Xeer

Erään tutkimuksen mukaan Somalia kansakuntana ei syntynyt somalin kielen ympärille, vaan yhteisen käräjäperinteen ansiosta. Xeer-käräjiä pidetäänkin sekä somalikansan isänä että lapsena. Somalien sukukansa Oromot on myös tunnettu käräjäperinteestään Etiopian hallinnassa.[3]

Xeer-käräjillä ei ole erityistä auktoriteettia tai lakikirjaa. Lainkäytön pohjana on suullinen perinne, jota käräjätuomarit tulkitsevat keskustelemalla ja tulkitsemalla ongelmia parhaan kokemuksensa mukaan ne ratkaistakseen. Kyläkäräjät on valtiottoman yhteiskunnan tapa ratkaista paikallisongelmat. Somalit eivät ole koskaan hyväksyneet minkään keskusvallan oikeutta päättää heidän asioistaan, oli se sitten siirtomaavalta tai heidän oma valtiovaltansa.[3] Xeer-käräjät tekee Somaliasta kritokratian, jossa käräjätuomarit hallitsevat käytännössä. Keskusvallan puuttuminen merkitsee, että xeer-käytännöt vaihtelevat hieman eri puolilla. Yleisiä käräjäkäytäntöjä kutsutaan nimellä "xeer guud" ja paikallisia "xeer tolnimo".[5]

Aivan kuten länsimaisessa lainkäytössä, xeer-käräjän jäsenillä on erilaisia rooleja. Istunnoissa on mukana niin odayal (tuomarit), xeer boggeyaal (juristit), guurtiyaal (salapoliisit), garxajiyaal (asianajajat), murkhaatiyal (todistajat) kuin waranle (poliisit).[5]

Xeer-käräjät on kehittynyt Afrikan sarvessa todennäköisesti seitsemännellä vuosisadalla. Näyttää siltä, että xeer-käräjät on syntynyt alueella ilman ulkopuolisia vaikutteita. Lainasanojen puuttuminen käräjäsanastosta osoittaa, että xeer-perinne kuuluu perinteiseen kulttuuriin.[6]

Xeer-käräjät oli oikeudenkäynnin ja järjestyksenpidon pohjana Somaliassa aina eurooppalaisten tuloon asti 1800-luvun lopulla, jolloin Iso-Britannia ja Italia perustivat pysyviä asutuksia Somaliaan. Brittiläinen Somalimaa perustettiin 1886 ja Italian Somalimaa vuonna 1893.[7]

Eurooppalaiset vallanpitäjät toivat mukanaan omat lakinsa, mutta se, missä määrin ne koskettivat paikallista asukasta, vaihteli paljon vallanpitäjän ja tilanteen mukaan. Britit, joiden mielenkiinto Somaliaan kohdisti lähinnä lihan ja elintarvikkeiden haalimiseen tukikohtiensa miehistölle Adeniin, hallitsivat aluetta mieluummin somalien välityksellä. Italia puolestaan perusti merkittäviä siirtokuntia etelään.

Britannian Somalimaassa Protectorate Court vastasi rikosoikeudesta. Aluehallinnosta vastasivat ensimmäisen ja toisen luokan alueoikeudet sekä siviilituomioistuimet. Välillisessä hallintomallissaan britit määrittelivät siirtomaaoikeuden suhteen perinteiseen xeer-käräjiin ja islamilaiseen šariaan. Vuonna 1898 Principal Order-in-Council totesi, että somaleita koskivat perinnelait. Vuonna 1937 Kadis Court Ordinance ja 1947 Subordinate Court Ordinance hyväksyivät šarian perheoikeuden pohjaksi. Briteille oli soveltuvilta osin tärkeää ylläpitää lain käytön pohjana korkeimmassa oikeudessa ja alueoikeuksissa Common Law, Somaliland Ordinances ja Indian Penal Code. Koska Somaleilla oli hyvin rajoitettu länsimainen lakikoulutus, perinteinen lainkäyttö säilyi lähes muuttumattomana.

Italian Somalimaassa Italian siviili- ja rikosoikeus otettiin käyttöön. Niitä sovellettiin kuitenkin pääasiassa Italian kansalaisiin. Lailla No. 161 (5 huhtikuuta 1908) Italian hallinto myönsi somaleille oikeuden käyttää perinteistä lakia ja šariaa. Kuninkaallinen asetus No. 937 (8 kesäkuuta 1911) perusti šariatuomioistuimet perheoikeutta varten.

Siirtomaakauden lopussa oikeus oli jakautunut kolmen kolmen eri lähtökohdista syntyneen järjestelmän kesken. Siviilioikeutta käytiin alue-, lääni- ja valitusoikeuksissa. Rikostapaukset ratkaistiin käräjäoikeuksissa. Somalien ja muslimien perhe- ja riita-asiat ratkaistiin islamilaisessa qadi-tuomioistuimessa. Ylin oikeus ja alueoikeudet toimivat valitustuomioistuimina.

Vaikka oikeudenkäyttö erosi Britannian ja Italian siirtomaissa, vallankäytössä oli enemmän yhtäläisyyttä kuin eroja. Keskitetty länsimainen oikeusjärjestelmä oli käytössä molemmilla alueilla. Xeer-käräjät jatkoivat toimintaansa somalien välisten riitojen ratkaisijana ainakin silloin, kun kysymyksessä ei ollut uhka siviilijärjestystä vastaan. Riippumattomat šariatuomioistuimet hoitivat perheoikeuteen kuuluvat asiat. Vallanpitäjiä sitoivat heidän omat lakinsa. Siirtomaa-aikana kolme erilaista oikeusjärjestelmää hoiti kukin oman osansa.

Xeer-käräjät on säilynyt alkuperäisen kaltaisena parhaiten Pohjois-Somaliassa. Maaseudulla se on säilynyt muuttumattomana. Vaikka etelässä italialaiset yrittivät korvata sen länsimaisilla alioikeuksilla, se on säilynyt hyvin jopa kaupungeissa ja Somalian ulkopuolella siellä, missä on vahvoja somaliväestöjä, kuten Etiopiassa ja Keniassa.[8] Ogadenin alueella asuvat 4,5 miljoonaa somalia ratkaisevat noin 90 % riidoistaan xeer-käräjillä.[9]

Jopa Siad Barren hallintokaudella xeer-käräjät ohittivat valtiovallan väliintulon.

Itsenäiseksi julistautunut Somalimaa on nimittänyt 25 xeer-käräjävanhinta maan parlamentin ylähuoneeseen. Näin on pyritty saamaan uskottavuutta uuden valtion itsenäisyydelle. Vaikka maan lait sallivat veronkeräyksen, perinteinen xeer-tulkinta kieltää verotuksen. Kansalaiset kutsuvatkin xeer-käräjät avuksi, kun valtiovalta lähettää veronkerääjät ovelle. Perinteinen laki Somaliassa on kirjoitetun lain yläpuolella.

Jos esimerkiksi joku on tuomittu tavallisessa tuomioistuimessa murhasta, mutta oikeusistuimen ulkopuolella korvaus asiasta on sovittu perinteisillä xeer-käräjillä, syyllinen voi vapautua korvauksia vastaan ilman muuta rangaistusta. Näin tapahtuu erityisesti maaseudulla, jossa virallisia tuomioistuimia ei ole tai jos uhrin ja syyllisen omaiset pääsevät sopimukseen asiasta. Kukaan ei voi estää vangitun vapauttamistakaan, jos asia on sovittu xeer-käräjillä.[7]

Perinteistä somaliyhteisöä hallitsevat ajattomat, universaalit ihmisoikeudet sen sijaan, että niitä rajoittaisivat valtion alati muuttamat muodolliset lakipykälät. – Micheal van Notten[10]

Xeer-käräjillä laki ja rikokset määritellään omistusoikeutena. Xeer on enemmän vahinkoja kompensoiva kuin rankaiseva. Koska ratkaisut yksityisomistusta koskeviin kysymyksiin merkitsevät useammin korvausta kuin rangaistusta, vankeutta ei tunneta, ja sakotkin ovat harvinaisia. Korvauksia ei makseta tuomioistuimelle tai valtiovallalle vaan suoraan uhrille. Sakko saatetaan määrätä, kun esimerkiksi kamelin tappo on harkittu ja suunniteltu teko. Näissä harvinaisissa tapauksissa saatetaan määrätä korvauksen lisäksi uhrille yhdestä kamelista toinen kameli sakkona. Sakkoja saatetaan määrätä myös silloin, kun tekoon on syyllistynyt hyvää mainetta vaativan ammatin harjoittaja, uskonnollinen tai poliittinen johtaja, tuomari tai poliisi. Jos tällainen ihminen rikkoo lakia, häneltä vaaditaan korvauksena kaksinkertainen summa tavalliseen kansalaiseen nähden. Koska laki ja rikos määritellään omistusoikeuden mukaan, xeer-käräjät eivät hyväksy minkäänlaista verotusta.[11]

Somalian perinnelaki erottaa länsimaiseen tapaan uskonnon ja lain. Poikkeuksen tekevät perhe- ja perintölait, joissa somalit noudattavat šariaa. Jos näissä tapauksissa tavataan ristiriita perinnelain ja šarian välillä, xeer menee tavallisesti edelle. Somalialainen sanonta kuuluukin:

“Diinta waa labaddali karaa, xeer se lam baddali karo.”

(Uskontoa voi vaihtaa; muttei xeeriä)

Tämä osoittaa, että uskonto on yksityisasia, mutta xeer kuuluu koko yhteisölle.[5]

Toisin kuin länsimaisissa yhteiskunnissa somalit tekevät selvän eron lain ja valtiovallan välillä. Lännessä virkamiehet kirjoittavat lait, xeer-käräjillä valtiovaltaa on kielletty sotkeutumasta oikeudenharjoitukseen. Vaikka kuka tahansa xeer-tuomariksi valittu voi toimia tuomarina, jos hänet on siihen valittu, hän ei voi kuitenkaan samaan aikaan toimia uskonnollisena tai poliittisena johtajana.

Korvauksen maksun varmistamiseksi siinä tapauksessa, että korvausvelvollinen on lapsi, pennitön, hullu tai ulkomaille muuttanut, xeer-käräjiin kuuluu, että kaikki samaan ryhmään kuuluvat henkilöt taataan yhdessä. Jos syyllinen ei pysty maksamaan korvausta, sen maksaa hänen ryhmänsä. Van Notten[12] kuvaa mielenkiintoisella tavalla, kuinka tämä tapahtuu:

Henkilö, joka loukkaa toisen oikeuksia, eikä pysty itse korvaamaan vahinkoaan, vie asian perheelleen, joka maksaa korvauksen hänen puolestaan. Tämä voi kuitenkin tuottaa henkistä tuskaa, sillä kukaan perheen jäsenistä ei unohda velvollisuuttaan muistuttaa, kuinka paheellinen tai tyhmä tämä oli. Syntipukilta vaaditaan takeita, ettei sama virhe enää toistu uudestaan. Todellakin ne, jotka joutuvat korvaamaan perheenjäsenen hairahduksen, pitävät häntä jatkossa silmällä estääkseen tulevaisuudessa vastaavat virheet. Ampumatapauksessa he saattavat ottaa tältä pois aseen. Kun muualla maailmassa rikollisen uudelleenkoulutus on valtiovallan tehtävänä, Somaliassa rikoksen tekijän oikaisu kuuluu perheelle. [6]

Jos perhe väsyy lunastamaan jatkuvasti virheitä tekevän perheenjäsenensä, se saattaa hylätä tämän, minkä jälkeen hänestä tulee laisuojaton. Näin voi tapahtua myös ulkomaille muuttaneelle nuorelle, joka joutuu lain kanssa vastatusten. Kun suku ei enää takaa nuorta, hänen on muutettava pysyvästi ulkomaille.

Jokaisella somalilla on oma, uskottu kaitsijansa; henkilö, joka on nimitetty tähän tehtävään hänen syntyessään. Kaitsija on se, joka istuu oikeudessa silloin, kun hänen asiaansa käsitellään. Tämä on hänen odaynsa, suvun vanhin.

Oday valitaan huolella viikkojen tai kuukausien neuvottelujen tuloksena. Häntä ei valita siksi, että hänellä olisi valtaa suurperheen asioihin vaan puhtaasti hänen kokemuksensa, neuvottelutaitojensa ja viisautensa perusteella. Oday voi menettää asemansa, mikäli hänen neuvojaan ei arvosteta yhteisössä.

Hyvä puoli siinä, että tuntee suojattinsa syntymästä lähtien, on se, että tuntee hänen kehityksensä ja siihen liittyvät tekijät ja pystyy seuraamaan ja ohjaamaan häntä jo ennen kuin pienet ongelmat muuttuvat isoiksi ja voivat johtaa rikoksiin.

Somalit syntyvät laajennettuun perheeseen tai klaaniin, joka on poliittisesti riippumaton. Klaanin jäsen ei hyväksy, että kukaan komentaa häntä vastoin tahtoaan, oli kysymyksessä sitten toisen tai oman klaanin jäsen. Klaanit voivat solmia vapaaehtoisen liiton juffo vahvistaakseen vaikutusvaltaansa.[4]

Jilib-liittoon saattaa kuulua tuhansia ihmisiä. Se suojelee jäsentensä oikeuksia osallistumalla poliittiseen ja sosiaaliseen toimintaan.[4] Jilib-liitto muodostuu useista suurperheistä. Näistä koostuu myös verirahaa maksava ryhmä siinä tapauksessa, että sen jäsen tappaa jäsenen toisesta jilib-liitosta tai klaanista.

George Ayittey kuvaa klaanijärjestelmän dynamiikkaa ja rakennetta joustavaksi ja jokaisen Somalin omista tarpeista kumpuavaksi:

Jos yhteenliittymä (jilib) ei enää palvele tarkoitustaan, se hylätään ja muodostetaan uusi liitto. Jilib-liittojen kokoonpano muuttuu koko ajan. Vanhat hajoavat, uusia, erilaisia liittoja syntyy tilanteen mukaan. Niistä ei kuitenkaan muodostu mitään valtiovaltaa. –George Ayittey[4]

Kun rikkomus on tapahtunut, syyllinen ottaa ensiksi yhteyttä omaan odayhinsä, joka puolestaan sopii neuvottelusta vahinkoa kärsineen osapuolen odayn kanssa. Jos kaksi odayta ei pysty ratkaisemaan ongelmaa, he kutsuvat kokoon laajemman kokoonpanon, jossa on mukana muita perheitä, jilibejä tai klaaneja edustavat odayt. Xeer-käräjillä vahinkoa kärsineen klaanin tehtävä on tutkia asiaa selvittääkseen korvauksen suuruuden.

Tapaus käsitellään aina mahdollisimman matalalla tasolla ydinperheestä (qoys) lähisukuun (reer), verirahan maksavaan rymään (jilib), alaklaaniin (laaf) ja klaaniin (qolo). Suvun vanhimpia, jotka valitaan selvittämään asiaa, kutsutaan nimellä xeer beegti, joka tarkoittaa tuomareina toimivien suvun vanhinten ryhmää. Vanhimmasta xeer beegtin jäsenestä qolossa tai klaanissa tulee klaanin johtajan neuvonantaja. Muutoin xeer beegti on tavallisesti sekalainen ryhmä, jossa on jäseniä niin vahinkoa kärsineestä kuin vahingon aiheuttaneesta klaanista ja tarpeen mukaan neutraaleja jäseniä.[7] Xeer-käräjillä osallistuminen on estetty henkilöiltä, joilla on läheiset suhteet kumpaankaan osapuoleen, henkilökohtaisia vihamiehiä tai jotka ovat aiemmin osallistuneet saman asian käsittelyyn. Uskonnolliset ja poliittiset johtajat eivät voi toimia tuomareina.

Kun käräjät on saatu kokoon, sen tehtävä on nimittää henkilö, joka tallentaa muistiinsa oikeuden keskustelut.[7] Oikeus ilmoittaa sitten missä ja milloin se kokoontuu kuulemaan tapausta.

Kun oikeudenkäynti alkaa, vahinkoa kärsinyt kutsutaan esittämään vaatimuksensa. Hän voi myös esittää asiansa asianhoitajan välityksellä. Hän voi myös konsultoida perhettään varmistaakseen, ettei ole unohtanut mitään. Lopuksi oikeus pyytää puolustajaa esittämään vastineensa ja vastavaatimuksensa.

Sitten oikeuden istunto päättää todistajien kuulemisesta. Ristiriitainen todistus hyväksytään vain kolmen todistajan vahvistamana. Osapuolet voivat kutsua asiantuntijoita tai luonnetodistajia. Jos uhri on kuollut tai haavoittunut, oikeus pyytää uskonnollisesti arvostettua henkilöä kertomaan kuinka uhri kuoli tai oli haavoittunut. Tämän selostuksen pohjana on 1200-luvulla eläneen muslimioppineen Yahya ibn Sharaf al-Nawawin luoma käytäntö. Kun syytökset on kuultu todistusten kanssa, puolustuksella on tilaisuus kumota esitetyt syytteet, argumentit ja todisteet. Todistajien ristikuulustelu ei kuitenkaan ole tavallista.

Tämän jälkeen oikeus kokoontuu tekemään johtopäätökset. Jos todistajat puhuvat ristiin, eikä kolmea yksimielistä todistajaa löydy, oikeus pyytää todistajia vannomaan valat. On monenlaisia valoja. Yksinkertaisin kuuluu ”Vannon henkeni kautta”. Vaihtoehtoisesti voi vannoa ”Vannon Allahin kautta”. Voimakkaampana valana vannotaan sama vala kolmeen kertaan. Tai jopa 50 kertaa. On myös erovala, jossa valan tekijä vannoo avioliittojensa nimissä. Jos vala osoittautuu vääräksi, avioliitto menettää laillisuutensa.

Vaikka syyttäjä ei pystyisi vakuuttamaan oikeutta, puolustautuvalta vaaditaan syyttömyyden vala, ennen kuin hänet vapautetaan syytöksistä. Oikeuden päätös on gar somaliksi.

Useimmat somalit suhtautuvat skeptisesti kaikkeen keskitettyyn vallanpitoon ja pitävät keskushallinnon oikeusistuinta epäoikeudenmukaisena. Garowessa asuvien somaleiden sanoin: Xeer ei koskaan katoa, xeer on vahvempi kuin mikään hallituksen laki. Hallituksen lait eivät kansaa tyydytä; ne eivät tuo riittävästi oikeutta eivätkä rauhaa eri ryhmien välille. – Dahir Mohamed Grasi[1]

Useimmat somalit, yhtä lailla uudistusmieliset kuin vanhoillisetkin, tukevat edelleen tätä järjestelmää. Useimmat uskovat, että xeer oikeusjärjestelmänä sopii parhaiten Somaliaan, jossa suullinen perinne xeer ja elinikäisten suhteiden painoarvo tekevät siitä tehokkaan tavalla, jota parempaa ei kenties ole. Paikallisen kansalaisjärjestön virkailijan sanoilla:

Xeerillä on kansan tuki. Sitä ei voi kieltää. Somalikulttuuri on merkillinen kulttuuri. Siinä on oma kauneutensa. Kaikki sopimukset tehdään ja riidat ratkaistaan yhteisesti sopimalla. Ilman taistelua. Tarvitsematta mitään taistelua. – Abdirahman Raghe[1]

• Somalian anarkia
• Tapaoikeus

• Le Sage, Andre. 2005. Stateless Justice in Somalia:Formal and Informal Rule of Law Initiatives, Centre for Humanitarian Dialogue.
• Leeson, Peter T. 2005. Better Off Stateless: Somalia Before and After Government Collapse, West Virginia University.
• Van Notten, Michael. 2005. The Law of the Somalis: A Stable Foundation for Economic and Social Development in the Horn of Africa, Trenton NJ: Red Sea Press.

• CHF International, Grassroots Conflict Assessment in the Somali Region (Arkistoitu – Internet Archive) (Xeerin rooli sovittelussa)
• The Free Africa Foundation, Free the Somali People (Arkistoitu – Internet Archive) (George Ayittey: Somalia ja Xeer)