Ydinräjähteen rauhanomainen käyttö

Ydinräjähteen rauhanomainen käyttö (PNE, lyhenne sanoista Peaceful nuclear explosion) on ydinräjähteiden käyttöä esimerkiksi taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto selvittivät ydinräjähteiden mahdollisia rauhanomaisia käyttökohteita 1960–1980-luvuilla. Räjähteiden käyttöä esitettiin esimerkiksi suurten maansiirtotöiden yhteydessä, kuten kanavien ja kallioleikkausten rakentamisessa.

Projekti Chariot tuli lähimmäksi toteutusta Yhdysvaltain rauhanomaisista ydinräjäytyssuunnitelmista. Hankkeen tavoitteena oli louhia valtamerisatama Alaskaan vetypommeja käyttäen.

1960-luvun alulta 1980-luvun lopulle kummatkin silloiset suurvallat, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto tekivät ydinkokeita, joissa tutkittiin ydinaseiden rauhanomaisia käyttökohteita. Vuosina 1945–1996 räjäytetyistä noin 2 050 ydinkokeesta noin seitsemän prosenttia, eli noin 150 tehtiin rauhanomaisesti. Kokeet eivät tosin merkittävästi poikenneet sotilaallisista ydinkokeista sivuvaikutustensa ja käytettyjen ydinpommien rakenteen osalta.[1]

Toiminta Yhdysvalloissa
Katso myös: Operaatio Plowshare
Esitettyjä merenpinnan tasossa kulkevan Tyynenmeren–Atlantin kanavan rakennuspaikkoja Keski-Amerikassa.

Ydinpommien rauhanomaisten käyttökohteiden tutkimus käynnistyi Yhdysvalloissa kesällä 1957 atomienergiakomission (AEC) käynnistettyä operaatio Plowshare -nimellä tunnetuksi tulleen tutkimushankkeen,[2] jonka puitteissa selvitettiin ydinpommien käyttöä esimerkiksi maansiirtotehtävissä, öljy- ja kaivosteollisuudessa. Ydinpommeja esitettiin käytettäväksi esimerkiksi merenpinnan tasossa kulkevan Panaman kanavan rakentamiseen ja kallioleikkauksen räjäyttämiseen moottoritien oikaisua varten. Hankkeen puitteissa tutkittiin myös ydinräjähteiden käyttöä tekojärvien ja maanalaisten varastoluolien rakentamiseen, sekä palavien maanalaisten öljy- ja kaasulähteiden sammuttamiseen.[1]

Öljyteollisuuden käyttökohteet vaikuttivat Plowshare-ohjelman lupaavimmilta, sillä kokeellisilla ydinräjäytyksillä onnistuttiin tehostamaan tuotantoa. Näiden käyttökohteiden ongelmaksi muodostui tosin se, että ydinpommien käyttö teki porattavasta kaasusta ja öljystä käyttökelvotonta sen muuttuessa radioaktiiviseksi.[1]

Maansiirtotehtävistä ainoa toteutusta lähelle tullut hanke oli projekti Chariot, jonka tavoitteena oli valtamerisataman rakentaminen vetypommiräjäytyksillä Cape Thompsoniin, Alaskaan. Hanketta ei tosin lopulta toteutettu, sillä oli epäselvää riittäisikö satamalle käyttöä ja olisivatko sen tuottamat hyödyt rakentamiseen liittyviä riskejä ja kustannuksia suuremmat.[1]

Kokeet
Gnome-kokeen synnyttämä maanalainen luola.

Kesällä 1957 käynnistetyn operaatio Plowsharen ydinkoetoimintaa petasi[2] saman vuoden syyskuussa toteutettu operaatio Plumbbobin Rainer-ydinkoe, jossa testattiin radioaktiivisen laskeuman eliminoimista räjäyttämällä 1,7 TNT-kilotonnin ydinpommi noin 270 metriä maan alla.[3] Räjäytys ei kuulunut varsinaisesti Plowshare-tutkimushankkeeseen, vaikka sen tuloksilla oli suuri merkitys alkuvaiheessa olleelle hankkeelle.[2]

Suurvaltojen kolmen vuoden ydinkokeiden keskeytyksen päättyi syyskuussa 1961 Neuvostoliiton jatkettua ydinkokeitaan räjähdysteholtaan suurimmalla siihenastisella koesarjalla.[1] Plowshare-ohjelman omat räjäytykset käynnistyivät jo saman vuoden joulukuussa, kun projekti Gnomen kolmen kilotonnin ydinpommi räjäytettiin maanalaisessa suolakerrostumassa Carlsbadissa, New Mexicon osavaltiossa.[4] Gnome-kokeen tavoitteena oli tuottaa tietoa ydinräjähdyksen lämpövaikutuksista, isotooppituotannosta, neutronifysiikasta ja suolakerrostumien seismisistä ominaisuuksista.[5]

Ohjelman seuraava ydinkoe tehtiin seuraavan vuoden heinäkuussa, kun 104 kilotonnin Sedan-pommi räjäytettiin Nevadan aluealueella. Kokeen tavoitteena oli tutkia ydinpommien käyttömahdollisuuksia suurissa maansiirtotöissä, kuten kanavien ja satamien kaivamisessa.[5] Kokeen ydinräjähdyksellä siirrettiin 12 miljoonaa tonnia maa-ainesta, sen synnyttäessä samalla maailman suurimman ihmisen tekemän kraatterin. Kokeen sivuvaikutuksena syntyi tosin myös laaja laskeuma, joka satoi Nevadan ja Utahin osavaltioihin.[1]

Joulukuussa 1967 tehty Gasbuggy-koe oli ohjelman ensimmäinen viranomaisten ja yksityisten tahojen yhteistyönä toteutettu ydinkoe. Kokeessa selvitettiin ydinräjähdysten käyttömahdollisuuksia maakaasuteollisuuden kaasuntuotannon tehostamisessa.[5]

Buggy-kokeen kraatteri

Maaliskuussa 1968 tehdyssä Buggy-kokeessa kokeiltiin ydinaseiden käyttöä maansiirtotehtävissä rivimäisinä räjäytyksinä. Kokeessa räjäytettiin viisi erillistä 1,08 kilotonnin ydinpommia vaakasuorana linjana. Plowshare-ohjelman voimakkain ydinräjäytys tehtiin osana Flask-koetta, jossa räjäytettiin kolme eritehoista (105, 90 ja 40 kt) ydinpommia maansiirtokäytön tutkimiseksi.[5]

Ohjelman viimeinen ydinkoe, Rio Blanco tehtiin toukokuussa 1973. Kokeessa räjäytettiin kolme 33 kilotonnin ydinpommia samanaikaisesti samassa porausreiässä. Kokeessa tutkittiin Gasbuggy-kokeen tavoin ydinpommien käyttömahdollisuuksia maakaasuteollisuudessa.[5]

Operaatio Plowshare lopetettiin vuonna 1977, jolloin ohjelmaan oli käytetty yli 770 miljoonaa dollaria. Ohjelman puitteissa toteutettiin vuosina 1961-1973 kaikkiaan 27 rauhanomaista koetta, joista 23 tapahtui Nevadan koealueella ja neljä New Mexicon ja Coloradon osavaltioissa. Yhtäkään räjäytyksistä ei tehty puhtaasti kaupallisiin tarkoituksiin.[1]

Toiminta Neuvostoliitossa

Neuvostoliiton tekemistä 715 ydinkokeesta noin 17 prosenttia, eli 124 koetta tehtiin rauhanomaisissa tarkoituksissa. Kokeita tehtiin vuosina 1965–1988 kaikkiaan 80 Venäjällä, 39 Kazakstanissa ja viisi Ukrainassa, Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa. Kokeet toteutettiin ”Ydinaseita kansallisen talouden hyväksi” -nimityksellä tunnetun ohjelman alaisuudessa.[1]

Toiminta muissa maissa

Muut ydinasevaltiot eivät ole suorittaneet rauhanomaisia kokeita lukuun ottamatta Intiaa, joka väitti ensimmäisen vuonna 1974 tekemänsä ydinkokeen olleen rauhanomainen.[1]

Lähteet
  • Executive Summary – Plowshare Program (PDF) osti.gov. Department of Energy Office of Scientific and Technical Information. Viitattu 26.12.2015. (englanniksi)
  • Nordyke, Milo D.: The Soviet program for peaceful uses of nuclear explosions. Department of Energy Lawrence Livermore National Laboratory, 1.9.2000. doi:10.2172/408695. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 3.12.2017). (englanniksi)

Viitteet
  1. Peaceful nuclear explosions ctbto.org. CTBTO Preparatory Commission. Viitattu 2.4.2020. (englanniksi)
  2. Nordyke 2000, s. 4
  3. Bender, Jeremy: The US conducted the first contained underground nuclear test 58 years ago today businessinsider.com. 19.9.2015. Business Insider Inc. Viitattu 3.12.2017. (englanniksi)
  4. Executive Summary – Plowshare Program, s. 4–6.
  5. Executive Summary – Plowshare Program, s. 7–10.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.