Yleinen sauna

Yleinen sauna tarkoittaa saunaa, joka on maksua vastaan kenen tahansa käytettävissä. Yleinen sauna on syntynyt hygieniatarpeiden täyttämiseksi kaupungeissa, kun yksittäisten asuntojen tai talojenkaan varustukseen ei kuulunut asukkaille tarkoitettua saunaa eikä nykyisenkaltaisia kylpyhuoneitakaan tunnettu. Yleinen sauna oli tällöin monelle ainoa käytännöllinen mahdollisuus huolehtia hygieniasta perusteellisesti. Toisaalta yleisiä saunoja voitiin myös pitää tautien ja epäsiveellisyyden levittäjinä.

Jokelan sauna Oulussa, kuva 1930-luvulta.

Yleisten saunojen historiaa Euroopassa

Keskiajalla kirkko suosi kylpemistä: esimerkiksi sikstiiniläis- ja benedektiinimunkit peseytyivät kerran kuussa. Luostareiden muu väestö peseytyi yleensä pari kertaa vuodessa, mutta tavallinen rahvas harvemmin tai ei koskaan. Tapa peseytyä yleistyi kuitenkin keskiajalla, ensin aateliston keskuudessa ja myöhemmin laajemmaltikin.[1]

Yleiset saunat olivat keskiajalla tavanomaisia useissa kaupungeissa eri puolilla Eurooppaa. Saunomiseen liittyi jo tuolloin vihtominen, kuppaus, suoneniskentä, saunottaja, morsiussaunaperinne ja ilmeisesti varsin yleisesti myös sukupuolten välinen yhteissaunominen. Saunominen oli kuitenkin lähinnä yläluokan harrastus.[2] Saunomisen yleistymiseen vaikutti myös ristiretkiltä omaksuttu turkkilainen saunakulttuuri. Yleisistä saunoista kehittyi 1500-luvulla kaupunkilaisten kokoontumispaikkoja, joissa saatettiin pelata, soittaa musiikkia ja pitää puheita.[1]

Keskiajan lopulla Keski-Euroopan yleiset kaupunkisaunat taantuivat yläluokan nautiskelupaikoiksi, joissa juopoteltiin, mässäiltiin ja harjoitettiin varsin yleisesti myös prostituutiota. Saunat levittivät omalta osaltaan uutta 1500-luvulla ilmaantunutta kansantautia, syfilistä. Kirkon ryhtyessä vastustamaan saunatoimintaa saunat harvinaistuivat pikkuhiljaa ja hävisivät Keski-Euroopan kaupungeista 1600-luvulla.[2] Tukholman viimeinen yleinen sauna suljettiin vuonna 1725, seuraava avattiin vasta parisataa vuotta myöhemmin. Tapa kylpeä saunassa hävisi kokonaan Keski-Euroopasta ja säilyi ainoastaan Suomessa, Pohjois-Ruotsissa[1] ja Venäjällä.

Yleinen sauna Suomessa
Mariansaunan kylvettäjä saunan yleisen osaston ovella vuonna 1913.
Yleisen saunan ovi ja kyltti Kristianinkatu 7:n pihan puolella Helsingissä vuonna 1973.

Suomessa yleisiä saunoja perustettiin kaupunkeihin lähinnä 1800-luvulta lähtien. Tätä aikaisemmin tonttikohtaisia saunoja oli lähes jokaisen kaupunkitalonkin pihapiirissä. 1800-luvulla tapahtuneiden kaupunkien suurpalojen jälkeen uudet asemakaava-ajatukset kuitenkin korostivat paloturvallisuutta. Paloturvallisuusyistä kaupunkien rakennussäännöt saattoivat kieltää tonttikohtaiset saunat kokonaan, tai asettaa niiden rakentamiselle tiukkoja ehtoja, esimerkiksi minimietäisyyden päärakennuksesta tai vaatimuksen kivirakenteisuudesta. Tällöin saunojen rakentaminen ahtaille kaupunkitonteille kävi usein kannattamattomaksi. Ratkaisuna olivat maksulliset yleiset saunat, joiden kulta-aika sijoittui 1800-luvun lopusta 1930-luvulle. Yleiset saunat liittyivät teollistumiseen ja kaupungistumiseen: maaseudulta kaupunkeihin muuttanut työväestö tarvitsi myös hygieniatiloja. Juuri yleisten saunojen kukoistusaikana kaupungeissa asuttiin hyvin ahtaasti ja asuntopula oli kova. Yleensä tontin kaikki piharakennuksetkin tarvittiin asuinkäyttöön.[2][3]

Yleisiä saunoja löytyi kaupungeista tavallisesti eri tasoisia ja hintaisia, yleisten saunojen käyttäjäkunta oli kuitenkin lähinnä työväestöä ja alempaa keskiluokkaa. Ylempi keskiluokka ja yläluokka suosi kylpyläkulttuuria ja arkisemmin peseytyi omissa kylpyammeissaan.[4] Saunojen taso vaihteli suuresti: ne saattoivat olla vaatimattomia yksikamarisia mökkejä, joiden vakituiset asukkaat lämmittivät pihasaunan, vuokrasivat kylpyjä määräpäivinä ja poistuivat tuvasta siksi aikaa kun asiakkaat vaihtoivat vaatteensa. Toisaalta paremmalle väelle rakennettiin kivirakenteisia saunalaitoksia, joissa saattoi jo 1800-luvun puolella olla esimerkiksi uima-altaita. Asiakkaat olivat usein vakiokävijöitä, saunojat vierailivat samassa saunassa viikosta toiseen. Saunoissa saatettiin tarjota myös esimerkiksi kuppausta ja yleensä alkoholittomia juomia. Kuppauksen merkiksi salkoon vedettiin punainen lippu. Jotkut yleiset saunat poikkesivat kylpytavaltaan perinteisestä suomalaisesta saunasta, esimerkiksi Oulussa toimi jo 1860-luvulla höyrysauna.[3]

Sukupuolten välinen yhteissaunominen oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa yleistä erityisesti työväestön suosimissa saunoissa. Keskiluokka suosi saunoja, joista pystyi varaamaan perhevuoron tai joissa miesten ja naisten vuorot olivat erikseen. Erillisvuorot yleistyivät 1910-luvulta lähtien, jolloin saunoihin ryhdyttiin säännönmukaisesti rakentamaan erilliset pukutilat miehille ja naisile. Kaupunkien järjestyssääntöjen kielloista huolimatta yhteissaunominen jatkui varsin yleisenä vielä 1920-luvulla.[4]

Yleiset saunat harvinaistuivat 1950-luvulta lähtien: uudet kerrostalot vetivät väestön kauemmaksi lähiöihin, ja kerrostaloihin rakennettiin usein asukkaiden yhteinen talosauna. 1970-luvulta lähtien asuntoihin ryhdyttiin rakentamaan huoneistokohtaisia saunoja, joiden yleistyminen syrjäytti muutamassa vuosikymmenessä sekä yleiset että talosaunat.[3]

Yleisiä saunoja nykyisin

Suomessa
Helsingin vanhin toiminnassa (vuodesta 1928) oleva Kotiharjun yleinen sauna Torkkelinmäellä Kalliossa [5]

Suomessa yleisiä saunoja toimii nykyään esim. Helsingissä, Jyväskylässä, Vantaalla, Tampereella, Turussa, Lappeenrannassa, Kotkassa ja Kuopiossa.

Helsingissä

Helsingin yleisiä saunoja ovat:

Vantaalla

Vantaalla Ulkoilukeskus Kuusijärven neljä sähkösaunaa ja kaksi savusaunaa.

Pirkanmaalla
Rajaportin saunan kyltti

Tampereen seudulla toimii 21 yleistä saunaa:[9]

  • Rajaportin sauna Pispalassa on Suomen vanhin yleinen sauna[9][10]
  • Rauhaniemen Kansankylpylä[9]
  • Kaupinojan sauna[9]
  • Kaukajärven uimala[9]
  • Suomensaaren sauna Lielahdessa[9]
  • Tohlopin lämmittelysauna[9]
  • Suolijärven sauna Hervannassa[9]
  • Koskentien sauna Kalevassa[9]
  • Tullin sauna[9]
  • Niihaman lenkkisauna[9]
  • Sauna Kuuma Laukontorilla[9]
  • Viikinsaaren sauna[9]
  • Alisniemen sauna Nokialla[9]
  • Halkoniemen sauna Nokialla[9]
  • Lempoisten uimala Lempäälässä[9]
  • Rantalan sauna Lempäälässä[9]
  • Reipin sauna Pirkkalassa[9]
  • Räikän sauna Ylöjärvellä[9]
  • Peltomäen sauna Ylöjärvellä[9]
  • Veittijärven sauna Ylöjärvellä[9]
  • Vesaniemen sauna Kangasalla[9]

Turussa
  • Forum Sauna[11]
  • Nummen sauna
  • Olympiasauna

Jyväskylässä

Kotkassa

Saunaseura Kipakan Hovinsaaren sauna.

Kuopio

Oulussa

  • Koivurannan Saunalutta

Muissa maissa

Virossa Tallinnassa, Kalamajan kaupunginosassa toimii vuonna 1928 perustettu yleinen sauna nimeltään Kalma.[12][13]

Keski-Euroopassa yleisiä saunoja on runsaasti, esim. Saksassa on yli 2 300 yleistä saunaa.[14] Myös Alankomaissa[15] ja Venäjällä niitä on runsaasti.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla
Sauna
Saunakylpy eri kulttuureissa
Kiuas
Saunominen
Saunarakennus
Suomalainen sauna
Sauna kansanperinteessä
Saunakulttuuri
Sauna taiteessa
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.