Bell X-2

Bell X-2 Starbuster oli yhdysvaltalainen koelentokone, joka rakennettiin äänennopeuden ylittämiseksi 2–3-kertaisena. Se oli toinen X-koekonesarjasta ja tyyppiä rakennettiin kaksi kappaletta.[1]

X-2
X-2 kuljetusalustallaan
Tyyppi	koelentokone
Alkuperämaa	Yhdysvallat
Valmistaja	Bell Aircraft Corporation
Suunnittelija	Robert J. Woods
Ensilento	18. marraskuuta 1955
Valmistusmäärä	2
Kehitetty mallista	Bell X-1
Infobox OK

Bell X-2 (46-674) ja sen B-50-laukaisukone.

Koneiden materiaalina käytettiin ruostumattomasta teräksestä ja kupari-nikkeli seoksesta, ja niiden moottorina oli Curtiss-Wright XLR25 -rakettimoottori, joka tuotti 11–67 kN työntövoiman.

X-2 laukaistiin muunnetusta Boeing B-50 Superfortress -pommikoneesta, ja ensimmäisen moottorittoman liitolennon sillä teki Bellin koelentäjä Jean L. ”Skip” Ziegler Edwardsin lentotukikohdassa 27. kesäkuuta 1952. Ziegler kuoli B-50-koneeseen kiinnitetyn X-2:n räjähtäessä kesken lennon 12. toukokuuta 1953.[1]

Everstiluutnantti Frank K. ”Pete” Everest suoritti ensimmäisen rakettimoottoria käyttäneen lennon toisella X-2:lla 18. marraskuuta 1955, ja yhdeksännellä lennollaan seuraavan vuoden heinäkuun lopussa hän teki uuden nopeuden maailmanennätyksen Mach 2.87 (3 050 km/h).

Kapteenit Iven C. Kincheloe Jr. ja Milburn G. ”Mel” Apt jatkoivat X-2:lla lentämistä. 7. syyskuuta 1956 Kincheloesta tuli ensimmäinen pilotti, joka oli ylittänyt 100 000 jalan korkeuden (30 500 m), kun hän lensi 38 466 metrin korkeuteen.[2] 20 päivää myöhemmin, 27. syyskuuta, Mel Apt rikkoi koneella ensimmäisenä kolmen Machin nopeuden: hän lensi nopeudella Mach 3.2 (3 370 km/h) 19 960 metrin korkeudessa, tosin hän kuoli lopulta samalla lennolla menetettyään koneen hallinnan.[1]