Yayoi-kausi

Yayoi-kausi (jap. 弥生時代, Yayoi-jidai) on kausi Japanin historiassa, joka alkoi noin 300 eaa. ja päättyi noin vuonna 250 jaa. Se on saanut nimensä Tokion Yayoin kaupunginosalta, josta Yayoi-kauden esineistöä löydettiin ensimmäisen kerran.[1] Lähteestä riippuen Yayoi-kauden aluksi merkitään joko siirtyminen riisinviljelyyn riisipelloilla tai uudenlaisten saviastioiden tekeminen. Jōmon-kautta seurannut Yayoi-kauden kulttuuri kukoisti Kyūshūn saarelta pohjoiseen Honshūn asti.

Uudet tutkimukset kuitenkin osoittavat, että Yayoi-kausi saattoi alkaa niinkin aikaisin kuin 900 eaa.

Yayoi-kulttuurin piirteet
Yayoi-kauden puolivälin aikainen saviastia.

Ensimmäisten Yayoi-kauden ihmisten oletetaan kehittyneen Kyūshūnsaaren pohjoisosissa, sieltä edeten pikkuhiljaa Honshūn saarelle, jossa he syrjäyttivät jōmon-kulttuurin ihmiset, vaikka jonkinasteista geneettistä ja kulttuurillista sekoittumista tapahtui. Vaikka teknisesti Yayoi-kauden dreijan päällä valmistetut saviastiat olivat jōmon-kauden vastaavia teknisesti parempia, olivat ne kuitenkin vähemmän koristeellisia. Yayoi-ihmiset tekivät myös kiinalaiseen tapaan pronssista seremoniallisia kelloja, peilejä ja aseita. Ensimmäisen vuosisadan aikana he ryhtyivät käyttämään rautaa maanviljelystyökaluissa ja aseissa. Myös kankaankudonta tunnettiin.

Yayoi-kulttuurin ihmiset lisääntyivät nopeasti ja heidän yhteiskuntansa monimutkaistui sitä mukaa. He asuivat pysyvissä viljelykylissä, jotka oli rakennettu kivestä ja puusta. He keräsivät varakkuutta omistamalla maata, varastoivat viljaa ja loivat selkeät sosiaaliset kastit. Tämän kaiken mahdollisti kastellun, märässä kasvavan riisin viljely, johon otettiin mallia keskisestä ja eteläisestä Kiinasta sekä Koreasta. Raskas riisinviljely vaati paljon työvoimaa, mikä johti kiinteän maanviljely-yhteiskunnan syntyyn. Kuitenkin Koreasta ja Kiinasta poiketen Japanissa paikallisten päättäjien päätökset olivat tärkeämpiä kuin keskushallinnon päätökset.

Yayoi-kulttuurin alkuperä

Yayoi-kauden kulttuurin alkuperästä on useita poikkeavia teorioita. Alla esitellään näistä teorioista tärkeimmät.

Kulttuuri Kiinasta

Yayoi-kulttuurin syntyminen oli äkillistä ja se oli teknisesti huomattavasti jōmon-kulttuuria kehittyneempää. Yayoi-kulttuurin mukana Japaniin tuli pronssi- ja kupari-aseiden, kuparisten peilien ja suurten rituaalisten pronssikellojen valmistamisen taito sekä kasteltujen riisiviljelmien viljelyn taito. Suurin yksittäinen todiste tälle teorialle on se, että Yayoi-kauden miekat, peilit sekä kuninkaallinen sinetti ovat lähes täysin samoja kuin Kiinan Qin-dynastian käyttämät.

Viime vuosina niin geneettiset kuin arkeologiset löydöt Itä-Kiinasta ja Länsi-Japanista ovat lisänneet tämän teorian uskottavuutta. Esimerkiksi vuonna 1999 tehty DNA-tutkimus tukee ajatusta, että Yayoi-kansan alkuperä on Jangtse-joen eteläpuolella Kiinassa.[2]

Kulttuuri Koreasta
Rekunstroitu Yayoi-kauden asumus, jonka lattia on nostettu, Yoshinogarissa.

Meiji-kaudella julkaistu teoria väitti, että korealaiset siirtolaiset toivat yayoi-kulttuurin Japaniin. Monet länsimaiset ja japanilaiset oppineet ovat päätelleet, että arkeologiset löydöt Yayoi-kaudelta ovat selvästi peräisin Koreasta. [3]

Teoriaa vahvistaa myös Yayoi-kulttuurin ilmestyminen ensin Kyūshūn pohjoisrannoille, missä Japani on lähimpänä Koreaa. Yayoi-ruukut, hautaröykkiöt ja ruuan säilöminen vastaavat läheisesti eteläkorealaisia tapoja. Lisäksi eteläisessä Koreassa (Gayassa) oli vuoden 300 jaa. paikkeilla huomattava japanilais-asutus ja kumpikin valtio väittää nykyään toisen olleen vasalli. Lisäksi "monet muut Yayoi-kulttuurin elementit olivat selvästi korealaisia ja aikaisemmin tuntemattomia Japanissa, mm. pronssiesineet, kutominen, lasihelmet ja työkalujen ja talojen tyyli.[4]

Muutamat arkeologiset todisteet tukevat ideaa, että korealaisten maanviljelijöiden maahanmuutto Japaniin olisi sulauttanut itseensä alkuperäisen metsästäjä-keräilijä-populaation. Suorat vertailut jōmon- ja Yayoi-luurankojen välillä osoittavat kansojen erojen olleen havaittavia. Jōmon-ihmiset olivat lyhyempiä, heillä oli suhteellisesti pidemmät kyynärvarret ja lyhyemmät jalat, silmät olivat kauempana toisistaan; kasvot olivat lyhyemmät ja leveämmät ja kasvojen piirteet olivat ulostyöntyvämmät. Yayoi-ihmiset olivat keskimäärin 2,5–5 senttimetriä pidempiä, silmät olivat lähempänä toisiaan ja kasvot olivat pitkät sekä kapeat. Kofun-kaudelle tultaessa lähes kaikki japanilaisissa kaivauksissa löydetyt luurangot, lukuun ottamatta ainuja sekä okinawalaisia, muistuttavat nykypäivän japanilaisia ja korealaisia.[4]

Geneettiset todisteet myös tukevat tätä teoriaa. Ainujen uskotaan olevan jōmon-ihmisten jälkeläisiä, joihin on sekoittunut jonkin verran Yayoi-siirtokuntalaisten geenejä.lähde?

Jōmon-kauden väestö ja Kiinan siirtolaiset

Eräät Yayoi-ruukut osoittavat selvästi vaikutteita jōmon-keramiikasta. Lisäksi yayoit asuivat samanlaisissa pyöreissä, osittain maahan kaivetuissa asumuksissa kuin jōmonit. Muita esimerkkejä samanlaisuudesta ovat metsästyksessä käytetyt isketyt kivityökalut, kalastuksessa käytetyt luiset työkalut, kotiloista tehdyt korut sekä lakka-astiat ja -korut. Japanin kansallinen tiedemuseo piti kerran näyttelyn, jossa esitettiin teoria, jonka mukaan yayoit tulivat eteläisestä Kiinasta, koska heitä muistuttavia luita on löydetty sieltä.[5]

Kehitys Jōmon-kulttuurista

Jotkutlähde tarkemmin? väittävät, että Japanin asukasluvun kasvua karkeasti arvioiden 4 miljoonalla jōmon- ja Yayoi-kausien välillä ei voida selittää pelkästään maahanmuutolla. Tämän selitysmallin mukaan väestönkasvun takana on etenkin paikallisen jōmon-väestön siirtyminen metsästäjä-keräilijä-kulttuurista maanviljelyyn ja ennen kaikkea riisinviljelyyn. On hyvinkin mahdollista, että riisinviljely mahdollisti asukasluvun kasvun.

Nykyjapanilaisten (lukuun ottamatta ainuja ja okinawalaisia) suhteellinen homogeenisuus viittaa siihen, että osan japanilaisista geeniperimä ei olisi kiinalaista. Tämä teoria lohduttaa japanilaisia, jotka eivät tahdo uskoa jakavansa suurta osaa geneettistä alkuperästään aasialaisten naapureidensa kanssa. Teoriaa tukee kuitenkin vain pieni osa tämänhetkisistä Japanin antropologiaan erikoistuneista ammattilaisista antropologeista.[4]

Yayoi kiinalaisissa lähteissä
Kultainen sinetti, jonka Wan kuninkaan kerrotaan saaneen Han-dynastian keisari Guangwulta vuonna 57 jaa. Sinetissä lukee "Nan kuningas Wasta Han-dynastialla" (漢委奴國王).

Ensimmäiset kiinalaiset merkinnät Japanista ovat juuri Yayoi-kaudelta. Wa (倭), kiinalaisen Japania tarkoittaneen merkin japanilainen lukutapa, mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 57. Nan maakunta sai lahjaksi kultaisen sinetin myöhemmän Han-dynastian keisarilta. Tämä on merkitty muistiin Myöhemmän Han-dynastian kirjaan (Hou-Han Shu). Itse sinetti löydettiin Pohjois-Kyūshūlta 1700-luvulla. Wa mainitaan myös vuonna 257 kirjoitetussa Wei zhi-kirjassa (Wein muistelmat), joka oli osa Sanguo Zhia, kiinalaista historiankirjaa.

Varhaiset kiinalaiset lähteet kertovat Japanin olleen satojen hajanaisten heimojen asuttama, mikä poikkeaa Japanin puoliksi myyttisen kansallishistorian Nihonshokin antamasta kuvasta. 200-luvun kiinalaiset lähteet kertovat, että Wan ihmiset elivät raa’alla kalalla, vihanneksilla ja riisillä joka tarjoiltiin bambu- tai puuastioilta. Merkinnät sanovat myös Wan asukkaiden taputtaneen käsiään kunnioituksen osoituksena (shinto-perinne, joka on yhä käytössä)[1] ja rakentaneen isoja hautakumpuja (kofun). Heidän kerrotaan myös keränneen veroja, ylläpitäneen valtaa harvojen käsissä ja heillä oli provinssin yhteinen viljavarasto ja torit. Yhteiskunnan kerrotaan olleen hyvin väkivaltainen.

Nainen, joka tunnettiin nimellä Himiko, hallitsi 300-luvulla varhaista poliittista liittoutumaa nimeltä Yamataikoku. Himikon ollessa henkinen johtaja, hänen nuorempi veljensä hoiti valtion asioita, kuten diplomaattiset suhteet Wei-kuningaskuntaan (220–265).

Kun Wei-lähetystö kysyi heidän alkuperästään, Wan ihmiset kertoivat olevansa Wu-kuningaskunnan kuninkaan Taibon jälkeläisiä. Taibo oli perustanut ensimmäisen Wu-kuningaskunnan Jangtse-joen suistoon.

Yayoi-kauden loppu

Seuraava Japanin arkeologinen kausi on nimeltään Kofun-kausi, mikä on Yamato-kauden ensimmäinen osa. Yayoi yhteiskunta kehittyi patriarkaattisten klaanien yhteiskunnaksi, jota hallitsi sotilaallinen ylhäisö, mikä oli Kofun-kaudelle luonteenomaisinta. Tätä muutosta mahdollisesti helpotti maahanmuutto mantereelta.

Uudet tutkimukset

Uuden tutkimuksen mukaan Kyūshūn pohjoisosista löytyneiden ruukkujen ja puisten seipäiden jäänteet ajoittuivat vuosille 900–800 eaa., mikä on melkein 500 vuotta aikaisempi kuin aiemmin uskottu.lähde? Tutkimus toteutettiin analysoimalla ruukkujen ja puisten seipäiden hiiltyneitä jäännöksiä kiihdytetyllä massaspektrometrialla. Tulosta vahvistaa samalla tavalla tutkittujen samalta aikakaudelta peräisin olevien kiinalaisten, Korean niemimaan kautta kulkeutuneiden, esineiden sekä Jōmon keramiikan Tōhokun seudulta tuottama sama tulos. Toinen tutkija käytti toisia esineitä saman tyylisestä Yayoi-kauden löytöpaikalta ja sai tulokseksi esineiden olevan vuosilta 400 eaa. – 500 eaa.

Lähteet

Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri, s. 11. Kolmas painos, v.2002. Otava, 1994. 951-1-12746-2.

viitteet
  1. Fält et al. 2002, s.11
  2. Yayoi linked to Yangtze area: DNA tests reveal similarities to early wet-rice farmers March 19, 1999. The Japan Times.
  3. Mark J. Hudson: Ruins of Identity Ethnogenesis in the Japanese Islands. University Hawai'i Press, 1999. 0-8248-2156-4.
  4. Jared Diamond: Japanese Roots Kesäkuu 1998. Discover. Arkistoitu 24.8.2005. Viitattu 1. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  5. http://www.kahaku.go.jp/special/past/japanese/ipix/5/5-14.html (Arkistoitu – Internet Archive) (japaniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.