Wow-signaali

Wow!-signaali oli Ohion osavaltionyliopiston Big Ear -radioteleskoopin 15. elokuuta 1977 vastaanottama mahdollisesti ulkoavaruudesta tullut kertaluonteinen voimakas kapeakaistainen radiosignaali. Signaali sai nimensä SETI-tutkimuksen parissa työtä tehneen Jerry R. Ehmanin kirjoitettua signaalin sisältäneen tietokoneen tulosteen reunaan muistiinpanoksi ”Wow!” (suom. Vau!).

Wow!-signaali.

Tulosteessa punaisella ympäröity merkkijono ”6EQUJ5” merkitsee signaalin voimakkuuden muutosta: signaaleja merkittiin numeroilla yhdestä yhdeksään ja voimakkaimpia aakkosilla. Signaali kuului koko sen 72 sekunnin ajan, kun antenni oli siihen suunnattuna; se alkoi heikkona kiinteän antennin kääntyessä sitä kohti, voimistui ja laski, kun signaali jäi antennin horisontin taakse. Sekä Wow!-signaalin pituus, 72 sekuntia, että voimakkuuden kaaviokuva yhdistäisi sen mahdolliseen maan ulkopuoliseen lähteeseen.[1]

Wow!-signaalin paikka Sagittariuksen eli Jousimiehen tähdistössä

Signaalin kesto, paikannus ja taajuus

Signaali kesti 72 sekuntia eli koko sen ajan, jonka antenni maapallon pyörimisestä johtuen pystyi olemaan suunnattuna kohti sen lähdettä. Se tuli Jousimiehen suunnalta[2] noin 2,5 astetta etelään viiden magnitudin tähtijoukosta Chi Sagittarii. Signaalin kaistanleveys oli alle 10 kHz. Taajuudelle on julkaisuissa annettu kaksi eri arvoa: 1 420,356 MHz (J. D. Kraus) ja 1 420,456 MHz (J. R. Ehman), kummatkin 50 kHz:n sisällä ns. 21 senttimetrin säteilyn taajuudesta 1 420,406 MHz.

Signaalin vastaanottanut radioteleskooppi käytti kahta antennia. Signaali kuului vain toiseen antenniin, mutta tietoa käsiteltiin siten, että ei voitu päätellä, kumpaan antenniin signaali oli osunut. Tämän vuoksi signaalin lähteellä on kaksi mahdollista paikkaa taivaalla. Niiden koordinaatit ekvatoriaalisella tasolla rektaskensiossa ovat:

  • 19h22m22s ± 5s (positiivinen antenni)
  • 19h25m12s ± 5s (negatiivinen antenni)

Deklinaatio oli yksikäsitteisesti −27°03′ ± 20′.[3]

Signaalin toistumisen etsintä

Signaalin olisi odotettu ilmestyvän uudelleen muutaman minuutin kuluttua toisen antennin kääntyessä sitä kohti, mutta näin ei tapahtunut. Ehman etsi turhaan signaalin toistumista käyttäen Big Earia kuukautta myöhemmin. Vuosina 1987 ja 1989 Robert Gray etsi vastaavaa tapahtumaa käyttäen META-järjestelmää Oak Ridgen observatoriolla mutta ei havainnut signaalia uudelleen. Gray ja tohtori Simon Ellingsen etsivät myöhemmin samaa signaalia vuonna 1999 käyttäen Tasmanian yliopiston 26 metrin radioteleskooppia. Kohteen lähiympäristöä seurattiin kuuden 14-tuntisen jakson ajan, mutta mitään Wow!-signaalin kaltaista ei havaittu.[1][4]

Spekulaatioita signaalin alkuperästä

Mahdollinen selitys voisi olla tähtienvälinen skintillaatio heikommassa jatkuvassa signaalissa, samanlainen vaikutukseltaan kuin ilmakehän aiheuttama tuikkiminen. Tämä ei kuitenkaan sulje pois signaalin keinotekoisuuden mahdollisuutta. Sellaista signaalia ei kuitenkaan pystyttäisi tunnistamaan edes käyttämällä merkittävästi herkempiä laitteita, kuten Very Large Array -radioteleskooppia. On hyvin epätodennäköistä, että Big Ear -radioteleskooppi olisi havainnut signaalin, joka olisi Very Large Arraylle liian heikko.[4]

Ehman on ilmoittanut pitävänsä epätodennäköisenä, että signaali olisi älykkäiden avaruusolentojen lähettämä: ”Meidän olisi pitänyt nähdä se uudestaan, kun etsimme sitä 50 kertaa. Minun arvioni mukaan se oli Maasta lähtenyt signaali, joka yksinkertaisesti heijastui takaisin avaruusromusta.”[5]

Ehman kuitenkin muutti kantaansa myöhemmin, kun tutkimuksessa oli todettu, että signaali todennäköisesti ei ollut Maasta lähtöisin. 1 420 MHz:n taajuus kuuluu astronomialle ”suojeltuun spektriin”: se sijaitsee kaistanleveydellä, joka on maanpäällisiltä lähettimiltä kielletty.[6][7]

Signaalille ei ole siis toistaiseksi löydetty minkäänlaista selitystä, eikä sitä ole havaittu uudelleen toistuvista yrityksistä huolimatta.[8]

Vuonna 2017 tutkijaryhmä kertoi ratkaisseensa signaalin alkuperän. Signaali tuli heidän mukaansa komeetasta. Mahdollisia lähteitä signaalille olivat P/2008 Y2 (Gibbs)- ja 266/P Christensen -komeetat, joiden olemassaolo ei ollut tiedossa vielä signaalin vastaanottamisen aikaan 1970-luvulla.[9][10]

Lähteet
  1. Shostak, Seth. "Interstellar Signal From the 70s Continues to Puzzle Researchers", Space.com, 2002-12-05. Luettu 2009-11-22. Archived from the original on 2002-12-19.
  2. The Big Ear Wow! Signal
  3. Gray, Robert; Kevin Marvel (2001). "A VLA Search for the Ohio State 'Wow'". The Astrophysical Journal 546 (2): 1171–1177. doi:10.1086/318272.
  4. Amir Alexander: The "Wow!" Signal Still Eludes Detection 17.1.2001. The Planetary Society. Arkistoitu 27.7.2009. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  5. Kawa, Barry. "The Wow! signal", Cleveland Plain Dealer, 1994-09-18. Luettu 2006-06-12.
  6. "Frequencies Allocated to Radio Astronomy Used by the DSN", NASA. Luettu November 2007. Archived from the original on 15.1.2012.
  7. Committee on Radio Astronomy Frequencies Handbook for Radio Astronomy (Arkistoitu – Internet Archive), European Science Foundation, 3rd edition, 2005, p. 101.
  8. Robert Krulwich: The Aliens Found In Ohio? The 'Wow!' Signal 29.5.2010. NPR.org. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  9. Avaruudesta tuli maahan mystinen signaali vuonna 1977 – arvoitus ratkesi vihdoin Ilta-Sanomat. 8.6.2017. Viitattu 22.6.2017.
  10. Emspak, Jesse: Famous Wow! signal might have been from comets, not aliens New Scientist. 11.1.2016. Viitattu 14.5.2019. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.