Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1984

Vuoden 1984 kesäolympialaisissa Los Angelesissa järjestettiin yleisurheilussa 41 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 17.

Mitalistit

Miehet

Laji			Selostus
100 m	Carl Lewis Yhdysvallat	9,99
	Sam Graddy Yhdysvallat	10,19
	Ben Johnson Kanada	10,22

200 m	Carl Lewis Yhdysvallat	19,80	Carl Lewis saavutti kisojen kolmannen henkilökohtaisen kultamitalinsa. Hän oli voittanut neljä päivää aiemmin 100 metrin juoksun ja kaksi päivää aiemmin pituushypyn.[1]
	Kirk Baptiste Yhdysvallat	19,96
	Thomas Jefferson Yhdysvallat	20,26

400 m	Alonzo Babers Yhdysvallat	44,27	Gabriel Tiacoh oli Norsunluurannikon ensimmäinen olympiamitalisti.[2]
	Gabriel Tiacoh Norsunluurannikko	44,54
	Antonio McKay Yhdysvallat	44,71

800 m	Joaquim Cruz Brasilia	1.43,00
	Sebastian Coe Yhdistynyt kuningaskunta	1.43,64
	Earl Jones Yhdysvallat	1.43,83

1 500 m	Sebastian Coe Yhdistynyt kuningaskunta	3.32,53
	Steve Cram Yhdistynyt kuningaskunta	3.33,40
	José Manuel Abascal Espanja	3.34,30

5 000 m	Saïd Aouita Marokko	13.05,59 (OR)	Maailmanennätyksen haltija, britti David Moorcroft jäi loppukilpailussa 14:nneksi eli viimeiseksi.[2][3]
	Markus Ryffel Sveitsi	13.07,54
	António Leitão Portugali	13.09,20

10 000 m	Alberto Cova Italia	27.47,54	Suomalainen Martti Vainio saavutti alun perin hopeaa, mutta hänet hylättiin myöhemmin dopingin takia.[4][5] Maailmanennätyksen aiemmin samana vuonna juossut Portugalin Fernando Mamede voitti alkueränsä mutta ei osallistunut loppukilpailuun.[5][6]
	Mike McLeod Yhdistynyt kuningaskunta	28.06,22
	Michael Musyoki Kenia	28.06,46

Maraton	Carlos Lopes Portugali	2.09.21 (OR)	Kilpailun voitti 37-vuotias Carlos Lopes.[4]
	John Treacy Irlanti	2.09.56
	Charlie Spedding Yhdistynyt kuningaskunta	2.09.58

110 m aitajuoksu	Roger Kingdom Yhdysvallat	13,20
	Greg Foster Yhdysvallat	13,23
	Arto Bryggare Suomi	13,40

400 m aitajuoksu	Edwin Moses Yhdysvallat	47,75
	Danny Harris Yhdysvallat	48,13
	Harald Schmid Länsi-Saksa	48,19

3 000 m estejuoksu	Julius Korir Kenia	8.11,80
	Joseph Mahmoud Ranska	8.13,31
	Brian Diemer Yhdysvallat	8.14,06

4 x 100 m	Yhdysvallat Sam Graddy Ron Brown Calvin Smith Carl Lewis	37,83 (WR)	Yhdysvaltain voittoaika oli uusi maailmanennätys.[4][7] Carl Lewis saavutti kisojen neljännen kultamitalinsa.[8]
	Jamaika Albert Lawrence Greg Meghoo Don Quarrie Ray Stewart	38,62
	Kanada Ben Johnson Tony Sharpe Desai Williams Sterling Hinds	38,70

4 x 400 m	Yhdysvallat Sunder Nix Ray Armstead Alonzo Babers Antonio McKay	2.57,91
	Yhdistynyt kuningaskunta Kriss Akabusi Garry Cook Todd Bennett Phil Brown	2.59,13
	Nigeria Sunday Uti Moses Ugbusien Rotimi Peters Innocent Egbunike	2.59,32

20 km kävely	Ernesto Canto Meksiko	1.23.13
	Raúl González Meksiko	1.23.20
	Maurizio Damilano Italia	1.23.26

50 km kävely	Raúl González Meksiko	3.47.26
	Bo Gustafsson Ruotsi	3.53.19
	Sandro Bellucci Italia	3.53.45

Korkeushyppy	Dietmar Mögenburg Länsi-Saksa	235	Pronssimitalisti Zhu Jianhua oli aiemmin samana vuonna hypännyt maailmanennätyksen 239 cm.[4][9]
	Patrik Sjöberg Ruotsi	233
	Zhu Jianhua Kiina	231

Seiväshyppy	Pierre Quinon Ranska	575	Kisoja boikotoineen Neuvostoliiton Serhi Bubka oli aiemmin samana vuonna hypännyt maailmanennätyksen 590 cm ja paransi sitä kisojen jälkeen tulokseen 594 cm kilpailussa, jossa Thierry Vigneron piti hetken ennätystä hallussaan tuloksella 591 cm.[4][9][10]
	Mike Tully Yhdysvallat	570
	Earl Bell Yhdysvallat Thierry Vigneron Ranska	560

Pituushyppy	Carl Lewis Yhdysvallat	854	Carl Lewis teki voittotuloksensa ensimmäisellä hyppykierroksella, hänen toinen hyppynsä oli yliastuttu, ja muita hyppyjä hän ei enää tehnytkään.[4][11]
	Gary Honey Australia	824
	Giovanni Evangelisti Italia	824

Kolmiloikka	Al Joyner Yhdysvallat	17,26	Al Joyner teki voittotuloksen ensimmäisellä hyppykierroksella.[4][11]
	Mike Conley Yhdysvallat	17,18
	Keith Connor Yhdistynyt kuningaskunta	16,87

Kuulantyöntö	Alessandro Andrei Italia	21,26	Alessandro Andrei teki voittotuloksen kolmannella työntökierroksella.[12]
	Michael Carter Yhdysvallat	21,09
	Dave Laut Yhdysvallat	20,97

Kiekonheitto	Rolf Danneberg Länsi-Saksa	66,60	Rolf Danneberg teki voittotuloksen neljännellä heittokierroksella.[12]
	Mac Wilkins Yhdysvallat	66,30
	John Powell Yhdysvallat	65,46

Moukarinheitto	Juha Tiainen Suomi	78,08	Juha Tiainen teki voittotuloksen kolmannella heittokierroksella. Kisoja boikotoineen Neuvostoliiton Juri Sedyh oli aiemmin samana vuonna heittänyt maailmanennätyksen 86,34 m.[13]
	Karl-Hans Riehm Länsi-Saksa	77,98
	Klaus Ploghaus Länsi-Saksa	76,68

Keihäänheitto	Arto Härkönen Suomi	86,76	Arto Härkönen teki voittotuloksen neljännellä heittokierroksella.[13] Kisoja boikotoineen Itä-Saksan Uwe Hohn oli pari viikkoa aiemmin heittänyt maailmanennätyksen 104,80 m.[14]
	David Ottley Yhdistynyt kuningaskunta	85,74
	Kenth Eldebrink Ruotsi	83,72

Kymmenottelu	Daley Thompson Yhdistynyt kuningaskunta	8798 (=WR)	Daley Thompsonin voittotulos sivusi Jürgen Hingsenin nimissä ollutta maailmanennätystä.[15]
	Jürgen Hingsen Länsi-Saksa	8673
	Siegfried Wentz Länsi-Saksa	8412

Naiset

Laji			Selostus
100 m	Evelyn Ashford Yhdysvallat	10,97
	Alice Brown Yhdysvallat	11,13
	Merlene Ottey Jamaika	11,16

200 m	Valerie Brisco-Hooks Yhdysvallat	21,81	Valerie Brisco-Hooks voitti kisojen toisen henkilökohtaisen kultamitalinsa. Kolme päivää aiemmin hän voitti kultaa 400 metrin juoksussa.[16]
	Florence Griffith Yhdysvallat	22,04
	Merlene Ottey Jamaika	22,09

400 m	Valerie Brisco-Hooks Yhdysvallat	48,83
	Chandra Cheeseborough Yhdysvallat	49,05
	Kathy Smallwood-Cook Yhdistynyt kuningaskunta	49,43

800 m	Doina Melinte Romania	1.57,60
	Kim Gallagher Yhdysvallat	1.58,63
	Fița Lovin Romania	1.58,83

1 500 m	Gabriella Dorio Italia	4.03,25
	Doina Melinte Romania	4.03,76
	Maricica Puică Romania	4.04,15

3 000 m	Maricica Puică Romania	8.35,96	Naisten 3 000 metrin juoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa. Yhdysvaltalainen ennakkosuosikki Mary Decker kaatui törmäiltyään 18-vuotiaan britin Zola Buddin kanssa ja keskeytti. Budd sijoittui seitsemänneksi.[15][17]
	Wendy Sly Yhdistynyt kuningaskunta	8.39,47
	Lynn Williams Kanada	8.42,14

Maraton	Joan Benoit Yhdysvallat	2.24.52	Naisten maraton oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa.[18]
	Grete Waitz Norja	2.26.18
	Rosa Mota Portugali	2.26.57

100 m aitajuoksu	Benita Fitzgerald-Brown Yhdysvallat	12,84
	Shirley Strong Yhdistynyt kuningaskunta	12,88
	Michele Chardonnet Ranska Kim Turner Yhdysvallat	13,06

400 m aitajuoksu	Nawal El Moutawakel Marokko	54,61	Naisten 400 metrin aitajuoksu oli ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmassa.[19] Nawal El Moutawakel oli Marokon ensimmäinen olympiavoittaja.[20]
	Judi Brown Yhdysvallat	55,20
	Cristeana Cojocaru Romania	55,41

4 x 100 m	Yhdysvallat Alice Brown Jeanette Bolden Chandra Cheeseborough Evelyn Ashford	41,65
	Kanada Angela Bailey Marita Payne Angella Taylor-Issajenko France Gareau	42,77
	Yhdistynyt kuningaskunta Simmone Jacobs Kathy Smallwood-Cook Beverley Goddard Heather Hunte	43,11

4 x 400 m	Yhdysvallat Lillie Leatherwood Sherri Howard Valerie Brisco-Hooks Chandra Cheeseborough	3.18,29	Valerie Brisco-Hooks voitti kisojen kolmannen kultamitalinsa.[21] Chandra Cheeseborough oli ensimmäinen, joka voitti samoissa olympialaisissa kultaa molemmissa viestijuoksuissa. Sherri Howardin sisko Denean Howard juoksi Yhdysvaltain joukkueessa alkuerässä.[20]
	Kanada Charmaine Crooks Jillian Richardson Molly Killingbeck Marita Payne	3.21,21
	Länsi-Saksa Heike Mattler Ute Thimm Heide-Elke Gaugel Gaby Bussmann	3.22,98

Korkeushyppy	Ulrike Meyfarth Länsi-Saksa	202	Ulrike Meyfarth voitti toisen kerran olympiakultaa; ensimmäisen kerran hän oli voittanut vuonna 1972.[20]
	Sara Simeoni Italia	200
	Joni Huntley Yhdysvallat	197

Pituushyppy	Anișoara Stanciu Romania	696	Anișoara Stanciu teki voittotuloksen neljännellä hyppykierroksella.[22]
	Vali Ionescu Romania	681
	Susan Hearnshaw Yhdistynyt kuningaskunta	680

Kuulantyöntö	Claudia Losch Länsi-Saksa	20,48	Claudia Losch teki voittotuloksen viimeisellä työntökierroksella. Pronssimitalisti Gael Martin sijoittui kiekonheitossa kahdeksanneksi. Kisoja boikotoineen Neuvostoliiton Natalja Lisovskaja oli aiemmin samana vuonna työntänyt maailmanennätyksen 22,53 m.[23]
	Mihaela Loghin Romania	20,47
	Gael Martin Australia	19,19

Kiekonheitto	Ria Stalman Alankomaat	65,36	Leslie Deniz nousi viidennellä heittokierroksella kilpailun johtoon mutta Ria Stalman heitti voittotuloksen viimeisellä kierroksella. Pronssimitalisti Florența Crăciunescu sijoittui kuulantyönnössä kahdeksanneksi.[23] Pian olympialaisten jälkeen Itä-Saksan Irina Meszynski paransi maailmanennätystä tulokseen 73,36 m ja yhdeksän päivää myöhemmin Tšekkoslovakian Zdeňka Šilhavá heitti ennätykseksi 74,56 m.[24]
	Leslie Deniz Yhdysvallat	64,86
	Florența Crăciunescu Romania	63,64

Keihäänheitto	Tessa Sanderson Yhdistynyt kuningaskunta	69,56	Tessa Sanderson teki voittotuloksen ensimmäisellä heittokierroksella.[25]
	Tiina Lillak Suomi	69,00
	Fatima Whitbread Yhdistynyt kuningaskunta	67,14

Seitsenottelu	Glynis Nunn Australia	6390	Glynis Nunn ohitti Jackie Joynerin ottelun päättäneellä 800 metrillä, jolla hän oli 2,46 sekuntia Joyner-Kerseetä nopeampi. Nunn sijoittui 100 metrin aitajuoksun erikoiskilpailussa viidenneksi ja pituushypyssä seitsemänneksi. Joyner oli pituushypyssä viides mutta hävisi ottelun pituushypyssä Nunnille 55 senttimetrillä.[20][26]
	Jackie Joyner Yhdysvallat	6385
	Sabine Everts Länsi-Saksa	6363

Lähteet

Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III. , 2000. ISBN 3-328-00741-5. (saksaksi)
Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa. , 1987.
Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)

Viitteet

Kluge, s. 904–905, 917
Arponen, s. 290
Kluge, s. 909
Arponen, s. 291
Wallechinsky, s. 46
Kluge, s. 910
Kluge, s. 913
Kluge, s. 904–905, 913, 917
Kluge, s. 916
Laitinen, s. 546
Kluge, s. 917
Kluge, s. 918
Kluge, s. 919
Kluge, s. 1067
Arponen, s. 292
Kluge, s. 922
Wallechinsky. s. 144–146
Wallechinsky, s. 146
Wallechinsky. s. 150
Arponen, s. 293
Kluge, s. 922, 926
Kluge, s. 927
Kluge, s. 928–929
Laitinen, s. 563
Kluge, s. 929
Kluge, s. 925, 928, 930

Aiheesta muualla

Kansainvälisen Olympiakomitean tulostietokanta

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1984 Wikimedia Commonsissa

Yleisurheilu olympialaisissa

1896 | 1900 | 1904 | 1908 | 1912 | 1920 | 1924 | 1928 | 1932 | 1936 | 1948 | 1952 | 1956 | 1960 | 1964 | 1968 | 1972 | 1976 | 1980 | 1984 | 1988 | 1992 | 1996 | 2000 | 2004 | 2008 | 2012 | 2016 | 2020

Kesäolympialaisten 1984 lajit ja kilpailutapahtumat

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Kluge, s. 904–905, 917

[aoa290-2] Arponen, s. 290

[3] Kluge, s. 909

[aoa291-4] Arponen, s. 291

[walle46-5] Wallechinsky, s. 46

[6] Kluge, s. 910

[7] Kluge, s. 913

[8] Kluge, s. 904–905, 913, 917

[kluge916-9] Kluge, s. 916

[10] Laitinen, s. 546

[kluge917-11] Kluge, s. 917

[kluge918-12] Kluge, s. 918

[kluge919-13] Kluge, s. 919

[14] Kluge, s. 1067

[aoa292-15] Arponen, s. 292

[16] Kluge, s. 922

[17] Wallechinsky. s. 144–146

[18] Wallechinsky, s. 146

[19] Wallechinsky. s. 150

[aoa293-20] Arponen, s. 293

[21] Kluge, s. 922, 926

[22] Kluge, s. 927

[kluge928-23] Kluge, s. 928–929

[24] Laitinen, s. 563

[25] Kluge, s. 929

[26] Kluge, s. 925, 928, 930