Yhdysvaltain talous

Yhdysvaltain tärkein sektori on palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta. Taloudellinen toiminta vaihtelee suuresti maan osien välillä, monien teollisuudenalojen ollessa keskittyneitä tiettyihin kaupunkeihin tai tietyille alueille. Esimerkiksi New York on Amerikan rahaelämän, julkaisemisen ja mainostamisen keskus. Piilaakso on maan laajin korkean teknologian keskus, kun taas Los Angelesin Hollywood on tärkein elokuva- ja televisiotuotannon keskus. Keskilänsi tunnetaan valmistuksesta ja raskasteollisuudesta riippuvaisesta taloudestaan, jossa Chicago tunnetaan "Keskilännen pääkaupunkina" ja Detroit autoteollisuuden keskuksena. Suuret tasangot ovat Amerikan "leipäkori". Vuoristoalueet palvelevat kaivosteollisuutta ja maakaasuresursseina. Kaakkois-Yhdysvallat on lääketieteellisen tutkimuksen ja tekstiiliteollisuuden keskus. Vuonna 2004 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 46 miljoonalla kävijällä.[6]

Maatalouden pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, soijapapu ja puuvilla. Yhdysvaltain alueella on esimerkiksi kulta-, öljy-, kivihiili- ja uraaniesiintymiä. Teollisuustuotteita ovat muun muassa autot, lentokoneet ja elektroniikka.

Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Kanada (19 %), Meksiko, Yhdistynyt kuningaskunta ja Kaakkois-Aasia, Yhdysvallat on 1960-luvulta asti tuonut enemmän tavaraa kuin vienyt.[7] Yhdysvallat on monien maiden pääasiallinen vientimarkkina.

Yksi maailman ensimmäisistä tuulipuistoista Kaliforniassa. Yhdysvallat on maailman suurin[10] ja nopeimmin kasvava tuulivoiman tuottaja.[11]

Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat. Työttömyys on matala ja pysynyt vuosia noin viidessä prosentissa.[12] Yhdysvalloissa ei ole tiukan syrjintälainsäädännön lisäksi juuri lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä. Vuonna 2005 7,8 prosenttia yksityissektorin työntekijöistä oli liittynyt ammattiyhdistyksiin.[13]

Yhdysvalloissa on kymmeniä miljoonia laillisia ja laittomia maahanmuuttajia erityisesti Meksikosta, Väli-Amerikasta ja Aasiasta. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista.[14]

Kansainvälisen työjärjestön mukaan pääoman, työn ja teknologian tehokas yhdistäminen on johtanut maailman toiseksi korkeimpaan tuottavuuteen työtuntia kohti.[15]

Vuoden 2005 keskivuosipalkat vaihtelivat pelkän high schoolin käynneiden 31 539 dollarista tohtorikoulutettujen 79 401 dollariin. Vuonna 2005 yli 25-vuotiaat vain high schoolin opiskelleiden kokopäivätyöskentelijöiden keskitulot olivat 31 539 dollaria, vain associate-tutkinnon opiskelleiden 40 588 dollaria, vain bachelor-tutkinnon opiskelleiden 56 078 dollaria, vain tohtorin tutkinnon opiskelleiden 79 401 dollaria ja ammatillisen tutkinnon opiskelleiden 100 000 dollaria.[16] Yhdysvalloissa (YK:n Gini-kerroin 40.8), kuten Uudessa-Seelannissa (36.2) ja Meksikossa (46.1), on suuret tuloerot. Kotitalouksien tulot vaihtelevat huomattavasti amerikkalaisilla standardeilla köyhästä Mississipistä rikkaaseen Marylandiin.[17] Maassa on kymmeniä miljoonia laittomia maahanmuuttajia, jotka tulevat köyhistä maista kuten Meksiko. Globalisaation vastainen liike on vaatinut liittovaltion puuttumista tilanteissa, joissa amerikkalaisten maailman korkein palkkataso aiheuttaa työpaikkojen siirtymisen esimerkiksi Eurooppaan tai Aasiaan.[18] Toiset huomauttavat että uusia työpaikkoja on syntynyt koko ajan ja köyhien maiden lisäksi myös amerikkalaiset hyötyvät.[18]

Yhdysvalloissa on huomattava köyhyydessä elävä väestön osa, noin 37 miljoonaa ihmistä tai 12 % väestöstä. Mustista, latinoista ja lapsiväestöstä miltei joka neljäs elää köyhyydessä. Yhdysvalloissa asuu 360 miljardööriä, enemmän kuin missään muualla. [19] Tuloerojen mittaamisessa käytetty Gini-indeksi oli vuonna 2008 46.6.[20] Rikkain 10 % kotitalouksista kuluttaa 15 kertaa enemmän kuin köyhin 10 % [21]

Yhdysvallat on tyypillinen kehittynyt teollisuusmaa, jossa kapitalistista yksityistä taloutta täydentää suurehko julkinen sektori. Tässä mielessä Yhdysvallat on sekatalous. Julkisen hallinnon koko on 36 prosenttia kansantuotteesta[22], mikä on varsin tyypillistä kehittyneille maille ja samaa luokkaa kuin esimerkiksi Suomessa.

Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero sekä muutaman prosentin osavaltio- ja paikallistuloveroja. Verotus on laskenut paljon toisen maailmansodan jälkeisestä 90 % tuloverosta. Alimmat tuloluokat eivät nykyään maksa lainkaan tuloveroja. Vuonna 2006 tulovero oli vähennyksien jälkeen: 40 000 dollarin tuloilla 4 445 dollaria eli 14 % ja 200 000 dollarin tuloilla 46 725 dollaria eli 31 %. Yritysverotus on Yhdysvalloissa hieman korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Osavaltiot saattavat lisäksi kerätä myyntiveroa. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa myynnit ovat toistaiseksi vapaita myyntiverosta. Osavaltio- ja paikallistasolla on omaisuus- ja kiinteistöveroja. Liittovaltion ja muiden verotus sisältää lukuisia vähennyksiä esimerkiksi perheille ja hyväksytyille hyväntekeväisyysjärjestöille.

Yhdysvalloissa ei ylläpidetä julkista terveydenhuoltoa samassa mielessä kuin Euroopassa, vaan ihmiset ovat itse velvollisia kustantamaan terveyskulunsa. Useimmat ihmiset hankkivat tai saavat työnantajalta sairausvakuutuksen. Lisäksi Veronmaksajat kustantavat erityisryhmien terveydenhuollon ohjelmissa kuten Medicare ja Mediaid, mutta 46 miljoonalla ihmisellä, 15 % väestöstä, ei ole minkäänlaista sairausvakuutusta [19]. Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa. Vuonna 2004 yksityisen vakuutukset kustantivat 36 % terveydenhoidosta, käteinen 15 % ja julkinen talous 44 %.[23]

Yhdysvallat kuluttaa rahaa terveydenhoitoon paljon enemmän kuin mikään toinen valtio: tämä näkyy sekä henkeä kohti-kulutuksessa että terveydenhoidon osuudessa bruttokansantuotteesta.[24] Toisin kuin suurimmassa osassa muita kehittyneitä maita, Yhdysvaltain terveydenhoitojärjestelmä ei ole täysin julkisten toimijoiden (kunnat, valtio) hallinnassa, vaan järjestelmä perustuu erilaisiin julkisen- ja yksityisen puolen rahoittamiin järjestelmiin. Terveydenhoitolaskut ovat yleisin syy henkilökohtaisiin konkursseihin Yhdysvalloissa.[25] Yhdysvallat onkin ainoa läntinen teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää.[26]

• Observatory of Economic Complexity: United States (englanniksi)