Yksityinen terveydenhoito

Yksityinen terveydenhoito täydentää kunnallisia terveydenhuollon palveluita. Yksityiset palveluntuottajat eli yritykset, itsenäiset ammatinharjoittajat, säätiöt ja järjestöt tuottavat palveluita kunnille, kuntayhtymille tai suoraan asiakkaille. Ne tuottavat perus- ja erikoissairaanhoidon palveluja. Kansaneläkelaitos eli Kela maksaa julkisista varoista yksityisen terveydenhoidon antamasta hoidosta sairaanhoitokorvauksia.[1]

Mehiläinen Vaasa
Terveystalo Kamppi Helsingissä

Yksityisen terveydenhuollon toiminta on luvanvaraista. Terveydenhuoltopalveluita saavat antaa vain terveydenhuollon ammattihenkilöt. Jos palveluita tuottaa yritys, osuuskunta, säätiö tai yhdistys, tulee sen ennen toiminnan aloittamista anoa lupaa yhden aluehallintoviraston alueella toimivalle yritykselle lupaa aluehallintovirastolta. Kahden tai useamman aluehallintoviraston alueella toimivalle palvelujen tuottajalle lupaa tulee anoa Sosaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta. Terveydenhuollon luvan edellytyksiä ovat esimerkiksi toiminnan edellyttämän henkilökunnan määrä ja koulutus. Toiminnalle tarkastetut ja hyväksytyt tilat ja laitteet, yrityksen terveydenhuoltopalveluista vastaavan johtajan koulutus ja kokemus sekä toiminnan lääketieteellinen asianmukaisuus ja potilasturvallisuuden huomioiminen. Itsenäisen terveydenhuollon ammatinharjoittajan tulee myös tehdä ilmoitus aluehallintovirastolle.[2]

Sote-uudistuksessa mahdollistetaan maakunnan tekemät hankinnat yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos näin turvataan yhdenvertaiset palvelut ja hankinta on tarkoituksenmukaisin tapa toimia. Ostopalveluna ei saa hankkia tehtäviä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, sosiaalipäivystystä, terveydenhuollon ympärivuorokautista yhteispäivystystä eikä myöskään ensihoitopalveluun kuuluvia järjestämistehtäviä. Maakunnan tulee huolehtia palvelutarpeen arvioinnista ja järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä myös ostopalveluiden osalta. Palvelun tuottaja voi kuitenkin tehdä hoidon tarpeen arvioinnin perusterveydenhuollon osalta osana potilaan hoitoa. Uudistuksessa mahdollistetaan maakunnille myös oma sosiaali- ja terveysalan henkilöstön vuokraus itse tuotettaviin palveluihin.[3]

Suurimmat toimijat

Sote-palvelualan liikevaihdoltaan suurimmat yritykset vuonna 2018: [4]

Yritys Omistus Liikevaihto Henkilöstö
1. Suomen Terveystalo Oy Yks. kotim. 736 055 000 3 486
2. Mehiläinen Oy Ulkom. omist. 486 649 000 2 406
3. Attendo Oy Ulkom.omist. 275 020 000
4. Fimlab Laboratoriot Oy Kunta 107 044 000 767
5. Esperi Care Oy Ulkom. omist. 100 606 000 2 017
6. Pihlajalinna Lääkärikeskukset Oy Yks. kotim. 99 332 000 795
7. Kuusiolinna Terveys Oy Yks. kotim. 93 016 000 1 186
8. Hoiva Mehiläinen Oy Ulkom. omist. 92 279 000 1 079
9. Attendo Mi-Hoiva Oy Ulkom. omist. 91 280 000 2 095
10. PlusTerveys Yks. kotim. 89 607 000 938

Lähteet

  1. Terveydenhuoltojärjestelmä Suomessa EU-terveydenhoito.fi. Viitattu 1.2.2022.
  2. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira: Yksityisen terveydenhuollon luvat Yksityisen terveydenhuollon luvat. Viitattu 1.2.2022.
  3. Usein kysyttyä rakenneuudistuksesta Soteuudistus. Viitattu 2.2.2022.
  4. Tevameri, Terho: Toimialaraportit Sosiaali- ja terveyspalvelut Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:1. 15.1.2020. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 2.2.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.