Yanic Perreault

Perreault pelasi juniorisarja QMJHL:ssä hurjan tulokaskauden 1988–1989 tehtyään Trois-Rivières Draveursin riveissä 70 runkosarja- ja neljässä playoff-ottelussa tehot 53+55=108, joilla hän oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[2] Perreault palkittiin kauden päätteeksi QMJHL:n parhaana tulokkaana Michel Bergeron Trophylla ja valittiin liigan tulokkaiden tähdistökentälliseen. Hänet palkittiin myös koko CHL:n parhaana tulokkaana.[3]

Kaudella 1989–1990 Perreault oli tehoilla 51+63=114 taas Draveursin kolmanneksi paras pistemies. Hänet palkittiin kauden päätteeksi QMJHL:n skolastisimpana pelaajana Marcel Robert Trophylla. Kaudella 1990–1991 Perreault hallitsi QMJHL:ää ja voitti koko liigan piste- ja maalipörssin tehoilla 87+98=185. Hän oli myös Draveursin paras pistemies ja syöttäjä kevään 1991 pudotuspeleissä. Perreault palkittiin pistepörssin voiton myötä Jean Beliveau Trophylla, liigan arvokkaimpana pelaajana Michel Brière Trophylla, urheiluhenkisimpänä pelaajana Frank J. Selke Memorial Trophylla sekä valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Hänet palkittiin myös CHL Top Scorer Awardilla.[3][4] Hyvistä QMJHL:ssä pelatuista kausista huolimatta Toronto Maple Leafs varasi Perreaultin NHL:ään vasta vuoden 1991 varaustilaisuuden kolmannella kierroksella ja 47. pelaajana Perreaultin ollessa 20-vuotias.[1]

Perreault siirtyi heti varauksensa jälkeen Toronto Maple Leafsin organisaatioon kaudeksi 1991–1992, jonka hän pelasi kokonaan sen farmijoukkue St. John's Maple Leafsissa, AHL:ssä. Perreaultin tulokaskausi toi siellä 62 runkosarjaottelussa tehot 38+38=76, joilla hän oli joukkueen toiseksi paras pistemies ja maalintekijä. Kevään 1992 pudotuspeleissä Perreault teki 16 ottelussa tehot 7+8=15. Maple Leafs eteni kauden päätteeksi aina Calder Cup -finaaleihin saakka, jotka vei kuitenkin Adirondack Red Wings seitsemännessä ottelussa otteluvoitoin 4–3. Kaudella 1992–1993 Perreault teki AHL:n runkosarjassa 79 ottelussa tehot 49+46=95, joilla hän sijoittui liigan maalipörssissä neljänneksi ja pistepörssissä yhdeksänneksi.[2]

Kaudella 1993–1994 Perreault oli tehoilla 45+60=105 St. John's Maple Leafsin toiseksi paras pistemies sekä maalintekijä Rich Chernomazin kanssa. He jakoivat AHL:n maalipörssin kolmannen sijan Hershey Bearsin Mitch Lamoureauxin kanssa. Perreault jakoi hänen kanssaan myös pistepörssin viidennen sijan. Perreault voitti 12 koko kevään 1994 pudotuspelien maalipörssin[4] ja 18 tehopisteellään Maple Leafsin sisäisen pistepörssin.[2] Hän debytoi samalla kaudella myös Toronto Maple Leafsin NHL-joukkueessa, jossa Perreault teki 13 runkosarjaottelussa tehot 3+3=6.

Heinäkuussa 1994 Maple Leafs kauppasi Perreaultin Los Angeles Kingsiin vaihdossa neljännen kierroksen varausvuoroon kesälle 1996. Hän pelasi lähinnä NHL:n työsulun takia kauden 1994–1995 suurimmaksi osaksi IHL-joukkue Phoenix Roadrunnersissa, jonka paras maalintekijä Perreault oli 51 osumallaan, joilla hän sijoittui liigan maalipörssissä neljänneksi. Pistepörssissä Perreault sijoittui viidenneksi 99 tehopisteellään. Myös loukkaantuminen vähensi hänen pelejään NHL:ssä, kun liiga saatiin käynnistymään.[1] Perreault pelasi NHL:ssä lopulta vain 26 runkosarjaottelua tehopistein 2+5=7. Kaudella 1995–1996 hän löi itsensä läpi NHL:ssä ja teki 78 runkosarjaottelussa tehot 25+24=49, joilla Perreault oli Kingsin toiseksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies.[2] Hän nousi loppukaudesta joukkueen ykkössentteriksi, kun Wayne Gretzky kaupattiin St. Louis Bluesiin.

Kaudella 1997–1998 Perreault oli 28 osumallaan Kingsin toiseksi paras maalintekijä Glen Murrayn jälkeen. Kesken kauden 1998–1999, maaliskuussa 1999 hänet kaupattiin takaisin Toronto Maple Leafsiin vaihdossa Jason Podollaniin ja kolmannen kierroksen varausvuoroon kesälle 1999.[3] Perreault pelasi joukkueessa myös kaksi seuraavaa kautta, joista jälkimmäisellä kaudella 2000–2001 hän oli Maple Leafsin kolmanneksi paras pistemies tehoilla 24+28=52.[2]

Heinäkuussa 2001 Perreault teki vapaana agenttina kolmivuotisen ja 8,4 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen Montréal Canadiensin kanssa. Hänestä kaavailtiin joukkueen kakkossentteriä kaudelle 2001–2002,[5] jota ennen Saku Koivu sairastui kuitenkin syöpään ja Perreault nousi näin ollen Canadiensin ykkössentteriksi.[1] Hän pelasi uransa ainoan täysin ehjän kauden ja teki kaikissa 82 runkosarjaottelussa tehot 27+29=56, joilla Perreault voitti joukkueen sisäisen piste- ja maalipörssin. Kaudella 2002–2003 hän oli Canadiensin toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[2]

NHL:n työsulkukaudella 2004–2005 Perreault ei pelannut lainkaan. Kaudeksi 2005–2006 hän sai try-outin kautta sopimuksen Nashville Predatorsiin.[6] Perreault oli tehoilla 22+35=57 joukkueen kolmanneksi paras pistemies. Jo kauden 2006–2007 alettua, lokakuussa 2006 hän teki sopimuksen Phoenix Coyotesin kanssa.[4] Perreault oli 19 osumallaan joukkueen toiseksi paras maalintekijä Shane Doanin jälkeen. Helmikuun 2007 lopulla Coyotes kauppasi hänet ja vuoden 2008 viidennen kierroksen varausvuoron taas takaisin Toronto Maple Leafsiin vaihdossa Brendan Belliin ja vuoden 2008 toisen kierroksen varausvuoroon.[7] Perreaultilla oli runkosarjan päätteeksi paras torjuntaprosentti. Hän pelasi kauden aikana myös NHL:n tähdistöottelussa, jossa Perreault edusti läntistä konferenssia.[8]

Kaudeksi 2007–2008 Perreault siirtyi vuoden mittaisella ja 1,5 miljoonan dollarin arvoisella sopimuksella Chicago Blackhawksiin.[9] Hän lopetti uransa kevääseen 2008.

Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa	Wien 1996	jääkiekko

Perreault edusti Kanadaa MM-kilpailuissa vuonna 1996, jolloin hän voitti hopeaa. Hän voitti myös turnauksen pistepörssin tehoilla 6+3=9 ja valittiin parhaaksi hyökkääjäksi.[4]