Yöapinat

Yöapinat eli durukulit[3] (Aotus) on apinoiden osalahkoon kuuluva nisäkässuku. Se on yöapinoiden heimon (Aotidae) ainoa suku. Suvun nimi tarkoittaa ”korvatonta”. Yöapinoillakin on korvat, mutta niiden ulkokorvat ovat todella pienet ja vaikeasti havaittavissa. Yöapinat ovat ainoita todellisia yöllisiä apinoita.

Yöapinat
Kolmijuovayöapina (Aotus trivirgatus)
Kolmijuovayöapina (Aotus trivirgatus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini
Heimo: Yöapinat
Aotidae
Elliot, 1913[1]
Suku: Yöapinat
Aotus
Illiger, 1811[2]
Katso myös

  Yöapinat Wikispeciesissä
  Yöapinat Commonsissa

Yöapinoiden turkki on väriltään selkäpuolelta harmaa ja vatsasta punaoranssi. Niiden pää on pyöreä ja silmät ovat suuret ja eteenpäin suuntautuneet. Yöapinat ovat suhteellisen pieniä apinoita. Niiden koko vaihtelee 24 ja 37 senttimetrin ja paino 0,6 ja 1,3 kilogramman välillä. Häntä on yleensä muuta vartaloa pidempi, mutta se ei pysty toimimaan tarttumahäntänä.

Heimon lajeja tavataan laajalti Keski- ja Etelä-Amerikassa kaikenlaisissa metsissä Panamasta, Paraguayhyn ja pohjoiseen Argentiinaan. Ne viettävät päivänsä piileskellen puunkoloissa tai oksistoissa odottaen yötä ja ravinnonhakua.

Yöapinat ovat pariuskollisia ja ne elävät perheryhmissä. Eläinten reviiri on yleensä kooltaan noin yhdeksän hehtaaria. Muut ryhmät karkotetaan omalta alueelta huutamalla tai tappelemalla. Yöapinoiden huudot ovat monipuolisia, sillä niitä käytetään oman reviirin puolustamisen lisäksi mm. vihollisista varoittamaan ja nuorilla aikuisilla parin etsimiseen. Yöapinoilta on tunnustettu yli 50 erilaista huutoa.

Yöapinat jaettiin vuoteen 1983 asti vain muutamaan lajiin ja useisiin alalajeihin. Yhä muutamat tutkijat ovat sitä mieltä, että yöapinoita on vain kaksi tai kolme aitoa lajia. Nykyisin suosituimman jaon mukaan yöapinoita on kahdeksan lajia kahdessa lajiryhmässä.

Sukuun kuuluvia lajeja
  • Paraguaynyöapina (Aotus azarai)
  • Kolumbianyöapina (Aotus brumbacki)
  • Mäkiyöapina (Aotus hershkovitzi)
  • Brasilianyöapina (Aotus infulatus)
  • Panamanyöapina (Aotus lemurinus)
  • Perunyöapina (Aotus miconax)
  • Tigrenyöapina (Aotus nancymaae)
  • Amazonianyöapina (Aotus nigriceps)
  • Yöapina (Aotus trivirgatus)
  • Orinoconyöapina (Aotus vociferans)[4]

Lähteet
  1. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Aotidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Aotus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  3. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2093. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
  4. Laji.fi: Aotus

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.