Yhteislaulu

Yhteislaululla on suuri merkitys kristinuskon ja eräiden muiden uskontojen lisäksi myös yhteiskunnallisten aatteiden levittämisessä ja vahvistamisessa eri puolilla maailmaa, esimerkkinä isänmaalliset kansallislaulut. Suomen vuonna 1571 annetun koulujärjestyksen mukaan koulujen ainoat pakolliset oppiaineet olivat latina, uskonto ja laulu, mikä tarkoitti etenkin hengellistä musiikkia. Kansakoulunopettajia kouluttaneissa seminaareissa 1800- ja 1900-luvuilla laulu- ja soittotaidon kehittämisellä oli merkittävä osa, ja kristinuskon arvojen rinnalle koulun yhteislaulun tehtäväksi tuli vahvistaa isänmaallisuutta ja kotiseuturakkautta muun muassa maakuntalauluin.[4][5] Poliittisessa laululiikkeessä yhteislaulu oli suosittua esiintyjäryhmien esitysten seuraamisen ohella. Suomessa yksi suosikkikappaleista oli Kaj Chydeniuksen uudelleen säveltämä kansanlaulu ”Kalliolle kukkulalle”[6]. Kiinan kulttuurivallankumouksessa yhteislaulu otettiin työkaluksi kommunismin levittämiseksi[7], ja länsimaissa työväenliikkeen tunnuslaulu on ”Kansainvälinen”.

Populaarimusiikin artisteilla on tapana ottaa kontaktia konserttiyleisöönsä panemalla se laulamaan yhdessä tuttujen hittikappaleidensa osia, yleensä niin, että laulusolisti itse lakkaa hetkeksi laulamasta ja viittoo yleisölle kuoronjohtajan tavoin tahtia.[8]

Suomen kirkon piirissä erityisesti körttiläisten perinteeseen kuuluu yhteislaulu Siionin virsiin perustuvine virsiseuratilaisuuksineen.[6]

Suomessa suosituimpia yhteislaulutilaisuuksia ovat kirkkojen ja seurakuntien joulun alla järjestämät joululauluillat. Niitä järjestämään perusti Suomen Lähetysseura 1970-luvun alussa Kauneimmat joululaulut -organisaation tarkoituksena varainkeruu: tilaisuuksissa kerättäisiin kolehti lähetystyöhön. Nykyisin Lähetysseura sanoo tapahtumakokonaisuuden olevan ”Suomen suosituin musiikkitapahtuma”, ja kolehdin vuosittainen valtakunnallinen tuotto on 2010-luvulla ollut noin miljoona euroa. Tilaisuuksien lauluvihkoa painetaan vuosittain noin 800 000 kappaletta.[9]

Yhteislaulutilaisuudet ovat perinteisesti kuuluneet ylioppilaskuntien ja muiden opiskelijajärjestöjen toimintaan, liittyen pohjoismaiseen akateemiseen sitsi- ja juomalauluperinteeseen. Nykyisin yhteislaulutilaisuuksia järjestetään etenkin kesäisinä ulkoilmatilaisuuksina eri puolilla Suomea, esimerkiksi Helsingin Linnanmäellä keskiviikkoiltaisin läpi kesän 2017[10]. Yhteislaulutilaisuuksista tehdään myös television sarjaohjelmia, tunnetuimpina ruotsalainen Allsång på Skansen ja sen suomalainen vastine, Yle TV2 -kanavan Tammerkosken sillalla. Niissä on usein myös artistivieraita, jotka laulavat soolonumeroita yleisön laulattamisen ohella.[11]

Helsinki Mission laululiikettä johtava Inna Vintturi sanoo itse kokeneensa, miten ”hyvää ihmisille tekee hengitellä, ladata lauluun, iloita yhteisyydestä ja herätä eloon”. Hänestä yhteislaulutilaisuudet ovat mainio terapiamuoto, jossa saa ilmaista itseään ilman pääsykoetta.[6]

Göteborgin yliopiston tutkimuksessa kuoro- ja yhteislaulun havaittiin edistävän sydämen ja verenkiertoelimistön terveyttä.[12] Yhteislaulua käytetään myös vanhainkotien ohjelmanumerona ja muistisairaiden terapiamuotona, jossa vanha tuttu laulu elähdyttää ihmistä ja saa muistoja ja tunteita esiin.[6]

Laulamisen merkityksestä ihmisen evoluutiossa on Readingin yliopiston professori Steven Mithen esittänyt teorian, että jonkinlainen laulaminen tai hyräily olisivat ihmisen kehityksessä vanhempi asia kuin puhuminen.[13]