Osakeanti

Osakeanti (myös emissio) tarkoittaa tilannetta, jossa yhtiö antaa uusia osakkeita tai luovuttaa hallussaan olevia omia osakkeitaan.[1] Osakeannin voi Suomessa järjestää osakeyhtiö, asunto-osakeyhtiö tai osuuskunta.

Maksullinen ja maksuton osakeanti

Osakeanti voi olla maksullinen tai maksuton.

Maksullinen osakeanti (uusmerkintä) on anti, jonka avulla yhtiö kerää omaa pääomaa toimintansa rahoittamiseen. Varat kerätään joko vanhoilta tai uusilta osakkeenomistajilta.

Maksuton osakeanti on toimenpide, jossa yhtiö antaa osakkeitaan maksutta. Maksuttomalla osakeannilla voidaan toteuttaa rahastoanti tai ns. splittaus.[2] Maksuttomassa annissa yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärä kasvaa ilman, että yhtiö saa lisää varoja.

Sekaemissio on tarkoittanut maksullisen osakeannin ja rahastoannin välimuotoa. Sekaemission avulla järjestettiin maksullinen osakeanti alikurssiin aikana, jolloin sellainen anti oli muuten kielletty.

Merkintäoikeusanti ja suunnattu osakeanti

Merkintäoikeusanti (kuponkianti) tarkoittaa osakeantia, jossa nykyiset osakkaat saavat merkitä uusia osakkeita vanhan omistuksensa suhteessa. Osakkailla on lähtökohtaisesti etuoikeus uusiin osakkeisiin vanhan osakeomistuksensa suhteessa.[3]

Suunnattu osakeanti tarkoittaa osakeantia, jossa merkintäoikeudesta poiketaan. Suunnatussa annissa tietyllä erikseen määritellyllä ryhmällä on oikeus uusiin osakkeisiin. Tällöin heidän suhteellinen osuutensa yhtiön osakkeista kasvaa muiden osakkeenomistajien omistuksen kustannuksella.

Yleisöanti on suunnatun osakeannin erityistapaus. Yleisöanti on suunnattu sijoittajille yleisesti. Yleisöannissa poiketaan osakkaiden merkintäetuoikeudesta, mutta antia ei ole suunnattu tietylle sijoittajaryhmälle.[4][5]

Tarjousanti tarkoittaa suursijoittajille suunnattua osakeantia, jossa osakkeen merkintähinta määräytyy sijoittajilta saatujen tarjousten perusteella.[5]

Henkilöstöanti

Henkilöstöanti on suunnattu osakeanti osakeyhtiön työntekijöille. Henkilöstöannilla voidaan tavoitella työntekijöiden sitouttamista työantajaansa. Henkilöstöannissa osakkeita saatetaan tarjota niiden käypää arvoa alhaisemmalla hinnalla. Vuoden 2021 alusta Suomessa osakkeita on voinut tarjota henkilöstön enemmistölle osakkeiden matemaattisella arvolla, joka on usein alhaisempi kuin osakkeiden käypäarvo. Uuden henkilöstöantisäännöksen soveltuminen edellyttää, että osakkeita tarjotaan henkilöston enemmistölle objektiivisesti samoin ehdoin. Tarjottavien osakkeiden määrä voidaan suhteuttaa työntekijöiden palkkaan tai työpanoksen arvoon. Verohelpotusta ei sovelleta listattuihin yhtiöihin eikä työntekijöihin, jotka omistavat suoraan tai yhdessä perheensä kanssa yli 10 prosenttia työnantajan osakkeista. Säännöksen soveltumiseen on myös muita vaatimuksia.[6]

Listautumisanti

Listautumisanti tarkoittaa osakeantia, joka järjestetään pörssiin listautumisen yhteydessä. Listautumisantia edeltää listautumisesitteen ja muun taloudellisen informaation jakaminen sijoittajille, jotta yrityksen taloudellinen tilanne on heidän tiedossaan mahdollisimman tarkasti. Listautumisen yhteydessä voidaan järjestää myös osakemyynti.

Osakeanneilla kasvatettiin aiemmin osinkoja

Osakeanteja käytettiin Suomessa aiemmin osingonmaksun lisäämiseen. Ainakin vielä 1970-luvulla yhtiöt halusivat välttää osakekohtaisen osingon korottamista. Tuolloin nimittäin osinkotuotto ilmoitettiin prosentteina osakkeen nimellisarvosta eikä efektiivisenä eli todellisena tuottona kuten nykyisin. Koska nimellisarvo tavallisesti alitti pörssikurssin, osinkoprosentti näytti todellista tuottoa korkeammalta. Jotta osinkosummaa voitiin kasvattaa korottamatta osinkoprosenttia entisestään, yhtiöt nostivat osakkeiden lukumäärää osakeanneilla. Kun osakkeita oli annin jälkeen entistä enemmän, osingon kokonaissumma nousi, vaikka osakekohtainen osinko ja nimellinen osinkoprosentti pysyivät entisellään.[7]

Anti järjestettiin useimmiten siten, että ensin yhtiön kiinteän omaisuuden kirjanpitoarvoja korotettiin. Toisessa vaiheessa arvonkorotus jaettiin osakkaille joko ilmaisosakkeina tai maksullisena mutta edullisena osakeantina. 1970-luvulla osakeanteihin liittyi myös verohelpotus: Maksullisella osakeannilla korotetulle osakepääomalle maksettu osinko voitiin vähentää yhtiön omassa verotuksessa viiden vuoden ajan. Vanhoille osakkeille maksetusta osingosta voitiin vähentää vain 40 %.[7]

Toistuvista osakeanneista johtuen osakkeiden kokonaistuotto kasvoi pelkkää osinkotuottoa suuremmaksi. Tämä hyödytti sijoittajia, ja osakeanteihin kannatti osallistua.[8] 1980-luvulla parhaiden yhtiöiden osakeannit olivat sijoittajan kannalta erityisen houkuttelevia: osakkeiden määrä lisääntyi, osinkoja tuli enemmän ja samaan aikaan vielä pörssikurssikin nousi.[9] Sijoittajan kannalta osakeantien ongelmana oli se, että annin ajankohtaa ei voinut etukäteen tietää.[8]

Katso myös

Lähteet
  1. PRH: Osakeanti
  2. Lindström Kim, Lindström Tom: Onnistu osakemarkkinoilla, s. 321. Helsinki: Talentum, 2011. ISBN 978-952-14-1721-4.
  3. Osakeyhtiölaki 9 luku
  4. Yleisöanti - Pörssisäätiö Pörssisäätiö. Viitattu 18.2.2018.
  5. Sijoittajan slangisanasto www.evli.com. Arkistoitu 21.3.2020. Viitattu 18.2.2018.
  6. Johan Hägerström: Infographic - New Finnish Employee Share Issue Regime Asianajotoimisto Hägerström Attorneys - Verotukseen erikoistunut asianajaja Helsinki. 14.1.2021. Viitattu 25.1.2021.
  7. Seppänen, Esko: ”Osakeannit”, Oy Suomi Ab, s. 138. Helsinki: Kansankulttuuri Oy, 1974. ISBN 951-615-75-6.
  8. Riihimäki, Antti: Piensijoittajan niksikirja. Helsinki: WSOY, 1970.
  9. Sinkko, Erkki: Osakesäästäjäksi. Markat tuottamaan. Piensijoittajan opas, 1987. Helsinki: Otava.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.