Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1956

Vuoden 1956 kesäolympialaisissa Melbournessa järjestettiin yleisurheilussa 33 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 9.

Mitalistit

Miehet

Laji			Selostus
100 m	Bobby Joe Morrow Yhdysvallat	10,5	Bobby Morrow ja Ira Murchison sivusivat toisissa alkuerissä olympiaennätystä 10,3 ja voittivat sillä ajalla myös omat välieränsä. Vastatuuleen juossussa loppukilpailussa Morrow nousi jälkimmäisellä puoliskolla voittoon mutta Murchison jäi neljänneksi.[1]
	Thane Baker Yhdysvallat	10,5
	Hector Hogan Australia	10,6

200 m	Bobby Joe Morrow Yhdysvallat	20,6	Kuudenneksi sijoittunut brasilialainen José Telles da Conceição saavutti Helsingin olympialaisissa 1952 pronssia korkeushypyssä.[2]
	Andy Stanfield Yhdysvallat	20,7
	Thane Baker Yhdysvallat	20,9

400 m	Charlie Jenkins Yhdysvallat	46,7	Maailmanennätysjuoksija Lou Jones johti vielä 300 metrin kohdalla mutta putosi viidenneksi ajalla 48,1.[3][4]
	Karl-Friedrich Haas Saksa	46,8
	Voitto Hellsten Suomi Ardalion Ignatjev Neuvostoliitto	47,0

800 m	Tom Courtney Yhdysvallat	1.47,7
	Derek Johnson Yhdistynyt kuningaskunta	1.47,8
	Audun Boysen Norja	1.48,1

1 500 m	Ron Delany Irlanti	3.41,2
	Klaus Richtzenhain Saksa	3.42,0
	John Landy Australia	3.42,0

5 000 m	Vladimir Kuts Neuvostoliitto	13.39,6
	Gordon Pirie Yhdistynyt kuningaskunta	13.50,6
	Derek Ibbotson Yhdistynyt kuningaskunta	13.54,4

10 000 m	Vladimir Kuts Neuvostoliitto	28.45,6	Vladimir Kuts aloitti kovaa, ja hänen vauhdissaan 21 kierrosta jaksanut Gordon Pirie putosi lopulta kahdeksanneksi ajalla 29.49,6.[3]
	József Kovács Unkari	28.52,4
	Allan Lawrence Australia	28.53,6

Maraton	Alain Mimoun Ranska	2.25.00,0	Alain Mimoun juoksi Melbournessa uransa ensimmäisen maratonin. Hänestä oli edellisenä iltana tullut isä. Hallitseva mestari Emil Zátopek juoksi uransa toisen maratonin ja sijoittui kuudenneksi.[3]
	Franjo Mihalic Jugoslavia	2.26.32,0
	Veikko Karvonen Suomi	2.27.47,0

110 m aitajuoksu	Lee Calhoun Yhdysvallat	13,5	Juoksussa oli vastatuulta 1,9 m/s mutta voittoaika jäi vain 0,1 sekuntia Jack Davisin maailmanennätyksestä.[5]
	Jack Davis Yhdysvallat	13,5
	Joel Shankle Yhdysvallat	14,1

400 m aitajuoksu	Glenn Davis Yhdysvallat	50,1	Eteläafrikkalainen Gert Potgieter kompastui viimeiseen aitaan ja putosi kolmannelta sijalta kuudenneksi.[6]
	Eddie Southern Yhdysvallat	50,8
	Joshua Culbreath Yhdysvallat	51,6

3 000 m estejuoksu	Chris Brasher Yhdistynyt kuningaskunta	8.41,2	Tuomaristo hylkäsi Chris Brasherin Ernst Larsenin estämisestä. Sándor Rozsnyói ja Larsen kertoivat Brasherin juosseen puhtaasti, ja Britannian protestin jälkeen hylkäys kumottiin.[6]
	Sándor Rozsnyói Unkari	8.43,6
	Ernst Larsen Norja	8.44,0

4 x 100 m	Yhdysvallat Thane Baker Leamon King Bobby Joe Morrow Ira Murchison	39,5	Yhdysvaltain voittoaika alitti 20 vuotta vanhan maailmanennätyksen 0,3 sekunnilla. Neuvostoliiton aika oli uusi Euroopan-ennätys.[6]
	Neuvostoliitto Leonid Bartenev Juri Konovalov Vladimir Suharev Boris Tokarev	39,8
	Saksa Heinz Fütterer Manfred Germar Lothar Knörzer Leonhard Pohl	40,3

4 x 400 m	Yhdysvallat Tom Courtney Charlie Jenkins Louis Jones Jesse Mashburn	3.04,8
	Australia Graham Gipson Kevan Gosper Leon Gregory David Lean	3.06,2
	Yhdistynyt kuningaskunta Francis Higgins Derek Johnson John Salisbury Michael Wheeler	3.07,2

20 km kävely	Leonid Spirin Neuvostoliitto	1.31.27,4
	Antanas Mikenas Neuvostoliitto	1.32.03,0
	Bruno Junk Neuvostoliitto	1.32.12,0

50 km kävely	Norman Read Uusi-Seelanti	4.30.42,8	Kilpailun voittanut Norman Read valittiin Uuden-Seelannin edustajaksi sen jälkeen, kun hän ei ollut onnistunut pääsemään Ison-Britannian olympiajoukkueeseen. Hän joutui maksamaan matkansa olympialaisiin itse.[6]
	Jevgeni Maskinskov Neuvostoliitto	4.32.57,0
	John Ljunggren Ruotsi	4.35.02,0

Korkeushyppy	Charles Dumas Yhdysvallat	212	Hopeamitalisti Charles Porter paransi kilpailun aikana kolme kertaa ennätystään, joka aiemmin oli 204 cm.[6]
	Charles Porter Australia	210
	Igor Kaškarov Neuvostoliitto	208

Seiväshyppy	Bob Richards Yhdysvallat	456	Kilpailun voittanut Bob Richards ylitti karsinnassa aloituskorkeutensa 400 cm vasta kolmannella yrityksellään. Pronssimitalisti Geórgios Roumpánis oli ensimmäinen, joka käytti olympialaisten seiväshyppykilpailussa lasikuituseivästä.[6]
	Bob Gutowski Yhdysvallat	453
	Geórgios Roumpánis Kreikka	450

Pituushyppy	Gregory Bell Yhdysvallat	783
	John Bennett Yhdysvallat	768
	Jorma Valkama Suomi	748

Kolmiloikka	Adhemar Ferreira da Silva Brasilia	16,35	Hopeamitalisti Vilhjálmur Einarsson paransi olympialaisissa ennätystään 43 cm:llä ja saavutti Islannin ensimmäisen olympiamitalin.[6]
	Vilhjálmur Einarsson Islanti	16,26
	Vitold Krejer Neuvostoliitto	16,02

Kuulantyöntö	Parry O’Brien Yhdysvallat	18,57	Maailmanennätysmies Parry O’Brien työnsi loppukilpailun viisi parasta tulosta.[7]
	Bill Nieder Yhdysvallat	18,18
	Jiří Skobla Tšekkoslovakia	17,65

Kiekonheitto	Al Oerter Yhdysvallat	56,36	Kultamitalisti Al Oerter oli 20-vuotias. Hän heitti kilpailun ensimmäisellä kierroksella voittotuloksen ja oman ennätyksensä 56,36.[6]
	Fortune Gordien Yhdysvallat	54,81
	Desmond Koch Yhdysvallat	54,40

Moukarinheitto	Harold Connolly Yhdysvallat	63,19	Harold Connolly ja valkovenäläinen Mihail Krivonosov olivat molemmat parannelleet maailmanennätystä vuoden 1956 aikana. Connolly nousi voittoon neljännellä heitollaan. Hän avioitui vuonna 1957 kiekonheiton kultamitalistin Olga Fikotován kanssa.[8]
	Mihail Krivonosov Neuvostoliitto	63,03
	Anatoli Samotsvetov Neuvostoliitto	62,56

Keihäänheitto	Egil Danielsen Norja	85,71	Kolmen heittokierroksen jälkeen maailmanennätysmies Janusz Sidło johti ja Egil Danielsen oli kuudentena tuloksella 72,60, mutta neljännellä heitollaan Danielsen paransi Sidłon maailmanennätystä yli kahdella metrillä.[9]
	Janusz Sidło Puola	79,98
	Viktor Tsibulenko Neuvostoliitto	79,50

Kymmenottelu	Milt Campbell Yhdysvallat	7937	Kultamitalisti Milt Campbell voitti vuonna 1955 Yhdysvaltain-mestaruuden 110 metrin aitajuoksussa mutta jäi olympiakarsinnoissa siinä lajissa neljänneksi eikä päässyt olympiaedustajaksi.[9]
	Rafer Johnson Yhdysvallat	7587
	Vasili Kuznetsov Neuvostoliitto	7465

Naiset

Laji			Selostus
100 m	Betty Cuthbert Australia	11,5	18-vuotias Betty Cuthbert juoksi alkuerissä uuden olympiaennätyksen 11,4 ja sijoittui välierissä toiseksi Christa Stubnickin jälkeen.[10]
	Christa Stubnick Saksa	11,7
	Marlene Matthews Australia	11,7

200 m	Betty Cuthbert Australia	23,4
	Christa Stubnick Saksa	23,7
	Marlene Matthews Australia	23,8

80 m aitajuoksu	Shirley Strickland Australia	10,7
	Gisela Köhler Saksa	10,9
	Norma Thrower Australia	11,0

4 x 100 m	Australia Shirley Strickland Norma Croker Fleur Mellor Betty Cuthbert	44,5	Alkuerissä Australia ja Saksa juoksivat maailmanennätyksen 44,9. Loppukilpailussa Australian Betty Cuthbert ohitti ankkuriosuudella Ison-Britannian ja Yhdysvallat ja saavutti kolmannen kultamitalinsa. Australian voittoaika 44,5 oli uusi maailmanennätys. Saksa jäi loppukilpailussa kuudenneksi.[9][11]
	Yhdistynyt kuningaskunta Heather Armitage Anne Pashley June Foulds Jean Scrivens	44,7
	Yhdysvallat Isabelle Daniels Mae Faggs Margaret Matthews Wilma Rudolph	44,9

Korkeushyppy	Mildred McDaniel Yhdysvallat	176	Mildred McDanielin voittotulos 176 cm oli uusi maailmanennätys. Aiemmin samana vuonna maailmanennätyksen 175 cm hypännyt romanialainen Iolanda Balaș sijoittui viidenneksi tuloksella 167 cm. Vielä seitsemännenkin hyppääjän tulos oli 167 cm.[9][12]
	Thelma Hopkins Yhdistynyt kuningaskunta Marija Pisareva Neuvostoliitto	167


Pituushyppy	Elżbieta Krzesińska Puola	635	Elżbieta Krzesińskan voittotulos 635 cm sivusi hänen omissa nimissään ollutta maailmanennätystä. Hopeamitalisti Willye White oli iältään kuukautta vaille 17-vuotias.[9]
	Willye White Yhdysvallat	609
	Nadešda Hnykina-Dvališvili Neuvostoliitto	607

Kuulantyöntö	Tamara Tyškevitš Neuvostoliitto	16,59	Tamara Tyškevitš teki voittotuloksensa viimeisellä työntökierroksella ja ohitti sillä neljän vuoden takaisen olympiavoittajan Galina Zybinan.[9][13]
	Galina Zybina Neuvostoliitto	16,53
	Marianne Werner Saksa	15,61

Kiekonheitto	Olga Fikotová Tšekkoslovakia	53,69	Kultamitalisti Olga Fikotová oli koripallon maajoukkuepelaaja ja kilpaili kiekonheitossa ensimmäisen kerran vasta vuonna 1955. Hän avioitui vuonna 1957 moukarinheiton kultamitalistin Harold Connollyn kanssa.[9][14]
	Irina Begljakova Neuvostoliitto	52,54
	Nina Romaškova Neuvostoliitto	52,02

Keihäänheitto	Inese Jaunzeme Neuvostoliitto	53,86
	Marlene Ahrens Chile	50,38
	Nadežda Konjajeva Neuvostoliitto	50,28

Lähteet

Kansainvälisen Olympiakomitean tulostietokanta
Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1. (englanniksi)
Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.

Viitteet

Wallechinsky, s. 8
Wallechinsky, s. 14–15
Arponen, s. 172
Wallechinsky, s. 21
Arponen, s. 172–173
Arponen, s. 173
Wallechinsky, s. 101
Arponen, s. 173–174
Arponen, s. 174
Wallechinsky, s. 135–136
Wallechinsky, s. 136, 151
Wallechinsky, s. 155
Wallechinsky, s. 159
Wallechinsky, s. 161

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1956 Wikimedia Commonsissa

Yleisurheilu olympialaisissa

1896 | 1900 | 1904 | 1908 | 1912 | 1920 | 1924 | 1928 | 1932 | 1936 | 1948 | 1952 | 1956 | 1960 | 1964 | 1968 | 1972 | 1976 | 1980 | 1984 | 1988 | 1992 | 1996 | 2000 | 2004 | 2008 | 2012 | 2016 | 2020

Kesäolympialaisten 1956 lajit ja kilpailutapahtumat

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Wallechinsky, s. 8

[2] Wallechinsky, s. 14–15

[okaa172-3] Arponen, s. 172

[4] Wallechinsky, s. 21

[5] Arponen, s. 172–173

[okaa173-6] Arponen, s. 173

[7] Wallechinsky, s. 101

[8] Arponen, s. 173–174

[okaa174-9] Arponen, s. 174

[10] Wallechinsky, s. 135–136

[11] Wallechinsky, s. 136, 151

[12] Wallechinsky, s. 155

[13] Wallechinsky, s. 159

[14] Wallechinsky, s. 161