Yhteisöpalvelu

Ensimmäinen huomattava verkkoyhteisöpalvelu oli vuonna 1997 aloittanut SixDegrees.com, joka mahdollisti käyttäjille oman profiiliin luomisen ja kavereiden listaamisen. Vaikka SixDegrees sai miljoonia käyttäjiä, bisneksenä se ei toiminut. Palvelu suljettiin vuonna 2000, jolloin oli jo olemassa muita verkkoyhteisöpalveluja, kuten LunarStorm. Vuodesta 2003 verkkoyhteisöpalvelujen lukumäärä ja ominaisuudet ovat kasvaneet, aivan kuten käyttäjien tuottaman sisällön määräkin.[2]

Sähköpostissa viestin voi lähettää kelle hyvänsä vastaanottajan sähköpostipalvelusta riippumatta. Outlook käyttäjä voi siis lähettää sähköpostia Gmailin tai muiden sähköpostipalveluiden käyttäjille. Näin ei kuitenkaan ole monessa tämän hetken käytetyimmässä yhteisöpalvelussa, kuten Facebookissa. Facebookin käyttäjä ei voi katsella Twitterin tai muun yhteisöpalvelun käyttäjän julkaisuja eikä toisinpäin.

Ylitsepääsemättömiä teknisiä esteitä yhteisöpalveluiden väliseen yhteentoimivuuteen ei ole, vaan syy lienee erilaisessa syntyhistoriassa. Tämän päivän kaltaisten sähköpostien pohja kehitettiin varhaisessa vaiheessa, kun ensimmäiset tietoverkot kehitettiin ja luotiin. Se luotiin tavaksi käyttäjien lähettää postia tietokoneilla. Yhteisöpalvelut, kuten Facebook, syntyivät Web 2.0:n aikaan. Aiempaan nähden Webissa ja koko Internetissä kaupallisuus nousi keskeisempään rooliin. Aiemmin pitkälti valtiollisten ja akateemisten tahojen sekä harrastajien kuriositeetista tuli entistä suositumpi, jonne maallikotkin suuntasivat. Facebookia luodessa ei siis ollut enää tarkoituksena tehdä kaikkien käyttöön järjestelmää, vaan se oli alusta lähtien enemmänkin tuote. Toisaalta, koska yhteisöpalvelut ja etenkin modernit sellaiset olivat uunituore asia, niille ei juuri ollut olemassa protokollia tai standardeja käytettäviksi toisin kuin pikaviestinässä oli jo tuolloin XMPP. Toisaalta Facebook oli aikanaan melkoinen uutuus. Usein uusien ideoiden tai keksintöjen alussa asialla tehdään ensin tulosta ennen kuin se päätyy yleishyödyllisemmäksi.^selvennä

Facebook kasvoi räjähdysmäisesti ja on siitä alkaen ollut markkinavoimaltaan massiivinen toimija alallaan. Nykyään sillä ei ole halua luoda yhteentoimivuuteen muiden palveluiden kanssa standardeja ja protokollia tai edes sallia sitä. Onhan massiivinen käyttäjämäärä, joka pitää käyttäjät palvelussa vahvasti kiinni, vahva markkinaetu. Harva käyttäjä haluaa vaihtaa toiseen yhteisöpalveluun, kun suuri osa kontakteista on Facebookissa eikä heidän kanssaan voi muulla palvelulla kommunikoida.

Yhteisöpalvelut tarvitsevat yhteentoimivuuteen standardin/protokollan, jonka välityksellä ne osaavat toimia keskenään. Kunkin palvelun on myös sallittava yhteentoimivuus. Vaikka yhteinen protokolla olisi, voi palvelua hallinnoiva taho halutessaan rajoittaa kommunointia toisten palveluiden kanssa tai estää sen kokonaan.

Yhteisöpalveluiden väliseen kommunkointiin on World Wide Web Consortiumin kehittämä avoin ActivityPub-protokolla. Protokollaa noudattaa ja yhteentoimivuuden sallii moni yhteisöpalvelu, kuten MastodonSocial, Mastodontti, PixelfedSocial ja PixelfedFI, mutta tämän hetken käytetyimmät yhteisöpalvelut, kuten Facebook, YouTube, Instagram, Weixin/WeChat tai Tiktok eivät.

ActivityPubia tukevat monet palvelinohjelmistot, kuten Mastodon- ja Pixelfed-palvelin. Protokollaa tukevia asiakasohjelmia on myös useita.

Suomen kieli ei ole yksin vaikeuksissa verkkoyhteisöpalvelu-termin kanssa. Esimerkiksi Beer[6] problematisoi englannin kielen termien 'social networking sites' ja 'social network sites' eroavaisuuksia. Sheldon[7] käytti tutkimuksessaan lyhyempää ”social networks” -termiä, kun taas Stutzman[8] käytti termiä ”social network communities”. Matikainen[9] kääntää ”social network sites” -termin verkostoitumis- tai yhteisöpalveluksi ja Puheviestinnän sanasto[10] kääntää sen verkosto- tai yhteisöpalveluksi. Mikään näistä termeistä ei täysin vastaa englanninkielistä vastinetta tai kuvaa kyseisiä palveluja. Yhteisöpalvelu-termi on siitä vaikea, että käyttäjä voi tuntea kuuluvansa yhteisöön, vaikka muut yhteisöön kuuluvat eivät kokisi samoin. Itse yhteisönkin rajaaminen näissä palveluissa on vaikeaa, jollei mahdotonta. Verkosto(itumis)palvelu-termi puolestaan ei kuvaa yhteisöllistä puolta riittävästi, jotta se olisi validi. Täten usein käytetään suomennosta verkkoyhteisöpalvelu, jonka Partanen[11] on maininnut, mutta ei määritellyt. Sanastokeskus TSK[12] suosittaa termin verkkoyhteisöpalvelu käyttöä suomennoksena englannin kielen ”social network service” -termille, mutta myös termit yhteisöpalvelu, internetyhteisöpalvelu ja sisällöllisesti hieman poikkeava verkostoitumispalvelu ovat mahdollisia suomennoksia. Sanastokeskus TSK määritteleekin verkkoyhteisöpalvelun seuraavasti:[12]

»Verkkoyhteisöpalvelun kautta ihmiset voivat viestiä keskenään ja jakaa esimerkiksi kiinnos-tuksen kohteitaan koskevia tietoja ja mielipiteitä. Joissain verkkoyhteisöpalveluissa käyttäjä luo itselleen profiilin, johon hän liittää tietoja itsestään ja esimerkiksi kuvansa. Hän voi pyytää ystäviään liittymään verkkoyhteisöpalveluun (ks. ystäväpyyntö) tai hyväksyä toisia palvelun käyttäjiä ystävikseen. Verkkoyhteisöpalvelun avulla voi esimerkiksi etsiä vanhoja koulukavereitaan. Verkkoyhteisöpalveluita voidaan hyödyntää myös työelämään ja harrastuksiin liittyvässä viestinnässä.»

Verkkoyhteisöpalvelu tai yhteisöpalvelu -termissäkin on puutteensa. Se esimerkiksi vastaa englannin kielen ”social network service” –termiä. Sen sijaan ”social networking service” -termiä kuvaa suomenkielessä paremmin käsite "verkostoitumispalvelu".

Internetiä käytetään usein ihmissuhteiden muodostamiseen. Verkosta etsitään ihmisiä, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita. Kiinnostuksen kohteet voivat olla sekä romanttisia että sosiaalisia.[13] Sen sijaan verkkoyhteisöpalveluilla ylläpidetään usein jo olemassa olevia sosiaalisia kontakteja.[14] Useimmat verkkoyhteisöpalvelut korostavat verkossa–kasvokkain -trendiä (online-to-offline trend), jossa ihmiset tutustuvat toisiinsa verkossa ja tapaavat myöhemmin kasvokkain. Poikkeuksena on esimerkiksi Facebook, jossa tämä menee yleensä toisin päin, eli kasvokkaisviestinnän suhteet siirtyvät verkkoon.[15]

Verkkoyhteisöpalvelujen tutkimus on usein keskittynyt jonkin tietyn palvelun, kuten Facebookin, tarkasteluun.[16] Muutamissa tutkimuksissa on tarkasteltu ylipäätään verkkoyhteisöpalveluja, mutta niissäkin on yleensä korostettu joitain tiettyjä palveluja, kuten Boydin[17] tutkimuksessa MySpacea ja Facebookia.

• Linkkien ja uutisten jakopalveluita:
  • Reddit – linkkien, uutisten ja keskusteluiden jakopalvelu
• Blogipalveluita:
  • WordPress – blogipalvelu ja avoimen lähdekoodin ohjelmisto
  • Blogger – blogipalvelu
  • Tumblr – suosittu blogipalvelu
• Mikroblogipalveluita:
  • Twitter – mikrobloggauspalvelu
  • MastodonSocial – mikrobloggauspalvelu
  • Mastodontti – suomalainen mikrobloggauspalvelu
• Wiki- ja muita yhteistyöpalveluita:
  • Wikipedia – avoin tietosanakirja
  • MediaWiki – avoimen lähdekoodin wikiohjelmisto
  • Google Sites – yhdessä muokattavan, pienryhmille suunnatun verkkosivuston julkaisualusta
• Mediapalveluita:
  • Flickr – kuvien jakelupalvelu
  • Photobucket – kuvien jakelupalvelu
  • Pinterest – kuvien ja linkkien jakelu- ja kuratointipalvelu
  • SlideShare – Powerpoint -sivujen ja esitysten jakelupalvelu
  • Prezi – uudenlaisten esitysten luominen ja jakelu
  • YouTube – videoiden jakelupalvelu
  • Vimeo – videoiden jakelualusta, HD-videot
  • Bambuser – videoiden jakelualusta, suorat nettivideolähetykset
  • Instagram – kuvien jakelupalvelu
  • Snapchat – valokuva- ja videoviestipalvelu
  • Tiktok – lyhytvideosovellus
  • SoundCloud – musiikin sekä muiden äänitiedostojen levitys- ja suoratoistopalvelu
  • PixelfedSocial – kuvien jakelupalvelu
  • PixelfedFI – suomalainen kuvien jakelupalvelu
• Yhteisöjä:
  • Facebook – yhteisöpalvelu
  • Foursquare – paikkatietoon perustuva sosiaalisen verkostoitumisen yhteisöpalvelu
  • Suomi24 – suuri suomalainen verkkoyhteisö
  • LinkedIn – ammattilaisille tarkoitettu verkostoitumispalvelu
  • Last.fm – musiikkiharrastajien palvelu
  • Ning – pienyhteisöpalvelu
  • HeiaHeia – kuntoiluun keskittynyt yhteisöpalvelu
  • Dribbble – graafisille suunnittelijoille suunnattu yhteisö
  • Jodel
• Virtuaalimaailmoja:
  • Second Life

• Sosiaalinen media
• Verkkoyhteisö

• Beer, D. 2008. Social network(ing) sites...revisiting the story so far: A response to danah boyd & Nicole Ellison. Journal of Computer-Mediated Communication 13, 516-529.
• Boyd, D. 2007. Why youth (heart) social network sites: The role of networked publics in teenage social life. Viitattu 24.4.2010.
• Boyd, D. M. & Ellison, N. B. 2007. Social network sites: Definition, history, and scholarship. Journal of Computer-Mediated Communication, 13 (1), 210-230.
• Ellison, N., Steinfield, C. & Lampe, C. 2007. The benefits of Facebook "friends:" Social capital and college students' use of online social network sites. Journal of Computer-Mediated Communication 12, 1143-1168.
• Facebook 2010a. Viitattu 26.2.2010.
• Langlois, G., Elmer, G., McKelvey, F. & Devereaux, Z. 2009. Networked Publics: The Double Articulation of Code and Politics on Facebook. Canadian Journal of Communication 34, 415-434.
• Lenhart, A. 2009. Pew internet project data memo. Washington, DC: Pew Internet & American Life Project. Viitattu 24.11.2009.
• Lietsala, K. & Sirkkunen, E. 2008. Social media. Introduction to the tools and processes of participatory economy (Arkistoitu – Internet Archive). Tampere: University of Tampere, Hypermedia Lab. Viitattu 28.9.2010.
• Linkedin 2010. Viitattu 24.9.2010.
• Matikainen, J. 2009. Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Helsingin yliopisto. Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 3.
• McKenna, K. Y. A., Green, A. S. & Glenson, M. E. J. 2002. Relationship formation on the Internet: What's the big attraction? Journal of Social Issues 58 (1), 9-31.
• Partanen, H. 2009. Sosiaalinen eli yhteisöllinen media. Kielikello 3, 33.
• Puheviestinnän sanasto. 2010. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitos. Viitattu 28.9.2010.
• Rekola, P. 2011. Nuorten aikuisten verkkoyhteisöpalvelujen mobiilikäyttö. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma.
• Sanastokeskus TSK 2010. Sosiaalisen median sanasto. Helsinki. Viitattu 6.7.2010.
• Sheldon, P. 2008. The relationship between unwillingness-to-communicate and students' Facebook use. Journal of Media Psychology 20 (2), 67-75.
• Steinfield, C. Ellison, N. B. & Lampe, C. 2008. Social capital, self-esteem, and use of online social network sites: A longitudinal analysis. Journal of Applied Developmental Psychology 29, 434-445.
• Stutzman, F. 2006. An evaluation of identitysharing behavior in social network communities. Paper presented at the iDMAa and IMS Code Conference, April, Oxford. Viitattu 4.5.2010.
• Thewall, M. 2009. MySpace comments. Online Information Review 33 (1), 58-76.
• Urista, M. A. Dong, Q. & Day, K. D. 2009. Explaining why young adults use MySpace and Facebook through uses and gratifications theory. Human Communication 12 (2), 215-229.

• Koskinen, Matti: Unelma suur-somesta Nyt.fi 7.7.2011
• Vallor, Shannon: Social Networking and Ethics The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)