Yilanin kreolijapani

Taiwanin kuuluessa Japanin imperiumille (1895–1945) japani oli saaren virallinen kieli. Puhujat kuuluvat lähes poikkeuksetta joko seediq- tai atayalkansoihin, joiden kielet ovat toimineet kreolijapanin substraatteina. Yilanin kreolijapani perustuu noin 65 % japaniin, 25 % seediqiin ja atayaliin ja loput 10 % mandariinikiinaan.[3]

Kreolijapani alkoi kehittyä jossain vaiheessa 1910-luvulla kontaktikielenä japanilaisten siirtomaaisäntien ja paikallisten aboriginaalien välillä. 1930-luvulla, kun Taiwanin aboriginaalien omien äidinkielten käyttö oli kielletty, kielen käyttäjät olivat alkaneet puhua sitä myös omille lapsilleen, jolloin kielestä tuli virallisesti kreolikieli. Monet vanhemmista, nykyään noin 80-vuotiaat, puhujat osaavat myös sujuvaa japania.[4][5]

Toisen maailmansodan jälkeen kuomintangin johtama hallitus teki mandariinikiinasta maan ainoan virallisen kielen ja pyrki assimiloimaan aboriginaalit kiinankieliseen väestöön.[6] Kreolijapaniin liitetään siirtomaahistorian takia edelleen negatiivisia mielipiteitä, sillä se nähdään japanilaisena imperialismina.[7][8]

Vuosina 2007–2011 kreolijapani oli yksi kielistä, jota aboriginaalitaustaiset opiskelijat pystyivät tenttimään kielikokeessa, vaikkakin kreolijapani laskettiikin kokeessa atayalin murteeksi. Suurin osa atayalin puhujista ei kuitenkaan pidä sitä murteena.[8]

Kielellä arvioidaan olevan noin 3 000 puhujaa. Käytännössä kaikki puhujat ovat syntyneet ennen 1980-lukua.[9]

Kielen katsotaan nykyisin olevan uhanalainen.[10] 2010-luvun lopulla kiinnostus kieltä kohtaan on kuitenkin kasvanut ja osa kielen puhujien jälkeläisistä on alkanut opetella kieltä ja identifioituu jopa sen puhujiksi. Osa aboriginaaleista kuitenkin vieroksuu tätä ja katsoo, että aboriginaaliväestön tulisi osata omaa alkuperäiskieltään ennemmin kuin kreolijapania.[1]

Kreolijapania puhutaan nykyään neljässä Yilanin kylässä (Hanhsi, Tungyueh, Chiyang, ja Aohua). Kreolijapanin sisällä esiintyy hieman vaihtelua riippuen siitä, missä kylässä ollaan.[3][6]

Kreolijapanin kielioppi on samanlainen kuin japanissakin, jossa verbi sijoitetaan lauseessa viimeiseksi. Yhdyssanoja muodostettaessa voidaan sekoittaa aboriginaalikieliä ja japania.[3]

Persoonapronomineissa ei erotella sukupuolta eikä niissä myöskään merkitä kunnioituksen astetta, toisin kuin japanissa. Pronomineista ei myöskään erotella erikseen subjekti- tai objektimuotoa. Pronomineista on eri muotoja, mutta sitä, onko niiden välillä jotain eroa, ei ole tutkittu:[6]