Peoria Rivermen

Jääkiekon pelaaminen alkoi Peoriassa kunnolla vasta vuonna 1972, jolloin paikallinen kiekkovaikuttaja Mark Olson ja hänen poikansa Mike, Rick ja Joe tekivät yhteistyössä Pete BardezBanianin ja muiden vapaaehtoisten kanssa uuden jääkiekkoseuran perustamisesta Peoriaan. Tätä aikaisemmin kaupungissa oli ollut vain puolitosissaan pelanneita ulkojääjoukkeita. Peoria Bladesiksi ristitty uusi seura liittyi pelaamaan Continental Hockey Leagueen, jonka ensimmäinen kausi pelattiin vuosina 1972–1973 pääosin Illinoisin ja Missourin osavaltioiden alueella. Joukkue pelasi liigaa vuodet 1972–1982 voittaen liigamestaruuden kuudesti; ensin viidesti perättäin vuosina 1973–1978 ja uudelleen kaudella 1980–1981. Joukkueen valmentajana toimi suurimman osan ajasta pelaajavalmentaja Mike Olson.

Kauden 1981–1982 jälkeen Peoriassa tehtiin suuria muutoksia. Peoria Bladesin toiminta Continental Hockey Leaguessa lopetettiin ja seura siirtyi pelaamaan ammattimaista International Hockey Leagueta. Samalla Bladesin nimi muuttui Peoria Prancersiksi ja seura siirtyi pelaamaan upouudelle Carver Arenalle. Prancersin menestys ei kuitenkaan ollut IHL:ssa mairittelevaa, vaan seura jumiutui kahdella kaudellaan sarjataulukon häntäpäähän.

Vuonna 1984 seuran imagoa muutettiin ja toiminta siirrettiin Peoria Rivermen -nimen alle. Joukkue solmi yhteistyösopimuksen St. Louis Bluesin kanssa. Heti ensimmäisenä kautenaan Rivermen voitti sekä IHL:n runkosarjan että mestaruuden pudotuspeleissä eli Turner Cupin. Liigan tähtijoukkueeseen seurasta nousi monia tulevia NHL-tähtiä puolustaja Lee Norwoodin ja maalivahti Rick Heinzin johdolla. Joukkueen valmentajana toimi mestaruuskautena Pat Kelly. Joukkueen paras pistemies oli Doug Evans, josta tulikin myöhemmin Rivermenin ehkäpä kaikkien aikojen ikimuistoisin pelaaja, joka johtaa edelleen joukkueen kaikkien aikojen tilastoa maaleissa, pisteissä ja syötöissä.

Seuraavat kaudet olivat kuitenkin taas tuloksellisesti heikompia. Pat Kelly lopetti uransa 1988 ja hänen tilalleen tuli Wayne Thomas, joka kuitenkin siirtyi kahden kauden jälkeen St. Louis Bluesin apulaisvalmentajaksi. Kaudelle 1990–1991 tuli valmentajaksi St. Louisin pitkäaikainen pelaaja Bob Plager.

Plagerin johdolla Rivermen kapusi huikeisiin tuloksiin. Joukkue voitti IHL:n runkosarjan helposti (58 voittoa, 19 tappiota ja 5 jatkoaikatappiota ja 121 pistettä) ja kaatoi pudotuspeleissä Milwaukee Admiralsin, Phoenix Roadrunnersin ja loppuottelusarjassa Fort Wayne Cometsin kaapaten seurahistoriansa toisen IHL-mestaruuden eli Turner Cupin. Samalta kaudelta on peräisin myös ammattilaisjääkiekon pisin voittoputki (18 suoraa voittoa). Joukkueen paidassa esiintyi kauden aikana 34 pelaajaa, joista 22 esiintyi myöhemmin NHL:ssä. Valmentaja Bob Plager palkattiin St. Louisin päävalmentajaksi seuraavalle kaudelle.

Seuraavina kausina menestys oli melko hyvää, vaikkei Rivermen pystynytkään enää selviytymään IHL-finaaleihin. 1990-luvun puolivälissä IHL pyrki kasvattamaan suosiotaan radikaalein uudistuksin, toimintaa keskitettiin yhä enemmän suurkaupunkeihin ja pienemmät kaupungit kuten Peoria, Fort Wayne ja Kalamazoo joutuivat vaikeuksiin. Vuonna 1996 Peoria Rivermenin toiminta IHL:ssä myytiin San Antonioon, jossa pelaamista jatkettiin pari kautta San Antonio Dragons -nimen alla. IHL:n uudistukset osoittautuivat myöhemmin kannattamattomiksi, mikä koitui lopulta liigan kohtaloksi. San Antonio Dragons lakkautettiin kauden 1997–1998 jälkeen.

IHL-toiminnan myynnin jälkeen Peoria Rivermen siirtyi pelaamaan kaudelle 1996–1997 East Coast Hockey Leagueen, joka oli jo siihen aikaan 23:n joukkueen kokoinen ja ammattimainen jääkiekkoliiga. Joukkueen valmentajana aloitti Mark Reeds, joka oli toiminut aikaisemmin kakkosvalmentajana. Ensimmäisinä kausina joukkueen menestys oli keskinkertaista, vaikka ensimmäisellä kaudellaan joukkueen onnistui päästä pudotuspelien 3. kierrokselle ja seuraavalla kaudella se puolestaan voitti oman luoteisdivisioonansa. Doug Evans lopetti uransa keskinkertaisen kauden 1998–1999 jälkeen, ja seuraavalle kaudelle Peoriaan palkattiin myös Mark Reedsin tilalle uusi valmentaja nimeltään Don Granato.

Kaudella 1999–2000 joukkue esiintyi runkosarjassa kelvollisesti ja keräsi ECHL:ssä neljänneksi eniten pisteitä. Pudotuspeleissä joukkue kuitenkin paransi vielä otteitaan ja nappasi seurahistoriansa ensimmäisen Kelly Cupin eli ECHL:n mestaruuden. Seuraavalla kaudelle valmentaja jälleen vaihtui ja joukkue ylsi pitkälti samalla pelaajarungolla ECHL-välieriin. Tämän jälkeen menestys oli jälleen keskinkertaisempaa ja kaudella 2004–2005 joukkue tipahti ensimmäistä kertaa ECHL-historiansa aikana pois pudotuspeleistä.

Kausi 2004–2005 oli kuitenkin myös Rivermenin viimeinen ECHL:ssä. 9. marraskuuta 2004 julkistetun kaupan mukaan St. Louis Bluesin pitkäaikainen yhteistyöjoukkue Peoria oli ostanut Bluesin AHL-farmijoukkue Worcester IceCatsin ja siirsi sen toiminnan kaudelle 2005–2006 Peoriaan. Ensimmäisinä AHL-kausina menestys on ollut heikkoa; kaudella 2005–2006 joukkue tipahti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja kaudella 2006–2007 se ei selviytynyt pudotuspeleihin asti.

Rivermen on toiminut St. Louis Bluesin yhteistyö- ja farmijoukkueena jo parisenkymmentä vuotta, ja joukkueessa on vieraillut viime vuosina joitakin NHL-lupauksia, kuten Barret Jackman (1. kierroksen 17. varaus ja Calder Memorial Trophyn voittaja), David Backes (2. kierroksen 62. varaus) ja Jason Bacashihua (1. kierroksen 26. varaus).