Ylä-Havanka

Ylä-Havangan vedenlaatua seurataan turvetuotannon ympäristövaikutuksien vuoksi jatkuvasti. Näiden tulosten perusteella järvi on rehevöitynyt. Tässä on käytettävissä mittaustuloksia vuosilta 2005–2011. Niiden mukaan humuksen suuri määrä näkyy esimerkiksi veden värilukuna, joka on ollut keskimäärin 193 Pt mg/l, ja sameutena, joka on ollut keskimäärin 2,1 FTU. Näytteenhakumatkoilla on yleensä mitattu näkösyvyys, joka on viimeisenä vuonna ollut 0,8 metriä. Sameus johtuu usein kiinteän aineksen määrästä, joka on ollut 2,7 mg/l, mutta myös pieneliöistä, joita täässä tutkimuksessa kuvastaa levän klorofyllipitoisuudet vedessä. Ne ovat olleet keskimäärin 15 μg/l. Veden väriin vaikuttavat ylipäätään kaikki veteen liuenneet aineet, joista rautapitoisuus on tärkein tunnusluku. Rautaa on esiintynyt keskimäärin 1 975 μg/l.[5][6]

Pieneliöiden määriin vaikuttavat veteen liuenneet ravintoaineet, joista typpi ja fosfori ovat tärkeimmät. Rehevyystutkimuksissa määritetään kokonaisfosforipitoisuus, joka on ollut keskimäärin 33 μg/l, ja kokonaistyppipitoisuus, joka on vastaavasti ollut 809 μg/l. Molemmat ilmentävät rehevyystason kohoamista. Kun samalla levien klorofyllipitoisuudet ovat olleet 15 μg/l, niin järveä voi jo pitää rehevöityneenä. Vaikka rehevöityminen on eliöiden elinmahdollisuuksille hyvä asia, on sillä suomalaisessa järvessä varjopuolensakin. Rehevien järvien yksilömäärät ovat suuret, mutta niiden lajikirjo on yksipuolisempi. Järven pohjaan laskeutuvan mudan määrä kasvaa ja pohjasedimentteihin kasaantuu runsaasti ravinteita. Kun vedessä on runsaasti ravinteita ja esimerkiksi humusta, kuluttavat ne veteen liuennutta happea kemiallisesti. Kun järven vesi on lämpötilakerrostunutta, jää pohjan lähellä sijaitsevat viilemämpi vesikerros ilman happitäydennystä pitkäksi aikaa ja sen happipitoisuus alkaa laskemaan. Lopulta siinä vesikerroksessa voi esiintyä happivajausta, mikä häiritsee happea hengittävien eliöiden elinmahdollisuuksia. Samalla alkavat sedimenttien ravinteet liueta takaisin veteen ja happiongelma pahenee entisestään. Tämä ilmiö on Ylä-Havangassakin havaittavissa. Veden happipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 60 %, mutta ne ovat saattaneet välillä laskea 20–30 % asti.[5][6][7]

Ravinnetilanteen ollessa levien kannalta otollinen, lisääntyvät ne suuresti ja lopputuloksena järvellä saattaa esiintyä leväkukintoja. Levätutkimuksessa havaittiin Ylä-Havangassa levien biomassaksi 8,92 mg/l. Näin suuri määrä viittaisi rehevöitymiseen ja ilmaisisi järven tyydyttävää ekologista tilaa. Suurin osa leveästä (93 %) kuuluu Gonyostomum semen -limaleviin. Se on erityisesti rehevöityneiden humusvesien valtalajistoa.[5][6]

Järven valuma-alueella sijaitsee Kortenevan turvetuotantoalue (34 hehtaaria), jonka valmistelu alkoi vuonna 1972 ja tuotanto 1974. Tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Ylä-Havankaojaa myöten Ylä-Havankaan ja siitä edelleen Havankaojaa myöten Havanganjärveen. Myös Pihtinevan turvetuotantoalueen kuivatusvesiä joutuu Ylä-Havankaan.[5][7]

Ylä-Havankajärvelle on annettu lupa kunnostaa rehevöitynyt järvi. Metsäkeskuksella on käynnissä Huomisen Havanka-projekti, jolla pyritään parantamaan myös Ylä-Havankajärven tilaa.[3]