The Yardbirds

Keith Relf (laulu, huuliharppu), Chris Dreja (rytmikitara), Jim McCarty (rummut) ja Paul Samwell-Smith (basso) perustivat toukokuussa 1963 The Yardbirdsin, johon tuli mukaan soolokitaristiksi Anthony "Top" Topham. Yhtye sai bluesmuusikko Cyril Daviesilta kiinnityksen soittaa yhtyeensä taukojen aikana tämän klubi-illoissa Lontoon Twickenhamissa. Davies järjesti heille viikoittaisen esiintymisen Harrowissa ja yhtye alkoi harkita siirtymistä ammattilaisiksi. Tophamin vanhemmat eivät hyväksyneet tätä sekä opiskelun keskeytystä ja hän erosi yhtyeestä.[1] Eric Claptonista tuli yhtyeen uusi soolokitaristi syyskuussa 1963.

Vuonna 1964 yhtye julkaisi albumin The Yardbirds with Sonny Boy Williamson. Albumi äänitettiin joulukuussa 1963 konsertissa Lontoon Crawdaddy-klubilla ja se ilmestyi vuoden 1964 alussa.

Yhtyeen ensimmäinen oma albumi Five Live Yardbirds ilmestyi samana vuonna. Albumi julkaistiin alun perin vain Isossa-Britanniassa. Lisäksi julkaistiin kaksi singleä.

Vuonna 1965 Julkaistiin Graham Gouldmanin säveltämä "For Your Love", josta tuli yhtyeen ensimmäinen hitti. Kappaleen sovituksessa kitaroilla oli melko pieni osa sen perustuessa spinettiin ja bongorumpuihin

Clapton lähti yhtyeestä vuoden lopulla vastalauseena sille, että yhtye oli siirtymässä pop-vaikutteiseen suuntaan, jolloin blues jäi toissijaiseksi.

Kun Clapton oli lähtenyt, yhtye pyysi studiokitaristi Jimmy Pagea kokoonpanoon. Hän kieltäytyi suositellen Jeff Beckiä. [2] Jeff Beck oli yhtyeessä keskeisessä asemassa soveltaen sekä uutta tekniikkaa että show-eleitä. Yhtye teki useita menestyksekkäitä singlejä ja albumin Yardbirds joka tunnetaan paremmin nimellä Roger the Engineer sekä Yhdysvalloissa nimellä Over Under Sideways Down. Britannian painoksessa singleinä julkaistuja kappaleita ei kuultu. Tänä aikana yhtye kokeili erilaisia folkmusiikin tyylejä perinteisen blues-rock-tyylinsä rinnalla. Yhtyeen sisällä kehittyi kuitenkin jännitteitä ja lopulta Paul Samwell-Smith erosi erään konsertin jälkeen Keith Relfin oltua lavalla vahvassa humalatilassa.

Jimmy Page oli katsomassa konserttia ja liittyi yhtyeeseen aluksi Samwell-Smithin tilalle auttaakseen jo sovituissa konserteissa. Vakiintumisen jälkeen tehtiin päätös Chris Drejan siirtymisestä basistiksi. Yhtye teki kiertueita Yhdysvalloissa ja Beckin heikko terveys alkoi rasittaa häntä. Yhtye soitti useita konsertteja vain nelimiehisellä kokoonpanolla.

Pagen ja Beckin aikainen kokoonpano teki vain yhden singlen Over Under Sideways Down/Psycho Daisies. Single nousi Yhdysvalloissa sijalle 43.[3]

Kokoonpano esiintyy Michelangelo Antonionin elokuvassa Blow-Up – erään suudelman jälkeen klubikohtauksessa soittaen kappaletta "Train Kept A-Rollin'". Ääniraidalla kitaristeina ovat Beck ja Page.

Jeff Beck jätti yhtyeen vuoden 1966 kesällä. Yhtye teki uutta suuntaa sekä materiaalia kokeillessaan koe- ja demoäänityksiä. Materiaalia julkaistiin albumilla Little Games heinäkuussa 1967 vastoin sen tarkoitusta. Yardbirds sai vielä hitin vain Yhdysvalloissa julkaistusta Manfred Mann -yhtyeen "Ha Ha Said the Clown" cover-versiosta.

Yhtyeen viimeinen single "Goodnight Sweet Josephine" julkaistiin tammikuussa 1968. Singlen b-puoli "Think About It" sisälsi tulevan Led Zeppelin -hitin "Dazed and Confused" kitarariffejä. Page oli yhtyeen johtajana kesään 1968 saakka, jolloin yhtye lopetettiin vaikka sanotaan tosin, että yhtye oli hengeltään jo lopetettu edellisenä vuonna,[1] vaikka yhtyeellä oli hyvä konserttimaine erityisesti Yhdysvalloissa.[4]

Yhtye esiintyi viimeisen kerran Lutonissa heinäkuussa 1968. Page perusti John Paul Jonesin ja laulajan Robert Plantin kanssa Led Zeppelinin nimellä The New Yardbirds kiertuesopimusten täyttämiseksi. Chris Dreja tuli aluksi mukaan suunnitelmaan mutta erosi John Paul Jonesin tulon myötä.

Albumin Live Yardbirds featuring Jimmy Page nauhat hyllytettiin yhtyeen vaatimuksesta konsertin äänityksen epäonnistuttua ja asiaankuulumattomien äänitehosteiden lisäämisen vuoksi. Albumi julkaistiin myöhemmin Led Zeppelinin suosion hyödyntämiseksi, mutta Pagen vaatimuksesta se vedettiin nopeasti pois markkinoilta.[5]

Paul Samwell-Smithistä tuli menestyvä tuottaja. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Cat Stevensin albumit, esimerkiksi Teaser And The Firecat ja Tea For The Tillerman. Muita ovat olleet muun muassa Renaissance, Jethro Tull (Broadsword And The Beast) ja Chris de Burgh.

Keith Relf ja Jim McCarty jatkoivat aluksi folk-duona nimellä Together ja perustivat 1970-luvulla suosioon nousseen progressiivisen Renaissance-yhtyeen. Relf toimi yhtyeessä kitaristina laulaen vain taustoja. Hän jättäytyi yhtyeestä pois kahden albumin jälkeen ennen varsinaista läpimurtoa. 1970-luvulla Relf tuotti muun muassa Medicine Head -duon hitin "(And the)Pictures in the Sky"[6] Hän kuoli tapaturmaisesti kotonaan sähköiskuun toukokuussa 1976.

Myös McCarty jäi pois Renaissance-yhtyeestä ennen varsinaisen suosion kautta. Hän oli mukana muun muassa Yardbirdsin jäsenten muodostamassa Box of Frogs -kokoonpanossa. Hän on johtanut omaa yhtyettään Jim McCarty Band.

Chris Dreja opiskeli valokuvaajaksi. Hän otti Led Zeppelinin ensimmäisen albumin kansikuvan ja hänestä tuli myöhemmin menestyvä mainoskuvaaja.

Alkuperäinen kokoonpano

• 5.6.1998 Turku, Down By The Laituri
• 13.4.2001 Vaasa
• 14.4.2001 Turku
• 15.4.2001 Kokkola
• 16.7.2010 Joensuu, Ilovaarirock
• 22.7.2010 Äänekoski, Keitele Jazz
• 26.3.2014 Kokkola, Snellman-sali
• 27.3.2014 Vaasa, Ritz
• 28.3.2014 Turku, Logomo
• 29.3.2014 Helsinki, Savoy-teatteri

• Jouko Ollila: Eric Clapton - Elämän siniset sävelet. Pop-Kirja, 2005.
• Soundi kirja Heavyrock toim. Jorma-Veikko Sappinen 1978 ISBN 951-99188-3-3
• Ritchie Yorke - Led Zeppelin The Definitive Biography ISBN 0 86369 648 1
• Stephen Davis - Jumalten vasara Saaga Led Zeppelinistä

Vaikka Yardbirds ei ole pääaihe Yorken ja Davisin kirjoissa, ne tarjoavat tietoa Yardbirdsin vaiheista ja levytyshistoriasta sekä eri jäsenten lausuntoja.

• Virallinen sivu
• Yardbirds USA (Arkistoitu – Internet Archive)