Xingut

Xingut ovat Brasilian Xingu-joen seudun intiaanikansoja, joilla on eri taustoista huolimatta yhteinen kulttuuri. Xingut rakensivat suuria pyöreitä kyliä, joiden keskellä oli suuri aukio. Kayapót ovat tunnetuin xingukansa. Alkujaan heitä oli kymmeniä tuhansia, mutta eurooppalaisten orjanetsijöiden saapuminen 1750 aiheutti väestön suuren vähenemisen mm. tautien takia. Henkiin jääneet Xingut pakenivat eurooppalaisia syrjäisille seuduille. Alimmillaan xingujen määrä oli 1950-luvulla, jolloin heitä oli noin 500. Xinguja asuu nykyään 32 kylässä noin 3000.

Kuikurojen perinteinen kylä.

Historia

Mato Grossoon saapui väkeä lännestä noin 500 jaa. Ylä-Xingun kaivauksissa ja muissa tutkimuksissa on löydetty kolmenlaisia muinaisia keskuksia: asutus- ja seremoniakeskuksia, asutuskeskuksia ja keskuksia joissa ei ollut rakennuksia,

Suuressa keskuksessa "X11", Kuhikugussa lienee asunut karibien sukuisia kuikuro-intiaaneja..

Tyypillinen kylä oli paaluaitojen ympäröimä päällikön talo keskellä. Muita korkeissa asemissa olevia asui koillisessa tai lounaassa. Rannan puoleista sivua ei aidattu. Asutuskeskuksia oli 20. Keskuksissa asui yhteensä noin 50 000 asukasta noin 30 000 neliökilometrin alueella.

Keskuksia yhdistivät tiet. Niistä leveät olivat yleensä itä-länsi-suuntaisia, kapeat pohjois-etelä-suuntaisia.

Leveät tiet olivat yleensä 20-40 metrin levyisiä[1].

Xingukansoja
  • awetit, kalapalot, kamaiurát, kayapót, kuikurot, matiput, mehinakot, nahukuát, suyát, trumait, waujat ja yawalapitit.

Lähteet
  1. Nieminen, Aatos (käännös): Historian arvoitukset: matka mysteerien maailmaan, s. 130-131. Gummerus, 2014. ISBN 9789512097272.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.