Yhdistetty

Ensimmäinen yhdistetyn kilpailu Suomessa käytiin tiettävästi vuonna 1913, jollin Helsingin Hiihtoklubi järjesti kansainvälisen kilpailun. Ensimmäisen kerran Suomen mestaruudesta kilpailtiin Lahdessa vuonna 1932. Samana vuonna laji tuli myös Salpausselän kisojen ohjelmaan. Ensimmäinen suomalainen arvokisamitali saatiin vuonna 1928, jolloin Esko Järvinen voitti pronssia maailmanmestuurskilpailuissa. Ensimmäinen olympiamitali tuli 20 vuotta myöhemmin Heikki Hasun tuomana vuonna 1948. [1]

Nykyisin on kaksi henkilökohtaista ja kaksi joukkuekilpailumuotoa, mutta yleisimmin kilpaillaan normaalikilpailua.

Henkilökohtainen normaalikilpailu on yhdistetyn alkuperäinen kilpailumuoto. Tosin alun perin kilpailu käytiin nykyistä päinvastaisessa järjestyksessä. Hiihto-osuus käytiin arvokisoissa ensiksi alun perin 18 kilometrin hiihtokilpailun yhteydessä, ja sitä seurasi mäkiosuus. Mäkiosuudella hypättiin kolme kierrosta, joista kaksi parasta laskettiin. 1988 Calgaryn olympialaisissa oli käytössä ensi kertaa nykyisenkaltainen Gundersenin menetelmään perustuva systeemi, jossa lähdetään hiihto-osuudelle kahden normaalimäen kierroksen piste-erojen perusteella määritetyin aikaeroin.

Kaudesta 2008–2009 lähtien normaalikilpailussa on hypätty enää yksi mäkikierros entisen kahden sijaan sekä hiihdetty 10 km:n matka entisen 15 km sijaan. Nykyään hypätään sekä normaali- että suurmäestä yksi kierros, mutta hiihtomatka on aina 10 km.

Sakkokierroskilpailu eli penalty race on uusi kilpailumuoto, jossa kierretään 150 metrin sakkokierroksia ampumahiihdon tapaan.

Ensin hypätään mäkiosuus. Hypyn pituus ratkaisee sakkokierrosten määrän hiihto-osuudella. Alastulorinne on jaettu 3–5 metrin sektoreihin mäen koosta riippuen. Viimeiseen sektoriin eli pisimmälle hypänneet eivät saa sakkokierroksia. Lyhyemmälle hypänneet kiertävät sakkokierrokset sektorien mukaan. Näin hyppääjä tietää heti hypättyään, montako sakkokierrosta joutuu kiertämään. Mitä lyhemmäksi hyppy jää, sitä ennemmän kierroksia joutuu kiertämään. Jos sakkokierroksia kertyy yli kuusi, kilpailija jää ulos hiihto-osuudelta. Tyylipisteitä ja tuulihyvityksiä ei ole. Hiihto-osuudelle lähdetään massalähtönä, paitsi mäkiosuuden voittaja lähtee kymmenen metriä ja kymmenen sekuntia ennen muita. Kilpailija voi valita 2,5 km:n pituisilla kierroksilla, missä kohtaa kilpailua kiertää sakkokierrokset. Tämä lisää taktikoinnin mahdollisuutta.

Sakkokierroskilpailun huono puoli on se, että kilpailua on vaikea seurata. Tilanne on usein sekava ja selkiytyy vasta viimeisellä kierroksella, jota ennen sakkokierrokset on kierrettävä. Lisäksi tuulihyvitysten puuttuminen venyttää mäkiosuuden kestoa. Kilpailumuoto tuli kilpailuohjelmaan kaudeksi 2011–2012, jolloin kilpailtiin kaksi sakkokierroskilpailua.[3]

Parisprinttikilpailu käydään kaksimiehisin joukkuein. Mäkiosuuden jälkeen käydään maastohiihdon parisprinttiä muistuttava yhteensä 15 kilometrin mittainen hiihto-osuus. Se koostuu kymmenestä 1 500 metrin mittaisista lenkistä, jonka joukkueen jäsenet hiihtävät vuoron perään; yksi urheilija kiertää lenkin siis viisi kertaa ja hiihtää itse yhteensä 7,5 kilometriä. Parisprintti on vahvasti hiihto-osuuspainotteinen.

Joukkuekilpailu koostuu mäkikilpailusta ja 4×5 kilometrin viestihiihdosta, jonka lähdön aikaerot määräytyvät normaalin Gundersen-menetelmän mukaisesti mäkiosuuden piste-erojen perusteella. Nykyisin kilpaillaan arvokisa- ja maailmancup-tasolla nelimiehisin joukkuein. Joukkuekilpailu oli ensi kertaa arvokisojen ohjelmassa, kun sille järjestettiin 1984 omat MM-kilpailut. Olympialaisissa se oli ensi kertaa 1988 Calgaryssa.

Sprinttikilpailu on periaatteeltaan normaalikilpailun kaltainen, mutta lyhempi. Siinä hypätään suurmäessä vain yksi kierros, minkä jälkeen hiihdetään 7,5 kilometrin hiihto-osuus. Sprintti oli ensi kertaa arvokisojen ohjelmassa 1999 Ramsaun MM-kisoissa. Sprinttikilpailu poistui maailmancupista kauden 2007–2008 jälkeen.

Kaudella 2004–2005 tuli maailmancupin ohjelmaan niin sanottu hurrikaanisprintti, jossa hypätään ensin mäkeä ja kilpailijat lähtevät ladulle samanaikaisesti eräänlaisesta suuresta spiraalista, jolloin parhaiten hypänneelle hiihtomatkaa tulee tarkalleen kisamatkan verran, 7,5 km, ja seuraavat kilpailijat joutuvat hiihtämään ylimääräistä sen mukaisesti, kuinka paljon ovat mäkiosuuden voittaneelle hävinneet. Kilpailumuoto on poistunut maailmancupista.

Henkilökohtainen yhteislähtökilpailu alkaa yhteislähtönä käytävällä hiihto-osuudella, jota seuraa kaksi hyppykierrosta ilman tyylipistetuomareita. Hiihto-osuuden voittaja saa 120 pistettä ja loput vähemmän aikaerosta voittajaan riippuen vasemmalla olevan taulukon mukaisesti. Mäkiosuuden ensimmäinen kierros käydään hiihtotuloksiin nähden käänteisessä järjestyksessä. Toiselle hyppykierrokselle pääsee senhetkisen kilpailutilanteen 30 parasta. Kaatumisesta mäkikilpailussa vähennetään normaalimäessä 10 pistettä ja suurmeässä 10,8 pistettä. Tasajalka-alastulosta vähennetään normaalimäessä 4 pistettä ja suurmäessä 4,8 pistettä. Yhteislähtö oli ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa mukana arvokisoissa 2009 Liberecin MM-kisoissa.

Yhteislähdön joukkuekilpailu koostuu 4×5 kilometrin viestihiihdosta ja tämän jälkeen käytävästä kahden kierroksen mäkihyppyosuudesta. Nelimiehisten joukkueiden kilpailussa hiihto-osuuden voittaja saa 400 pistettä (kolmimiehisillä 300), ja muut joukkueet taulukon mukaan vähemmän. Mäkikilpailu hypätään käänteisessä järjestyksessä. Mäkiosuudella ei ole tyylipistetuomareita. Kaatumisista ja tasajalka-alastuloista vähennetään pisteitä samaan tapaan kuin henkilökohtaisessa yhteislähtökilpailussa.

Lähde: FIS[4]

• Thorleif Haug, ensimmäinen yhdistetyn olympiavoittaja.
• Johan Grøttumsbråten, norjalainen kaksinkertainen olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari.
• Heikki Hasu, ensimmäinen suomalainen yhdistetyn olympiavoittaja. Olympiakulta ja hopea vuosina 1948 ja 1952. Maailmanmestaruus 1950.
• Gunder Gundersen, norjalainen yhdistetyn hiihtäjä, kaksinkertainen MM-mitalisti, Gundersen-menetelmän keksijä.
• Ulrich Wehling, itäsaksalainen kolminkertainen olympiavoittaja ja maailmanmestari 1974.
• Tom Sandberg, norjalainen olympiavoittaja, kaksinkertainen maailmanmestari ja ensimmäisen yhdistetyn maailmancupin voittaja.
• Fred Børre Lundberg, norjalainen kaksinkertainen olympiavoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari. Voittanut maailmancupin kaudella 1990-1991.
• Kenji Ogiwara, japanilainen kaksinkertainen joukkuekilpailun olympiavoittaja, nelinkertainen maailmanmestari ja kolminkertianen maailmancupin kokonaiskilpailuvoittaja. 19 maailmancupin osakilpailuvoittoa.
• Bjarte Engen Vik, norjalainen yhdistetyn hiihtäjä, kaksinkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen maailmanmestari. Voittanut maailmancupin kaksi kertaa. 26 maailmancupin osakilpailuvoittoa.
• Samppa Lajunen. Ainoa, joka on voittanut yhdistetyssä samoissa olympiakisoissa kolme kultamitalia (Salt Lake City 2002). Joukkuekilpailun maailmanmestari vuodelta 1999 ja ensimmäinen suomalainen maailmancupin voittaja (1996–1997). 20 maailmancupin osakilpailuvoittoa.
• Felix Gottwald, itävaltalainen kolminkertainen olympiavoittaja, kolminkertainen maailmanmestari ja maailmancupin voittaja kaudelta 2000-2001. 23 maailmancupin osakilpailuvoittoa.
• Hannu Manninen, joukkuekilpailun olympiavoittaja, kolminkertainen maailmanmestari ja nelinkertainen maailmancupin voittaja. Eniten maailmancupin osakilpailuvoittoja (48).
• Ronny Ackermann, olympiamitalisti, nelinkertainen maailmanmestari ja kolminkertainen maailmancupin kokonaiskilpailuvoittaja. 28 maailmancupin osakilpailuvoittoa.
• Magnus Moan, joukkuekilpailun olympiavoittaja ja maailmanmestari. 16 arvokisamitalia. Ollut maailmancupissa toinen kausina 2005-2006 ja 2008-2009. 25 maailmancupin osakilpailuvoittoa.
• Björn Kircheisen, saksalainen yhdistetyn hiihtäjä, nelinkertainen olympiamitalisti ja joukkuekilpailun maailmanmestari. Sijoittunut maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi kausilla 2002–2003 ja 2005–2006. 17 maailmancupin osakilpailuvoittoa.
• Jason Lamy Chappuis, ranskalainen yhdistetyn hiihtäjä, olympiavoittaja, viisinkertainen maailmanmestari ja kolminkertainen yhdistetyn maailmancupin kokonaiskilpailuvoittaja. 26 maailmancupin osakilpailuvoittoa.
• Eric Frenzel, saksalainen yhdistetyn hiihtäjä, kolminkertainen olympiavoittaja ja seitsenkertainen maailmanmestari. Eniten arvokilpailumitaleja (23) ja yhdistetyn maailmancupin kokonaiskilpailuvoittoja (5). 43 maailmancupin osakilpailuvoittoa.
• Akito Watabe, japanilainen yhdistetyn hiihtäjä, kaksinkertainen olympiamitalisti, joukkuekilpailun maailmanmestari ja maailmancupin voittaja. Ollut kolmen parhaan joukossa yhdeksällä maailmancup-kaudella. 17 maailmancupin osakilpailuvoittoa.
• Johannes Rydzek, saksalainen yhdistetyn hiihtäjä, kaksinkertainen olympiavoittaja ja kuusinkertainen maailmanmestari. Ainoa, joka on pystynyt voittamaan yhdistetyssä neljä maailmanmestaruutta samoissa kilpailuissa. Ollut maailmancupissa toinen kausilla 2013-2014 ja 2016-2017. 17 maailmancupin osakilpailuvoittoa.

Eniten maailmancupin osakilpailuvoittoja: Jarl Magnus Riiber (53)

Eniten maailmancupin palkintokorokesijoituksia: Hannu Manninen (90)

Eniten maailmancupin osakilpailuvoittoja yhden kauden aikana: Jarl Magnus Riiber (kausi 2019–2020) (14)

Eniten peräkkäisiä maailmancupin osakilpailuvoittoja: Hannu Manninen (7)

Eniten maailmancupin kokonaiskilpailuvoittoja: Eric Frenzel (5)

Eniten arvokisavoittoja: Eric Frenzel (5)

Eniten arvokisamitaleita: Felix Gottwald (9)

Eniten olympiavoittoja: Ulrich Wehling (3)

Eniten olympiamitaleita: Felix Gottwald (4)

Eniten maailmanmestaruuksia: Ronny Ackermann (4)

Eniten maailmanmestaruus mitaleita: Ronny Ackermann, Jason Lamy-Chappuis (6)