Ylä-Kuusaa

Suomelle kuuluessaan Ylä-Kuusaa sijaitsi Muolaan pohjoisosassa[2] noin yhdeksän kilometriä Muolaan kirkonkylästä Kirkkorannasta pohjoiseen.[3] Ylä-Kuusaa oli Muolaan kolmanneksi suurin kylä.[4] Ylä-Kuusaan keskellä oli pieni Määttälän kylä, jonka asutus liittyi Ylä-Kuusaan kyläkeskustaan.[3] Ylä-Kuusaan naapurikyliä olivat lännessä Kangaspelto ja Sudenoja sekä Heinjoen kunnan puolella Koprala, etelässä Paakeli, Ala-Kuusaa ja Peippola, idässä Punnus ja pohjoisessa Äyräpään kunnan puolella Mälkölä.[5][3] Mälkölän rajalla sijainnut Moiniemen kulmakunta oli aiemmin muodostanut oman kylänsä, mutta liitetty sittemmin Ylä-Kuusaaseen. Varsinaisen kylän lisäksi Ylä-Kuusaaseen ja Määttälään kuului erillisiä metsäpalstoja Muolaan luoteisosasta.[3] Kylän pohjoisosassa on matala ja lieterantainen ja laskun myötä kahteen osaan jakautunut Äyräpäänjärvi.[3] Kylän koillisosassa Mälkölän vastainen raja kulki Äyräpäänjärven laskujoessa Salmenkaidassa ja kylän keskiosassa virtasi Äyräpäänjärveen laskeva Kirkkojärven laskujoki, Kannilanjoki.[3]

Ylä-Kuusaan kautta kulki maantie Muolaan kirkonkylästä Äyräpäähän ja toinen maantie kantatie 63 Sudenojan kylästä Kantatie 62 Punnukseen.[6] Ylä-Kuusaan ja Määttälän yhteinäinen kyläkeskus sijaitsi harjulla Sudenojalta tulevan maantien varrella.[4] Kylän koillisosassa sijaitsi Moiniemen kulmakunta, jonka talot olivat keskittyneet kankaan reunaan Salmenkaitajokeen viettävien peltojen yläpäähän.[4] Maanteiden risteyksessä Ala-Kuusaan rajalla Kuusaan hovin ja Kuusaankosken ympäristössä oli myös asutuskeskittymä.[3] Vuonna 1936 Ylä-Kuusaan pinta-ala oli 49,21 neliökilometriä, josta oli peltoa 1 167 hehtaaria, niittyä 165 hehtaaria ja metsää 3 523 hehtaaria.[7] Määttälän kylän pinta-ala oli samana vuonna 11,67 neliökilometriä, josta oli peltoa 254 hehtaaria, niittyä 127 hehtaaria ja metsää 779 hehtaaria.[7] Ylä-Kuusaan ja Määttälän talojen kotipellot olivat hiekkapohjaisia ja jonkin verran kivisiä, mutta kylien taloille kuului laajat alueet Vuoksen laskun yhteydessä tapahtuneen Äyräpäänjärven laskun myötä syntyneitä lietemaita.[4] Nämä runsaasti heinää tuottaneet lietteet mahdollistivat laajaperäisen karjatalouden.[4]

Ylä-Kuusaassa oli noin 160–170 taloa ja Määttälässä noin 30 taloa.[4] Ylä-Kuusaan kyläkeskuksessa oli suojeluskunnantalo, Ylä-Kuusaan kansakoulu ja Keski-Vuoksen Osuusliikkeen myymälä sekä useita yksityiskauppoja.[8] Kuusaankosken seudulla puolestaan oli jo 1300-luvulta tunnettu Kuusaan kartano, Kuusaankosken mylly ja sirkkelisaha[9] sekä palokunnantalo ja kauppa.[4] Moiniemessä oli kylän toinen koulu, Moiniemen kansakoulu ja nuorisoseurantalo.[4] Kuusaan hovin maat oli 1930-luvulle tultaessa jaettu asutustarkoituksiin ja kaksikerroksisen päärakennuksen omisti Viipurin läänin maanviljelysseura, joka perusti päärakennukseen lahjoitusmaamuseon.[9]

Ylä-Kuusaa ja Määttälä kuuluivat alkujaan Kuusaan koulupiiriin, joka jaettiin vuonna 1921 Ala- ja Ylä-Kuusaan koulupiireihin.[10] Ylä-Kuusaan koulupiiriin tuli kuulumaan Ylä-Kuusaan ja Määttälän kylät.[10] Kuusaan koulu jäi Ala-Kuusaan koulupiirin käyttöön ja Ylä-Kuusaan kyläkeskustaan valmistui oma koulurakennus vuonna 1925.[10] Koulurakennus tuhoutui talvisodassa.[10] Kylän koillisosa muodosti Moiniemen koulupiirin, joka toimi vuokratiloissa.[4]

Ylä-Kuusaan ja Määttälän asukkaat evakuoitiin läntisempään Suomeen heti talvisodan alettua vuonna 1939.[11] Moskovan rauhassa 1940 alue luovutettiin Neuvostoliitolle, mutta Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa 1941 ja kylien asukkaat pääsivät palaamaan raunioituneeseen kotikyläänsä. Jälleenrakennus keskeytyi vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua ja kylien asukkaat evakuoitiin uudelleen. Rauhanteossa kylä jäi taas Neuvostoliiton puolelle.

Sodan jälkeen Muolaan siirtoväki asutettiin Lounais-Hämeeseen ja Etelä-Pirkanmaalle, jossa Ylä-Kuusaan asukkaat asutettiin Forssaan ja Humppilaan ja Määttälän asukkaat Koijärvelle.[12]