Yhdysvaltain perustuslain neljäs lisäys

Yhdysvaltain perustuslain neljäs lisäys (engl. Fourth Amendment tai Amendment IV) on Yhdysvaltain perustuslain lisäys, joka rajoittaa viranomaisten oikeutta tehdä henkilöntarkastuksia sekä kotietsintöjä. Lisäyksessä viranomaisia kielletään tarkastamasta ihmisten ruumiita, kotia, asiakirjoja ja omaisuutta ilman pätevää syytä. Lisäksi etsintälupia saa myöntää vain vahvojen todisteiden perusteella ja etsintäluvan kohde on määriteltävä tarkoin.

Yhdysvaltain perustuslain neljäs lisäys

Alkuperäiset Bill of Rights -lisäykset
Hyväksytty kongressissa 25. syyskuuta 1789
Ratifioitu 15. joulukuuta 1791
Sisältö -Ruumiintarkastuksia tai kotietsintöjä ei saa tehdä ilman asianmukaista etsintälupaa
-Etsintälupaa ei tule myöntää ilman vahvoja todisteita
Osa sarjaa Bill of Rights

Perustuslain neljännen lisäyksen tulkitseminen on jatkuvasti muuttunut Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ennakkotapauksien mukana. Korkein oikeus on viimeisen parin sadan vuoden aikana tehnyt kymmeniä neljänteen lisäykseen liittyviä ennakkotapauksia (katso englanninkielinen lista), joista esimerkkeinä voidaan mainita muun muassa Mapp vastaan Ohio (väärin perustein kerätyt todisteet eivät kelpaa todisteeksi oikeudessa), Payton vastaan New York (vakavaan rikokseen (josta on tuomittava yli vuodeksi vankeuteen) syyllistyneen henkilön pidättäminen ei ole peruste ilman etsintälupaa tehtävälle murtautumiselle toisen kotiin) ja Yhdysvallat vastaan Warshak (sähköpostiin murtautuminen vaatii etsintäluvan).

Teksti

»The right of the people to be secure in their persons, houses, papers, and effects, against unreasonable searches and seizures, shall not be violated, and no Warrants shall issue, but upon probable cause, supported by Oath or affirmation, and particularly describing the place to be searched, and the persons or things to be seized»

Suomennettuna:

»Kansalaisten oikeutta olla turvassa henkilöönsä,

taloonsa, asiakirjoihinsa ja muuhun omaisuuteensa kohdistuvilta kohtuuttomilta etsinnöiltä ja takavarikoinneilta älköön loukattako, älköönkä etsintävaltakirjaa annettako muutoin kuin todennäköisestä syystä, joka on vahvistettu valalla tai juhlallisella vakuutuksella, ja etsintävaltakirjassa

on erityisesti mainittava etsinnän tapahtumapaikka sekä pidätettävät henkilöt ja takavarikoitavat esineet.[1]»

Lähteet

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.