Yökunta

Yökunta (vanhoissa kirkonkirjoissa ruotsiksi nattbohl) oli kirkollinen veronkantoyksikkö, joka sai nimensä ja alkunsa siitä, että keskiajalla papisto kiersi ympäri pitäjän keräämässä kirkonkymmenykset ja papiston verot noudattaen joka kerta samaa reittiä. Tällaisilla kierroksilla tarvittiin myös majoitusta ja kestitystä, ja koska se olisi ollut joka kerta yhdelle talolle kohdistettuna suuri rasite, useampi tila ja kylä muodosti yhdessä yökunnan, joka huolehti yhdessä asiasta. 1600-luvulla yökunta sai uusia tehtäviä, kun niistä tehtiin hengellisestä huollosta vastaavia yksiköitä. Kussakin yökunnassa pyrittiin valvomaan kristillisen opin harrastusta ja elämän nuhteettomuutta.