Yö saapuu

Tarina kertoo planeetasta nimeltä Lagash (romaaniversiossa Kalgash), jota valaisee kuuden tähden järjestelmä (novellissa Alfa, Beta, jne; romaanissa kaikilla auringoilla on oma nimi). Tämän ansiosta kaikissa osissa planeettaa on aina valoisaa.

Tähtitieteilijät kuitenkin huomaavat laskelmistaan, että jossain on taivaankappale, joka ei näy paljaalla silmällä. Pian he päätyvät laskelmissaan siihen lopputulokseen, että harvinaisena päivänä, jolloin vain yksi aurinko on taivaalla, tämä taivaankappale tulee aiheuttamaan auringonpimennyksen ja koko planeetta kokee lyhyen pimeyden jakson. Tämä harvinainen tapahtuma tapahtuu vain 2049 vuoden välein.

Tiedemiehet tietävät, että jatkuvaan valoon sopeutuneet planeetan asukkaat eivät kestä pimeyttä ja ennustavat valtavaa maailmanlaajuista massahysteriaa: kaikki aikaisemmat pimennykset näyttävät arkeologisten todistusten perusteella johtaneen sivilisaation tuhoon. He yrittävät turhaan saada ihmisiä varautumaan seuraavaan kaaokseen. Lisäksi tiedemiehet joutuvat tekemisiin kultistien kanssa, jotka ovat jo pitkän aikaa saarnanneet sivilisaation tuhosta. Kultilla vaikuttaa olevan tietoja edellisistäkin maailmanlopuista.

• Vuonna 1988 tarinasta tehtiin pienen budjetin elokuva, mikä filmattiin Arcosanti-projektin alueella.[1] Toinen filmiversio tehtiin vuonna 2000.[2]

• Vuoden 2000 elokuva Pimeän uhka lainaa kirjan ideaa planeetasta, joka kylpee jatkuvassa auringonvalossa; elokuvassa pimeys tulee 22 vuoden välein.

• Asimov, Isaac & Silverberg, Robert: Yö saapuu. (Nightfall, 1990.) Suomennos: Sari Kallioinen & Anita Puumalainen. Fan-sarja. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19347-X.

• Juhani Hinkkanen: Yö saapuu. Aikakone 1–2/1994–95.