Suomen Yhdyspankki

Yhdyspankki ja Pohjoismaiden Osakepankki Kauppaa ja Teollisuutta varten sulautuivat vuonna 1919. Fuusiosta syntyi Pohjoismaiden Yhdyspankki (PYP).[7] Molemmat pankit olivat pääasiassa yrityspankkeja. PYP jatkoikin toimintaa yrityspankkina, jolla oli myös henkilöasiakkaita.[8]

Yhdyspankin perusasiakasjoukon kieli oli yleensä ruotsi, vaikkakin asiakkaissa oli myös suomenkielisen liike-elämän edustajia. Merkittävimmäksi kilpailijaksi tuli toinen liikepankki, KOP. Sen taustalla oli aatteellista suomalaisuutta edustaneita henkilöitä, ja sen vuoksi suomenkielinen liike-elämä pyrki hakeutumaan ennen muuta KOP:n asiakkaaksi. Kolmas, pienempi liikepankki HOP oli Yhdyspankkiakin selvemmin ruotsinkielisen liike-elämän pankki, mutta Yhdyspankki toimi sitä maantieteellisesti laajemmalla alueella.[8]

Yhdyspankkia pidettiin pitkään ruotsinkielisen pääoman linnakkeena. Vielä 1950-luvun alussa Yhdyspankki oli verraten selkeästi yrityspankki. Sen jälkeen pankki alkoi hitaasti muuttua laaja-alaiseksi yleisrahalaitokseksi, eikä KOP:n korostamalla suomalaisuudella enää ollut entisenkaltaista merkitystä asiakaskilpailussa. Yhdyspankissa henkilöasiakkaiden osuus kasvoi 1950-luvulta alkaen mm. palkka pankkiin -järjestelmän ansiosta. Henkilöasiakkaiden palvelu vaati työvoimaa, tietokonekapasiteettia ja tiloja, mistä syntyi pankille kustannuksia. Henkilöasiakkaat eivät olleetkaan pankin näkökulmasta kovin kannattava asiakasryhmä, vaan se aiheutti ajoittain tappioita. Toisaalta pankki sai henkilöasiakkaiden tileiltä runsaasti edullista rahaa käyttöönsä. Kaiken kaikkiaan henkilöasiakkaat muodostivat merkittävän osan Yhdyspankin asiakaskunnasta 1950-luvulta alkaen, ja ilman heitä pankin kehittyminen yhdeksi Suomen johtavista rahalaitoksista olisi ollut mahdotonta.[9]

Suomen Yhdyspankki toimi nimellä Pohjoismaiden Yhdyspankki vuoteen 1975 asti. Pohjoismaihin viittaava nimi aiheutti sekaannusta kansainvälisen toiminnan lisääntyessä ja tilanteen selventämiseksi pankki otti käyttöön Suomen Yhdyspankki -nimen vuonna 1975.[7]

SYP osti ja fuusioi itseensä Helsingin Osakepankin vuonna 1986.

Yhdyspankin konttorien määrä oli suurimmillaan 444 vuonna 1987. Henkilöstömäärä oli korkeimmillaan vuonna 1988. Tuolloin konserni työllisti miltei 10 400 henkeä.[10]

Yhdyspankin vuonna 1957 julkaisema kuvakertomus tavallisimpien pankkiasioitten suorittamisesta.

Konsernissa toteutettiin vuosina 1990–1992 järjestely, jossa konsernin emoyhtiöksi tuli holding-yhtiö Unitas ja Yhdyspankin pankkitoiminta siirrettiin sen tytäryritykseksi. Uuden konsernirakenteen tavoite oli vastata uuteen kilpailutilanteeseen ja mahdollistaa uudenlaisen finanssipalveluryhmän synty. Tilanteen selkeyttämiseksi nähtiin parhaaksi irrottaa konsernin talletuspankkitoiminta omaksi yhtiökseen.[11]

Järjestely eteni seuraavasti: Ensin pankkitoiminta siirrettiin Pohjoismaiden Yhdyspankki -nimiselle tytärpankille. Pörssilistatun emoyhtiö SYP:n nimeksi vaihdettiin Liikepankki Unitas Oy. Hetken Pohjoismaiden Yhdyspankkina toiminut tytärpankki sai nyt emolta vapautuneen nimen Suomen Yhdyspankki. Järjestelyn tuloksena pankkitoiminta jatkui Suomen Yhdyspankin nimellä kuten ennenkin, mutta pörssikauppaa käytiin emoyhtiön osakkeilla Liikepankki Unitaksen nimellä.[11]

Unitaksesta tehtiin konsernikeskushallinnon ja omistuksen hoitaja. Sen palveluksessa oli vain muutamia henkilöitä. Luottolainsäädännön vuonna 1992 tapahtuneen uudistumisen johdosta muutettiin Liikepankki Unitas Oy:n nimeksi 1.9.1992 alkaen pelkkä Unitas Oy. Samassa yhteydessä Unitas luopui liikepankkioikeuksistaan ja muuttui holding-yhtiöksi.[11]

Vuonna 1994 ennen Merita-fuusiota Unitas-konserniin kuuluivat Suomen Yhdyspankki Oy tytäryhtiöineen, Henkivakuutusosakeyhtiö Stella, Partita Oy ja Huoneistokeskus Oy.[12]

Suomen Yhdyspankki Oy:n emoyhtiö Unitas Oy fuusioitui vuonna 1995 Kansallis-Osake-Pankin (KOP) kanssa, jolloin syntyi Merita-pankki.[13] Fuusiossa Kansallis-Osake-Pankin osakkaat saivat yhden Meritan osakkeen kolmea KOP:n osaketta vastaan. KOP:n osakkaat saivat 41,7 % Meritan osakkeista.[14][13][15]

Seuraava fuusio tapahtui vuonna 1997, jolloin Merita-pankki yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa, Merita sai uuden yhtiön osakkeista 40 % ja Nordbanken 60 %, äänivalta jaettiin puoliksi kummallekin pankille. Uuden pankkikonsernin nimeksi tuli Merita-Nordbanken.[16] Konserniin yhdistettiin myöhemmin vuonna 2000 tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse.[17] Syntynyt pohjoismainen pankkikonserni nimettiin Nordeaksi vuonna 2000.[18]

Yhdyspankki toimi voitollisesti perustamisestaan lähtien joka vuosi aina pankkikriisiin asti. Suurin voitto saatiin vuonna 1988. Ensimmäinen tappiollinen vuosi oli 1991. Tulos pysyi tappiolla 1991–1994. Voitolle päästiin vasta 1995 Merita-fuusion jälkeen.[19]

Pankin osakkeet jakautuivat laajalle omistajakunnalle. Yksittäisten omistajien omistusosuudet jäivät pieniksi. Osakasluvulla mitaten SYP oli yksi Suomen suurimmista yhtiöistä. 1940-luvun puolivälin noin 40 000 omistajasta määrä kasvoi kymmenessä vuodessa 94 000:een. 1960-luvun alussa osakkaiden lukumäärä kasvoi sataan tuhanteen, josta se hiljalleen laski. 1970-luvulla pankki sai lisää osakkaita osakeantien johdosta. Vuosikymmenen lopussa osakkaita oli yli 200 000. Pörssiosakkeiden omistaminen yleistyi 1980-luvulla. Kohoavat kurssit houkuttelivat ostamaan osakkeita, mikä nosti kursseja edelleen. Huippuvuonna 1989 Yhdyspankilla oli yli 275 000 osakkeenomistajaa. Pankkikriisin aikana lukumäärä romahti niin, että alimmillaan 1992 oli jäljellä enää vajaat 190 000 osakasta. Syynä oli pankkikriisin lisäksi siirtyminen osakekirjoista arvo-osuusjärjestelmään: arvo-osuustilin avaaminen muutaman osakkeen vuoksi ei ehkä tuntunut järkevältä. Tämän jälkeen osakkaiden määrä nousi 200 000:n vaiheille.[24]

Pankin suuromistajia olivat 1950-luvulla Kymi Oy, Kotkan Tiilitehdas Oy, Tampereen Pellava ja Rautateollisuus Oy, Sigrid Juséliuksen säätiö ja Oy Kaukas Ab. Merkittävimmät omistajat olivat 1970-luvulta lähtien suomalaisia vakuutusyhtiöitä ja suomenruotsalaisia säätiöitä sekä muutama eläkekassa. 1980-luvulla suurin omistaja oli Eläke-Varma, joka omisti 2 % osakekannasta. Muut suuromistajat olivat Suomi-Salama, Sampo, Kansaneläkelaitos, Ilmarinen, Stiftelsen för Åbo Akademi, Svenska Litteratursällskapet, Kymi Kymmene, Fennia ja Emil Aaltosen säätiö. Vuonna 1985 suurimmaksi omistajaksi nousi S-E Banken 3,5 prosentin omistusosuudella. SYP:n jouduttua 1989 ns. Kouri-kauppojen yhteydessä nurkanvaltausyrityksen kohteeksi suurimmaksi osakkeenomistajaksi tuli Finanssilaitos 8,5 % osuudella. Vuonna 1993 suurimmaksi omistajaksi nousi Arsenal 5,8 % omistusosuudella. Se oli seuraus Suomen Säästöpankin neljänneksen ostamisesta.[24]

Yhtiökokouksissa ratkaisivat suuromistajien äänet. Pienosakkailla ei ollut realistisia mahdollisuuksia saada äänienemmistöä edes liittoutumalla.[25]

Aluksi Yhdyspankilla oli vain yksi osakesarja. Vuonna 1965 perustettiin uusi etuoikeutettu sarja. Vanhoja osakkeita alettiin nimittää kantaosakkeiksi. Etuosakkeiden perustaminen johtui ennen kaikkea eläkesäätiöiden ja -kassojen näkemyksistä. Etuosakkeilla oli etuoikeus 8 % osinkoon osakkeen nimellisarvosta. Jos kantaosakkeelle maksettaisiin enemmän osinkoa, etuosakkeet saisivat lisäksi puolet kantaosakkeiden osingon ja 8 prosentin erotuksesta. Osinko-oikeuden vastapainoksi etuosakkeen äänivalta oli vain 1/10 kantaosakkeen äänioikeudesta.[26]

Osakesarjoja tuli kolme vuonna 1984. Tuolloin perustettiin ns. vapaa osakesarja, jota ulkomaalaisetkin saivat omistaa. Kantaosakkeet olivat A-osakkeita. Etuosakkeet olivat B-osakkeita. Vapaat osakkeet olivat C-osakkeita. Vapaa osakesarja perustettiin, koska muita osakkeita koski lain omistusrajoitus, jonka mukaan suomalaisten yhtiöiden osakkeita ei saanut omistaa muu kuin Suomen kansalainen. C-osake antoi saman osingon kuin A-osake mutta saman äänivallan kuin B-osake.[26]

C-osakkeista ei tullut menestystä. Niitä oli vähän ja markkina pysyi epälikvidinä, mikä heikensi C-sarjan kurssikehitystä. Kun osakkeiden ulkomaalaisrajoituksia lievennettiin, vapaasta osakesarjasta päätettiin luopua.[26] C-osakkeet yhdistettiin A-osakkeisiin 23.12.1993.[12]

Yhdyspankki maksoi osinkoa joka vuosi 1950–1990. Aluksi osinko oli 16–18 % nimellisarvosta, mikä oli sekä nimellisarvoon että pörssikurssiin nähden korkea osinkotuotto. 1960-luvun puolimaista aina 1980-luvun lopulle saakka osinko oli 13–14 % nimellisarvosta. Eräinä juhlavuosina maksettiin lisäksi bonusosinkoa. Osinko jätettiin pankkikriisin johdosta kokonaan maksamatta vuosina 1991–1995.[27]

Osingon lisäksi osakkeenomistajat saivat etuoikeuden merkitä pankin osakkeita osakeanneissa edullisempaan hintaan. Osakeantivuosina SYP:n osakkeen tuotto olikin korkeampi kuin pelkkä osinkotuotto.[27]

B-osakkeiden omistajat hyötyivät osinkoetuoikeudestaan ainoastaan kerran. Vuonna 1996 B-osakkeille maksettiin 16 %:n osinko A-osakkeen omistajien tyytyessä 2 %:iin. Korkea tuotto johtui siitä, että osinko oli jäänyt edellisvuonna maksamatta. Osinko oli jäänyt maksamatta jo viitenä vuonna peräkkäin, mutta neljää aiempaa vuotta ei B-osakkeen omistajille korvattu, koska osinko-oikeuden kumuloitumista koskeva määräys puuttui yhtiöjärjestyksestä.[26]

Yhdyspankki järjesti historiansa aikana lukuisia osakeanteja. Pankin täytyi kasvattaa osakepääomaansa ylläpitääkseen vakavaraisuuttaan. Vakavaraisuutta täytyi lisätä korkean inflaation ja pankin toiminnan kasvamisen johdosta.[28]

1980-luvulla SYP toteutti yhdeksän osakeantia. Niistä kolme oli yleisöanteja ja neljä suunnattua antia. Yleisöanteja markkinoitiin näkyvästi. Vuonna 1984 toteutettiin nk. miljardianti, jolla kerättiin varoja lähes miljardi markkaa. Miljardiannin johdosta pääjohtaja Mika Tiivola sai lisänimekseen Miljardi-Mika.[28]

Viimeiset kolme osakeantia toteutettiin vuonna 1993. Niillä vakiinnutettiin pankin vakavaraisuutta ja asemaa pankkikriisin aikana ja hankittiin neljäsosa Suomen Säästöpankista.[28]