告 港区 東京都総務局統計部. Viitattu 24.12.2022.
  8. 住民基本台帳人口 町丁別男女別人口及び世帯数 Shinjuku City. Viitattu 24.12.2022.
  9. 背景・特徴 Urban Renaissance Agency. Viitattu 25.12.2022.
  10. 四谷四丁目の歴史と沿革 四谷四丁目町会. Viitattu 25.12.2022.
  11. 三島由紀夫と四谷四丁目 四谷四丁目町会. Viitattu 25.12.2022.

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.