Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi
Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi[1] (UNCTAD, engl. United Nations Conference on Trade and Development) on vuonna 1964 perustettu pysyvä hallitustenvälinen toimielin, joka on keskeisin YK:n yleiskokouksen kauppaa, investointeja ja kehitystä käsittelevä osa.[2]
Järjestön tavoitteena on maksimoida kauppa-, investointi- ja kehitysmahdollisuudet kehitysmaille ja auttaa niitä integroitumaan maailman talouteen tasa-arvoiselta pohjalta. Järjestö luotiin kehitysmaiden kansainvälisiä markkinoita, monikansallisia yhtiöitä sekä rikkaiden ja köyhien maiden eriarvoisuutta koskevien huolien pohjalta. Uusi kansainvälinen talousjärjestys oli UNCTADiin liitetty laajamittainen talouspoliittinen ohjelma 1970-luvulla.[3] Vuonna 1971 päästiin sopimukseen niin sanotusta yleisestä preferenssijärjestelmästä, jolla teollistuneet maat antoivat kehitysmaiden viemille valmistuotteille ja puolivalmisteille yksipuolisen kauppaedun. Järjestö on myös neuvotellut tietyt periaatteet rahtien hinnoittelussa. Kehitysmaiden kannalta tärkeä saavutus oli perushyödykkeiden hintavakausjärjestelmä. Se on toteutettu puskurivarastojen avulla. UNCTAD on myös neuvotellut rahoittajien kanssa kaikkein köyhimpien maiden velkataakan keventämisestä. [2]
Järjestön konferenssi pidetään joka neljäs vuosi. Niiden välisenä aikana päätösvaltaa käyttää 55-jäseninen Kauppa- ja kehitysneuvosto.[2]
UNCTADissa oli 191 jäsentä vuonna 2008. Sen päämaja sijaitsee Genevessä. Työntekijöitä on 400 ja vuosittainen budjetti oli vuoden 2008 paikkeilla noin 50 miljoonaa dollaria[4].
Lähteet
- YK-sanasto Suomen YK-liitto. Arkistoitu 26.10.2016. Viitattu 25.10.2016.
- Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 8024–8025, art. Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
- Koponen, Juhani: Mikä oikein on UKTJ?. Helsingin Sanomat, 6.5.1979, s. 25. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- Haapanen, Lauri: UNCTAD - tila avoimelle keskustelulle? Maailman Kuvalehti. 2.4.2008. Viitattu 28.9.2018.