Yingkoun taistelu

Japanin 1. armeijan 3. divisioonan valloitettua 13. joulukuuta 1894 linnoitetun Haichengin kaupungin Qing-dynastian joukot tekivät joulukuussa ja tammikuussa 1895 neljä yritystä kaupungin takaisin valtaamiseksi. Nämä olivat samalla kiinalaisten ainoat varsinaiset hyökkäyssotatoimet sodan aikana. Alueen sotatoimia vaikeutti syvälumi sekä raastavan kylmä talvi.

Japanin 2. armeija aloitti 10. tammikuuta 1894 kolmelta taholta hyökkäyksen linnoitettua Gaipingin kaupunkia vastaan, minkä asukkaat jäädyttivät vallit vaikeuttaakseen japanilaisten etenemistä. Siitä huolimatta kaupunki kukistui nopeasti, mikä vaikeutti Qing-dynastian joukkojen puolustusta ja mahdollisti japanilaisjoukkojen etenemisen joko pohjoiseen Mukdeniin tai itään Pekingiin.

Viimeisen Haichengin valtaamiseksi tehdyn yrityksen jälkeen Qing-dynastian joukot täydensivät Niuzchangin satamakaupungin puolustusta lähes 20 000 miehellä mukaan lukien suurella joukolla ratsuväkeä. Saman suuruinen joukko siirrettiin täydennykseksi pohjoisessa olevaan Liaoyangiin ja 1. helmikuuta varakuningas Liu Kunyi saapui ottaakseen joukot komentoonsa.

Liu aloitti 16. helmikuuta Haichengia vastaan 16 000 miehellä hyökkäyksen, joka lyötiin takaisin. Saatuaan tiedon Weihaiwein kukistumisesta Qing-dynastian hyökkäys pysähtyi. Monet kiinalaissotilaat karkasivat tiedon saatuaan.

Kenraali Nozu Michitsuran komentamat japanilaisjoutot aloittivat 28. helmikuuta vastahyökkäyksen Liaoyangiin ja Niuzhuangiin. Tykistö keskityksen jälkeen jalkaväki eteni laajalla rintamalla. Qing-dynastian joukot vetäytyivät epäjärjestyksessä kaakkoon kohti Jinzhouta tehden ainoastaan satunnaisesti heikkoa vastarintaa. Kenraaliluutnantti Katsura Taron vetäytyviä kiinalaisjoukkoja takaa-ajanut osasto saavutti 3. maaliskuuta Liaoyangin ja japanilaisten pääjoukko, johon kuuluivat kenraali Nozun komennossa olleet 3. ja 5. divisioona, saavutti 4. maaliskuuta Niuzhuangin.

Kahden tunnin tykistökeskityksen jälkeen Qing-dynastian joukot vetäytyivät Niuzhuangin muureilta lähes vastarinnatta paeten syvemmälle kaupunkiin. Kuitenkin paon pysähdyttyä kiinalaiset siirtyivät kaupunkitaisteluun pakottaen japanilaiset taistelemaan joka kadusta, mikä muuttui usein käsikähmäksi. Yön laskeuduttua taistelu keskeytyi, jolloin suuret joukot kiinalaisia läpäisi japanilaisten rintaman paeten maaseudulle ja jäljelle jääneet noin 600 miestä antautuivat. Kuten aiemmilla sotaretkilläkin japanilaiset saivat saaliikseen suuren määrän aseita ja tarvikkeita.

Kaupungin antaudutta kenraali Nogi Matesuken ja kenraaliluutnantti Yamaji Motoharun hyökkäsivät vallaten Niuzhuangin satamakaupunkia, jossa Qing-dynastina joukot yrittivät ryhmittyä uudelleen, suojanneet linnakkeet. Japanilaisjoukot aloittivat 6. maaliskuuta hyökkäyksen tavoitteena olleen Liao-joen takana olevan Tianzhuangtain tulittamisen tykistöllä.

Yingkoun valtaaminen todellisuudessa ensimmäisen Kiinan-Japanin sodan päätöstä Aasian mantereella, vaikka keisarillisen Japanin armeija pyysi keisarilliselta yleisesikunnalta lupaa jatkaa edelleen Pekingiin tai Mukdeniin. Japanilaiset tekivät 24. maaliskuuta muutamalla tuhannella miehellä maihinnousun Shanghain pohjoispuolella oleviin Qig-dynastian linnakkeisiin Haichowissa. Linnakkeiden valtaus veisi japanilaiset vain viidenkymmenen mailin päähän strategisesti tärkeästä suuresta kanavasta, joka yhdisti Pekingin ja Nanjingin. Tämä aiheutti lisäpainetta Qing-dynastialle päättää neuvottelut sodan päättämiseksi samoin kuin Taiwanin lähistöllä olevien Pescadoressaarten valtaaminen maaliskuun lopulla. Shimonosekin sopimuksen aikaansaamiseksi 20 maaliskuuta aloitettu neuvottelut saatiin päätökseen 17. huhtikuuta, jolloiin Qing-dynastin joukot antautuivat päättäen sotatoimet.

• Paine, S. C. M.: The Sino-Japanese War of 1894-1895 - Perceptions, Power and Primacy. Cambridge: Cambridge University Press, 2009. ISBN 978-0-521-61745-1. (englanniksi)