Yigin lapset

Nimetön kertoja on käärmeaiheiseen kansanperinteeseen erikoistunut tutkija. Hän tapaa Oklahoman Guthriesssa sijaitsevan mielisairaalan johtajan tohtori McNeillin, joka kertoo tarinan Yigistä, ”käärmeiden puoli-ihmishahmoisesta isästä”. Kertojan mukaan Yig lienee Mesoamerikan uskonnoissa esiintyvien Quetzalcoatlin ja Kukulcanin mytologinen varhaismuoto.

Uudisasukkaat Walker ja Audrey Davis saapuvat Okhalomaan 1889. Walker pelkää käärmeitä hillittömästi ja muuttuu entistäkin ahdistuneemmaksi kuultuaan intiaanien palvomasta käärmejumalasta, joka kostaa käärmeitä vahingoittaville ihmisille. Audrey löytää pariskunnan kodin läheltä joukon vastasyntyneitä kalkkaroita ja surmaa ne säästääkseen Walkerin tarpeettomalta järkytykseltä. Walker löytää kuitenkin ruumiit ja alkaa pelätä Yigin kirousta.

Davisit asettuvat aloilleen ja elävät jonkin aikaa normaalisti. Eräänä iltana sadonkorjuujuhlan jälkeen Davisit palaavat kotiinsa ja käyvät levolle, mutta havahtuvat outoon ääneen – koko lattia on kalkkarokäärmeiden peitossa. Walker nousee vuoteesta ja yrittää karkottaa käärmeet, mutta kompastuu ja rikkoo lyhdyn. Audrey makaa yksin pimeässä ja kuulee myrkynturvottaman ruumiin puhkeavan.

Audrey huomaa ihmismäisen siluetin. Hän otaksuu sen olevan Yig ja surmaa sen kirveellä. Aamun valjetessa paljastuu, että turvonnut ruumis olikin Davisien koira, kun taas ihmishahmo oli Walker, joka oli välillä pyörtynyt pelosta. Davisien ystävä löytää sekavan Audreyn, joka sihisee ja kiemurtelee lattialla kuin käärme.

McNeill päättää tarinansa ja näyttää kertojalle käärmemäisen olennon, joka on yksi mielisairaalan asukeista. Se ei kuitenkaan ole Audrey vaan hänen lapsensa, joka syntyi yhdeksän kuukautta Walkerin kuoleman jälkeen.

H. P. Lovecraft haamukirjoitti ”Yigin lapset” Zealia Brown Reed Bishopille keväällä 1928. Bishopin synopsis kertoi yksinkertaisen tarinan uudisasukkaista, joiden mökissä on käärmeiden pesä. Käärmeet surmaavat miehen, ruumis räjähtää ja vaimo tulee hulluksi. Kehystarinaa ei ollut, eikä hahmojen luonnetta tai taustoja kehitelty sen pitemmälle. Varsinainen juoni oli siis Lovecraftin lisäys, samoin perhesurmaan liittyvä tragedia. Hän myös lisäsi kertomukseen paikallisväriä kuvailemalla tapahtumaympäristöä ja sen kulttuuria. Osa yksityiskohdista oli peräisin Bishopilta, joka tunsi Oklahomaa, mutta suurimman osan Lovecraft löysi kirjoista. Alkukielinen teksti on noin 7 000 sanaa pitkä. Siitä noin kolme neljäsosaa – mukaan luettuna kertomuksen nimi – oli Lovecraftin keksintöä.[2]

Oklahoma on Lovecraftille epätavallinen miljöö. Omat novellinsa hän sijoitti mieluiten Uuteen-Englantiin, jossa itse asui, tai seuduille, joista oli lukenut paljon.[3]

Bishop maksoi Lovecraftille 17,5 dollaria (vuoden 2023 rahassa noin 300 dollaria[4]). Weird Tales maksoi tarinasta Bishopille 45 dollaria.[2] Jos Lovecraft olisi myynyt tarinan suoraan Weird Talesille, hän olisi todennäköisesti saanut siitä vähintään 90 dollaria. Haamukirjoitus oli kuitenkin varmempi tulonlähde, sillä lehdet eivät aina ostaneet hänen novellejaan.[5] Kertomus ilmestyi Weird Talesin marraskuun 1929 numerossa ja uudestaan huhtikuussa 1939. Kirjana novelli julkaistiin ensi kertaa Arkham Housen novellikokoelmassa Beyond the Wall of Sleep (1943).[2]

Markku Sadelehdon mukaan ”käärmejumala, kirous, prologi ja epilogi olivat hänen [Lovecraftin] keksintöään, siis ne tarinan elementit jotka tekevät siitä hyvän”.[6] Lovecraft itse suhtautui haamukirjoittamiinsa teksteihin vähätellen.[5]

S. T. Joshin ja David E. Schultzin mukaan novellin teema muistuttaa Lovecraftin hieman myöhemmin kirjoittamaa ”Dunwichin hirviötä”: molemmat käsittelevät jumalan ja ihmisten välistä seksiä. Joshin ja Schultzin mukaan ”Dunwichin hirviö” on ”jossain määrin tyydyttävämpi” tulkinta aiheesta.[7] Joshin mukaan ”Yigin lapset” on ”suhteellisen perinteinen yliluonnollinen kertomus”, joka erottuu kaltaisistaan ”nokkelan loppuyllätyksensä” sekä Yigin ansiosta. Kokonaisuutena kertomus edustaa Lovecraftin haamukirjoituksien parempaa laitaa, vaikkakin häviää niinikään Bishopin kanssa tehdylle Hautakummun salaisuudelle, joka Joshin mukaan on eräs Lovecraftin parhaista töistä.[8]

Käärmejumala Yig ei varsinaisesti esiinny yhdessäkään Lovecraftin tarinassa, ei edes ”Yigin lapsissa”. Novelleissaan Lovecraftilla oli tapana luetteloida kuvitteellisia jumalia ja paikkoja, ja myös Yig mainitaan hänen myöhemmissä teksteissään silloin tällöin.[8]

Lovecraftin kuoltua syntyi niin kutsuttu Cthulhu-tarusto.[9] Daniel Harmsin The Encyclopedia Cthulhianan mukaan Yig on yksi suurista muinaisista. Useimmista lajitovereistaan poiketen Yig suhtautuu ihmisiin suhteellisen hyväntahtoisesti, kunhan käärmeitä ei vahingoiteta. Harms mainitsee, että Yig saapui maapallolle Zandanua-nimiseltä planeetalta ja loi matelijat ja hyönteiset. Nykyään käärmejumala on vangittuna ”Yothin luolissa sijaitsevaan Ngothin kuiluun”.[10]

Matti Rosvallin suomennos ilmestyi Outoja tarinoita -sarjan neljännessä osassa vuonna 1992 sekä uudestaan H. P. Lovecraftin koottujen teosten viidennessä osassa Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia.

• Harms, Daniel: The Encyclopedia Cthulhiana. Second Edition. Oakland, California: Chaosium, 1998. ISBN 1-56882-119-0. Archive.org. (englanniksi)
• Joshi, S. T.: A Subtler Magick. The Writings and Philosophy of H. P. Lovecraft, s. 136–137, 263. Gillette, New Jersey: Wildside Press, 1996. ISBN 978-1-880-44861-8. Google-kirjat (viitattu 27.1.2021). (englanniksi)
• Joshi, S. T. & Schultz, David E.: An H. P. Lovecraft Encyclopedia. Hippocampus Press. Westport, Connecticut: Greenwood Publishing Group, 2001. ISBN ISBN 0-313-31578-7. Google-kirjat (viitattu 26.5.2021). (englanniksi)
• Lovecraft, H. P.: Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia. H. P. Lovecraftin kootut teokset osa 5. Toimittanut Markku Sadelehto. Suomentaneet Matti Rosvall & Ilkka Äärelä. Helsinki: Jalava, 2013. ISBN 978-951-887-473-0.
• Sadelehto, Markku (toim.): Outoja tarinoita 4. Suomentanut Matti Rosvall. Helsinki: Jalava, 1992. ISBN 951-8954-95-X.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yigin lapset Wikimedia Commonsissa

• Lisää luettavaa aiheesta Yigin lapset on Wikiaineistossa