Yhdysvaltain väestö

Väestön yleisimmät etniset taustat piirikunnittain 2000.

  Afroamerikkalaiset

  Inuitit

  Amerikkalaiset

  Intiaanit

  Amerikanhollantilaiset

  Amerikanenglantilaiset

  Amerikansuomalaiset

  Amerikanranskalaiset

  Amerikansaksalaiset

  Latinot

  Amerikanirlantilaiset

  Amerikanitalialaiset

  Amerikanmeksikolaiset

  Amerikannorjalaiset

  Puertoricolaiset

  Muut (amerikankiinalaiset, amerikandominikaanit, amerikanfilippiiniläiset, kanadanranskalaiset, amerikanjapanilaiset, amerikanpuolalaiset ja amerikanportugalilaiset).

Yhdysvaltain hallinto on määritellyt joukon ”rotuja”, joita käytetään väestönlaskennassa ja tilastoissa. Nämä rotuluokat ovat sosiaalipoliittisia eivätkä tieteellisiä tai antropologisia käsitteitä. Luokittelussa on sekä etnisyyteen että henkilön alkuperämaahan perustuvia luokkia.[3] Yhdysvaltain väestönlaskennan yhteydessä maassa vakituisesti asuvat arvioivat itse etnisyytensä. Väestönlaskentavirasto luokittelee ihmiset heidän ilmoitustensa perusteella kuuteen eri rotuun (race): valkoiset (alkuperä Euroopassa, Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa), mustat ja afroamerikkalaiset, intiaanit ja Alaskan alkuperäisasukkaat (Yhdysvaltain alkuperäiskansat), aasialaiset (sukujuuret Itä-Aasiassa, Kaakkois-Aasiaassa tai Etelä-Aasiassa), havaijilaiset ja Tyynenmeren saarten alkuperäisasukkaat, ja viimeisenä luokkana ”jokin muu rotu”. Latinoihin (Hispanic) luetaan rotuun katsomatta henkilöt, jotka kuuluvat espanjankieliseen kulttuuriin tai joiden juuret ovat espanjankielisessä kulttuurissa.[4]

Kun lasketaan vain yksirotuisiksi itsensä lukeneet, Yhdysvaltain rotujakauma vuoden 2020 väestönlaskennassa oli:[5]

• Valkoiset 204 miljoonaa (62 % koko väestöstä).
• Mustat ja afroamerikkalaiset 41 miljoonaa (12 %).
• Aasialaiset 20 miljoonaa (6,0 %).
• Alkuperäiskansat (intiaanit ja Alaskan alkuperäiskansat) 3,7 miljoonaa (1,1 %).
• Havaijilaiset ja Tyynenmeren saarelaiset 690 000 (0,2 %).

Kun mukaan otetaan myös useamman kuin yhden kohdan valinneet, jakauma oli:[5]

• Valkoiset 235 miljoonaa (71 % koko väestöstä)
• Mustat ja afroamerikkalaiset 47 miljoonaa (14,2 %).
• Aasialaiset 24 miljoonaa (7,2 %).
• Alkuperäiskansat (intiaanit ja Alaskan alkuperäiskansat) 9,7 miljoonaa (2,9 %).
• Havaijilaiset ja Tyynenmeren saarelaiset 1,6 miljoonaa (0,5 %).

Hispaanoja ja latinoja (rodusta riippumatta) oli 62 miljoonaa.[5]

Monirotuiseksi itsensä määritteli 34 miljoonaa (10,2 %) ja ”muunrotuiseksi” yksinomaisesti 28 miljoonaa (8,4 %) ja yhteensä 50 miljoonaa. Monirotuisten määrä nousi huomattavasti vuodesta 2010, jolloin vain 9 miljoonaa ihmistä määritteli itsensä monirotuiseksi. Vuosien 2020 ja 2010 luvut eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia, koska kysymyksiä muutettiin vuodelle 2020.[5]

Romaneja on Yhdysvalloissa noin miljoona. Heitä ei luokitella rodun tai uskonnon perusteella, ja moni romani salaa etnisyytensä. Eniten romaneja on Oregonissa.[6]

Yhdysvaltain perustuslaki suojelee kaikkia uskontoja ja kieltää eurooppalaistyyliset yhteydet uskontojen ja valtion välillä. Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakeni Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on paettu uskonnollista vainoa, esimerkiksi mormonit muuttivat Salt Lake Cityn seudulle, autiomaan keskelle.

Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain väestöstä 46,5 prosenttia on protestantteja, 20,8 % prosenttia katolisia, 1,6 % mormoneja ja 1,2 % muita kristittyjä. 1,9 % on juutalaisia, 0,9 % muslimeja, 0,7 % buddhalaisia, 0,7 % hinduja ja muita uskontoja 1,8 %. Uskontokuntiin kuulumattomia on 22,8 % väestöstä.[7]

Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä Eteläinen baptistikonventio, joka on pitkälti jakautunut amerikanafrikkalaisten ja valkoihoisten seurakuntiin.

Yhdysvaltain väestöpyramidi

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet

Hancockin kaupunki Michiganissa on tunnettu amerikansuomalaisistaan. Kuvassa paikalliset kaksikieliset katukyltit sekä englanniksi että myös suomeksi.

Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti, amerikanenglanti, eroaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostuksiltaan.

Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa maahanmuuttajat tai maahanmuuttajien jälkeläiset Latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta. Yhtä lailla on paljon ei-hispaanoja yhdysvaltalaisia, jotka puhuvat sujuvaa espanjaa. Espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä. Erityisesti espanjaa opetetaan alueilla, joilla on suuria hispaanoväestöjä kuten Texas, New Mexico, Arizona, California, Florida ja New York. Yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa, tehden Yhdysvalloista viidenneksi suurimman espanjankielisen väestön Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes kokonaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli 2 miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.

Muita eurooppalaisia kieliä puhutaan myös laajasti. Ranskan kieli on neljänneksi suurin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen natiivin ranskalaisen, haitilaisen tai kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Sitä puhutaan laajasti Mainessa ja Louisianassa, osassa entisestä Ranskan siirtomaata, jossa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltion de facto virallisena kielenä.

Tagalogin ja vietnamin kielillä on yli miljoona puhujaa Yhdysvalloissa, lähes kokonaan uusien maahanmuuttajien keskuudessa.

Yhdysvaltalaisia opiskelijoita

Yhdysvalloissa koulutus on pääosin osavaltioiden vastuulla. Koulumainen opetus alkaa esikoulun jälkeen ja jaetaan kolmeen vaiheeseen: alakoulu, keskikoulu ja high school, jonka jälkeen voi siirtyä korkea-asteen opintoihin.[8] Koulutukseen liittyvät lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti. Aloitusikä on yleisimmin kuusi ja lopetusikä kuusitoista vuotta. High school kattaa koululuokat 7–12 tai 8–12, ja se jaetaan joskus kahteen osaan (junior ja senior). Monissa high schooleissa on mahdollista suorittaa IB-tutkinto, mihin voidaan kuitenkin tarvita ylimääräinen lukukausi.[9]

Vuoden 2009 PISA-vertailussa yhdysvaltalaiset opiskelijat olivat lukutaidossa ja luonnontieteissä lähellä OECD-maiden keskitasoa[10] mutta menestyivät matematiikassa selvästi keskiarvoa heikommin.[11]

Vuonna 2009 julkisissa kouluissa oli 49,4 miljoonaa oppilasta[12] ja yksityiskouluissa 4,7 miljoonaa. 68 % yksityiskouluista oli uskonnollisesti suuntautuneita.[13] Vuonna 2007 kotiopetuksessa oli 1,5 miljoonaa koululaista, mitä vanhemmat perustelivat tyytymättömyydellä koulun uskonnolliseen ja moraaliseen arvomaailmaan, ympäristöön tai opetuksen tasoon.[14]

Korkeakoulut ovat Yhdysvalloissa joko julkisia tai yksityisiä. Noin 70% korkea-asteen opiskelijoista käy julkisia kouluja, jotka ovat yleensä halvempia kuin yksityiset. Lukuvuosi julkisessa nelivuotisessa korkeakoulussa maksaa keskimäärin 15 tuhatta dollaria, mutta yksityisessä kaupallisessa korkeakoulussa hinta voi olla kaksinkertainen. Useimmat päätoimiset opiskelijat saavat opintotukea - joko lainaa tai stipendejä -, joka kattaa noin puolet kuluista.[15] Stipendejä voi saada paitsi opintomenestyksen, myös taiteellisen tai urheilulahjakkuuden tai johonkin vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella.[16] Silti monet vanhemmat säästävät lastensa korkeakouluopintoja varten vuosien ajan.[17]

Enemmistö maailman parhaimmista yliopistoista on eri vertailujen mukaan yhdysvaltalaisia. Kärkisijoilla ovat Harvardin, Berkeleyn ja Stanfordin yliopistot.[18]

• Census.gov
• Social Explorer