Ymär Sali

Ümär Alautdinov (myöh. Sali) oli kotoisin Nižni Novgorodin kuvernementin Aktukin tataarikylästä. Siellä hän vietti lapsuutensa ja kävi koulunsa. Vuonna 1896 hän avioitui kotikylässään Zeliha Gubeidullinin kanssa (Zäliha Gobäydulla[1]). Jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien Sali vieraili Tampereella useita kertoja vuodessa. Maahan hän asettui pysyvästi vuonna 1926.

Vuonna 1899 Sali jätti Tampereen kaupungin maistraatille elinkeinoilmoituksen uuden kauppaliikkeen harjoittajana. Hänen liikkeensä oli nimeltään Y. Sali Oy, ja se myi laajasti eri turkis-, kangas- ja lyhyttavaraa. Liike toimi osoitteessa Hämeenkatu 15. Sali piti liikettään aina kuolemaansa saakka.[2][3][4]

Salin on kuvailtu olleen herkkä ihminen, joka suuresti rakasti kansaansa, äidinkieltään ja uskontoaan. Salin uurastuksen ansiosta vuonna 1943 perustettiin Tampereen Islamilainen Seurakunta (myöh. Tampereen tataariseurakunta). Hän toimi seurakunnan hallituksen puheenjohtajana elämänsä loppuun asti. Aikaisemmin hän oli toiminut myös Suomen Islam-Seurakunnan hallituksen jäsenenä. Kun seurakunta hankki talon itselleen 960 000 markalla, Salin osuus tästä oli 596 000 markkaa. Hän myös lahjoitti seurakunnalle osoitteessa Tammelankatu 13 sijainneen talon. Kun seurakunta osti talon Vellamonkatu 21:stä, Ymär Sali maksoi taas suurimman osan sen hinnasta. Sali toimi myös 1930-luvulla Tampereen Turkkilaisen Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana.[2]

Ymär Sali (oik.) ja siskonpoika Aisa Hakimcan Varsovassa vuonna 1938.

Sali osallistui Idel-Ural valtion muistotilaisuuteen vuonna 1938 Varsovassa. Siellä, hänellä oli kunniatehtävänä laskea seppele puolalaisen muslimisotilaan haudalle.[5]

Vuosina 1950-1951, Sali kustansi aikakausilehteä Islam mecellesi, jonka toimitti imaami Habibur-Rahman Shakir.[6]

Sali oli lähtöisin vaatimattomista maaseutuoloista ja vaikka hän ansaitsi liikemiehenä suuria summia, hän silti säilytti ihmisläheisyytensä. Salin elintavat olivat yksinkertaisia ja hän käytti suuren osan varoistaan tataarikultuurin säilymistä edistäviin toimiin.[2]

Sali avusti rahallisesti Pietarin kautta Suomeen tulleita sekä kaupunkiin jääneitä tataareja. Sali myös yritti vuonna 1930 tuoda teologi Musa Bigievin maahan, apunaan Leningradissa oleskelevat Meryam Alautdinintytär Hakimcan (Salin siskopuoli), sekä tuttavansa Aktukista; Yarulla Sadretdin, Andercan Zainetdin ja Dinmuhammed Ainetdin. Suunnitelma kuitenkin kariutui sen riskialttiuden vuoksi.[7][4]

Ymär ja Zeliha Sali sekä heidän kasvattilapset Radife ja Leyle kesähuvilallaan Lempäälässä Hulausjärven rannalla.

Ymär ja vaimonsa Zeliha huolehtivat kotonansa kolmesta kasvattilapsestaan (Radife, Leyle, Rabia), jotka olivat tulleet sotapakolaisina Narvasta, sekä Ymärin sisarpuolesta Meryamista (1863-1947), anopista, äidistä, ja muista sukulaisista. Salien biologinen lapsi Abdul-Kayum kuoli nuorena Leningradissa ja lapsenlapsi Hasan katosi toisen maailmansodan aikaan.[2]

Zeliha Salia on kuvailtu nimellä "seurakunnan äitihahmo". Hän taitavana ja väsymättömänä emäntänä hoiti monien juhlien järjestelyjä. Seurakunnan jäsenet ovat sanoneet, että ilman kyseistä pariskuntaa ei olisi Tampereen seurakuntaa eikä sen taloudellista menestystä.[2]

Salin vanhemmat olivat Alautdin ja Zäwcan.[8]

Tataarin kirjakielellä Гомәр Сәли; Ğomär Säli / Ğomər Səli - misäärimurteella Ümär / Ümər (Үмәр).

Tataarin arabialaisella kirjaimistolla غومەر سەلى (İske imlâ; foneettinen versio).

Nimi aikaisemmin Ymär Alautdinoff / Alautdin (ven. Умяр Аляутдинов; Umjar Aljautdinov).

[1][2][9][10]

Tataaritaustainen turkkilainen tiedemies-kirjailija Lebib Karan - näyttelijä Lale Oraloğlun isä, lähetti Istanbulista Tampereelle suruvalittelunsa runon muodossa Ymär Salin menehtyessä vuonna 1951. (tataarin kielellä).[11]

»Finlandiye tatar baylarınnan Ymär Sali, bötın andagı tatarlar anı olıga sanıy, bu könnerde aziz canı tıgı yortka kavıştı, şöbhe itmibız, Teñrınıñ rahmetıne kavıştı. Merhüm çiksız söye idı milletın, dinın, hem de tugan ölkesın. Haletınde tapkan malın tormadı ul kızganıp, Finlandiyenıñ Tampere şeherınde bır tatar mehallesın kordı, meçıtın de, mektebın de gıl üzı hazır ittı, alarnı yeşetır öçın vakıf hazırlep kittı. Ymär Salinıñ ülüı yara açtı yöreklerde, bik küp tatar kaygıradır yakında hem yıraklarda, kaygırabız anıñ öçın kürgen, işıtkennerıbız. Teñrı añar ciñıl itsın tufragını, gürını, hem de añar hazır itsın ocmahınıñ türını. Ymär Sali ürnek bulsın anda kalgan baylarga, yerdem itsınner bar milli ışlernı uñaylarga, alar temamlasa idı urtak kalgan ışlernı, bırlık bırle yeşetsınner bar milli ışlernı.»

• Connections between Tatars in Petrograd-Leningrad and Finland during the 1920s and 1930s