Yellowknife

Revontulia Yellowknifessa.

Yellowknifen kaupunki sijaitsee Yellowknifejoesta hieman etelään Ison Orjajärven pohjoisrannalla Kanadan luoteisosassa.[2] Edmonton Albertassa sijaitsee 1 513 kilometriä Yellowknifesta etelään ja napapiiri 512 kilometriä pohjoiseen.

Näkymä kaupungin keskustaan 1940- tai 1950-luvulta.

Nykyisen Yellowknifen alueen alkuperäisasukkaita olivat koiran kylkiluu -intiaanikansa. Elinkeinonaan he harjoittivat karibunmetsästystä. Karibusta saatiin niin ruokaa kuin asumusten, työkalujen ja vaatteiden raaka-aineetkin.[3] Nimensä Yellowknife sai kuitenkin yellowknife-intiaaneilta. Nimi (suom. keltaveitset) viittasi heidän kuparista valmistettuihin veitsiinsä.[4] Ensimmäinen eurooppalainen alueella oli tiettävästi Luoteisen kauppakomppanian edustaja Peter Pond, joka liikkui alueella vuosien 1785 ja 1787 välillä. Pond perusti Fort Providence -nimisen aseman nykyisestä kaupungista kaakkoon. Asemaa käytettiin leirinä Fort Chipewyanista käsin vuoteen 1823 saakka. Eurooppalaiset tulivat alueelle kuitenkin vielä pitkään vain yksittäisinä matkailijoina. Ainut vakituinen asutus lähistöllä oli pitkään intiaanien Dettah 12 kilometriä kaakkoon.[3]

Vuonna 1898 eräs Klondiken kultaryntäyksen aikana alueelle saapunut kullanetsijä löysi kultaa läheltä Yellowknifea. Näkyvää kultaa löydettiin kuitenkin vasta vuonna 1934, mikä johti kultaryntäykseen ja paikalle pystytetyn asutuskeskuksen nopeaan kasvuun. Yellowknifen rikkain kultakaivos oli nimeltään Con Mine ja se avattiin vuonna 1938. Vuonna 1940 Yellowknifen asukasluku oli noin 1 000. Kaivostoiminta lakkasi hetkellisesti toisen maailmansodan aikana, mutta jatkui sen jälkeen. Vuonna 1948 avattiin uusi Giant Mine -kaivos. Giant Mine on sittemmin ollut yksi harvoista maailman kultakaivoksista, joista on tuotettu yli 10 000 kultaharkkoa. Vuonna 1967 Yelloknifestä tehtiin Kanadan Luoteisterritorioiden pääkaupunki.[3]

Vuonna 1992 kaivoksen omistajat toivat kaivokselle työntekijöitä kaupungin ulkopuolelta paikallisten kaivosmiesten lakkoillessa. Yksi lakkoilijoista surmasi yhdeksän kaivokseen tuotua työntekijää pommi-iskussa. Kultavarantojen ehtyessä ja toiminnan kulujen kasvaessa Con Mine suljettiin vuonna 2003 ja Giant Mine suljettiin alueen viimeisenä kultakaivoksena vuonna 2004.[3]

Julkishallinto on nykyisin Yellowknifen tärkein työnantaja. Alueen pääkaupunkina monet kaupungin asukkaista työskentelevät Luoteisterritorioiden hallinnossa. Suljettujen kultakaivosten tilalle on noussut kaupungin koillispuolelle timanttikaivoksia. Kaivokset ovat luoneet työpaikkoja kaivosten ohella myös timanttien hiontaan ja lajitteluun liittyen laitoksissa kaupungissa. Kaupungin nykyinen iskulause onkin "Diamond Capital of North America". Myös turismin merkitys on kasvanut. Matkailijoita Yellowknifeen tuovat esimerkiksi revontulet ja alkuperäisväestön tapahtumat. Ongelman muodostaa asumisen hinta. Esimerkiksi vuokrataso on Yellowknifessa paljon maan keskiarvoa suurempi.[3]

Toteemipaalu kaupungintalolla.

Yellowknife on Luoteisterritorioiden suurin asutuskeskus.[2] Kaupunginasukasluku oli vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan 19 569 ja vuoden 2011 vastaavan laskennan mukaan 19 234.[1]

Suurin osa Yellowknifen asukkaista puhui vuonna 2016 äidinkielenään englantia. Englannin kielen puhujia oli 15 085 ja Kanadan toisen virallisen kielen ranskan puhujia oli 850. Alkuperäiskansojen kieliä puhui äidinkielenään 550 henkilöä ja niistä eniten puhujia (235) oli koiran kylkiluun kielellä.[1]

Vuonna 2016 kysyttiin myös väestön etnistä taustaa. Suurimmat ryhmät Yellowknifessä olivat kanadalaiset (5 905), englantilaiset (5 070), skotit (4 280), irlantilaiset (3 545), ranskalaiset (2 660) ja saksalaiset (2 415), métisit (1 285) ja filippiiniläiset (1 170). Alkuperäiskansoihin (intiaanit, inuitit, métisit) kuului yhteensä 4 520 henkilöä.[1]