Joškar-Ola

Alue oli ollut marien asuttama osa Kazanin kaanikuntaa. Venäjän Iivana Julma valloitti alueen 1552. Tsaari Fjodor I perusti vuonna 1584 paikalle kaupungin sotilaslinnoitukseksi varjelemaan jokiliikenteelle tärkeää kulkureittiä ja pitämään paikallisia asukkaita kurissa.[6] Kaupunki pysyi pitkään varsin pienenä varuskuntakaupunkina ja samalla venäläisten tärkeimpänä keskuksena marien alueella. Väkiluku kasvoi merkittävästi vasta neuvostoaikoina: 1 700 (vuonna 1897), 4 300 (v. 1926), 27 000 (v. 1939), 89 000 (v. 1959), 166 000 (v. 1970) ja 201 000 (v. 1979).[6]

Neuvostoliiton aikoina kaupunki oli alueensa teollisuuden, liikenteen ja kaupan keskus. Toisen maailmansodan aikana sitä pidettiin syrjäisenä paikkana, ja sinne siirrettiin turvaan strategista teollisuutta. Neuvostoliiton romahduksen myötä teollisuus kuihtui ja monet ammattilaiset muuttivat muualle.[5] Viime vuosina elinkeinoelämä on alkanut jälleen virkistyä.

Kaupunki sijaitsee Volgan sivujoen Malaja Kokšagan varrella, keskellä tasankoaluetta noin 100 metriä merenpinnan yläpuolella. Ilmasto on mantereinen: kuumat kesät ja kylmät talvet.[6][5]

Joškar-Olan lentoasemalta on suoria lentoja Moskovaan, Saratoviin ja Nižni Novgorodiin. Kaupungingissa on rautatieasema; sinne johtaa Jaranskiin vievä pistoraide Moskovan ja Kazanin väliseltä pääradan Zelenodolskista.[7][6] Maantieyhteydet ovat kattavat eri puolille Venäjää ja Marinmaata. Venäjän päävaltatieverkostoon kuuluva Vjatka-maantie saapuu Volgalta Joškar-Olaan ja jatkaa pohjoisessa Kirovin kautta edelleen Komin tasavaltaan ja sen pääkaupunki Syktyvkariin.[8]

Kaupungissa on sekä ortodoksisia kirkkoja että marilaista muinaisuskoa varten uhrimetsikkö keskustan ulkopuolella.[4]