Wolmar Schildt

Laukaan syntymäkoti Pernasaaressa.

Schildt syntyi Laukaan Pernasaaressa kapteeni Wolmar Johan Schildtin ja Eeva Wadenstiernan aatelisperheeseen. Syntymäkoti oli äidin isän, everstiluutnantti C. W. Wadenstiernan vuonna 1806 rakennuttama. Talo on edelleen pystyssä Laukaan avovankilan alueella Vuonteen Pernasaaressa. Talon seinälle asetettiin muistolaatta vuonna 2005[5]. Schildt sai yliopistoon johtavan opetuksen kotonaan ja suoritti vuonna 1825 ylioppilastutkinnon Turussa, jossa aloitti opiskelun. Turun suurpalon johdosta yliopisto siirtyi Helsinkiin vuonna 1828. Hän sai opiskeluaikanaan ensimmäiset kosketukset suomen kielen vaalimisen aatteeseen ja kerrotaan hänen jo lapsena sanoneen, että suomen kieli on oleva tässä maassa hovikielenä.[1] Samoja virikkeitä hän tosin oli saanut jo kotoaan, sillä sekä äiti että isä osasivat suomea.[1] Ylioppilaana Schildt alkoi opiskella luonnontieteitä filosofisessa tiedekunnassa ja suoritti maisterin tutkinnon.

Vuonna 1833 hän jatkoi lääketieteellisessä tiedekunnassa, josta valmistui lääketieteen kandidaatiksi kesällä 1836 ja lisensiaatiksi keväällä 1838. Schildt vihittiin lääketieteen tohtoriksi vuonna 1840 ja hänen väitöskirjansa aiheena oli ”Staphylom i Ögat” (sarveiskalvon pullistuma silmässä). Silmälääkärin erikoislääkäripaikkoja ei kuitenkaan Suomessa ollut. Syyskuussa 1838 Schildt määrättiin Jyväskylään hoitamaan Saarijärven piirin piirilääkärin virkaa, ja viran tultua avoimeksi hänet nimitettiin siihen kesäkuun alussa 1839. Schildt lähti marraskuussa 1847 ulkomaiselle opintomatkalle E. A. Ingmanin kanssa. He harrastivat lääketieteen opintoja Wienissä ja Pariisissa ja kävivät tutustumassa sairaaloihin monissa kaupungeissa. Pariisista he palasivat kotiin todistettuaan siellä vuoden 1848 vallankumousta.[1]^(s. 12-13)

Schildt kirjoitti vuonna 1857 ensimmäisen suomenkielisen piirilääkärin vuosikertomuksen. 1850-luvulla ne kirjoitettiin yleisesti ruotsiksi, sillä se oli useimpien piirilääkärien äidinkieli.

Wolmar Schildt oli yksi 1800-luvun merkittävimmistä suomen kielen niin sanotuista sanasepoista. Hän keksi arviolta noin 500 uudissanaa, joista ensimmäiset hän julkaisi 1842[9]. Hänen keksimiään sanoja on yleisessä käytössä yli sata, esimerkiksi tiede, taide, jalkine, kirje, sairaala, vankila, päätelmä, tietoniekka, taitoniekka, suure, ympyrä, neliö, uskonto, puoliso, henkilö, yhtiö,[10] eristää, jalostaa, itsenäistyä, olettaa, sisustaa, toteuttaa, vähentää. Hän erosi muista sanasepoista siinä, että hän julkaisi sanojaan listoina. Hän lähetti näitä listoja tuttavalleen Elias Lönnrotille.[1]^(s. 78) Eniten Schildt kehitti uudissanastoa 1840-luvulla. Hän oli uudissanojen kehittämisessä puritistinen, mikä johti epäonnistumisiin. Schildt onnistui parhaiten a- ja ä-loppuisissa substantiivijohdannaisissa, mutta keksi myös uusia yhdyssanoja ja verbijohdoksia. Kehitellessään oitta- ja öittä-tyyppisiä verbejä hän suosi itäsuomalaisittain i:ttömiä muotoja.[6] Schildt käytti elämänsä loppuun asti monia sellaisiakin itse keksimiään uudissanoja, jotka eivät vakiintuneet suomen kieleen[11]. Piirilääkärinä toiminut Schildt kehitti myös lääketieteen alan suomenkielistä sanastoa[2]. Hänen lääketieteen alan sanalistansa Försök till en medicinsk terminologi för Finska språket julkaistiin Duodecimissa kuitenkin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1902.[2]

Schildtin hautakiven teksti on venykekirjoitusta.

Schildt yritti turhaan vakiinnuttaa suomen kieleen venykekirjoitusjärjestelmän, jossa pitkät vokaalit merkitään yhdellä kirjaimella, jonka päällä on ns. venyke. Myös diftongit kirjoitetaan siinä yhdellä kirjaimella, esimerkiksi uo kirjoitetaan ȯ ja ie taas ė. Schildt ajoi ideaa uupumatta ja varojaan säästämättä, muun muassa sponsoroimalla kirjoituskilpailuja, joihin osallistumisen ehtona oli venykekirjoituksen käyttö. Schildt piti sitkeästi kiinni tästä periaatteesta, vaikka se haittasi hänen tekstiensä julkaisemista ja rikkoi ystävyyssuhteita. Jälkeenpäin asian ainoana hyvänä puolena voi pitää sitä, että kun kirjapainot joutuivat hankkimaan erikoiskirjasimia venykekirjoitukseen, ne samalla siirtyivät vähitellen fraktuurakirjaimista antiikvaan.[1]^(s. 67-77)

Schildtin kuolinilmoitus julkaistiin venykekirjoituksella ja hänen hautakivensä teksti Jyväskylän vanhalla hautausmaalla on kirjoitettu venykekirjoituksella.[12] Lähistöllä on venykkeen mukaan nimetty katu, Jyväskylän Puistokadusta haarautuva Venykekuja[11].

Muistolaatta.

Wolmar Schildtin mukaan on nimetty Jyväskylän kouluista Kilpisen koulu[13] sekä Schildtin lukio. Wolmar Schildt ehdotti Keski-Suomen läänin perustamista ensimmäisenä 18. huhtikuuta 1856, minkä kunniaksi Keski-Suomen päiväksi on valittu huhtikuun 18. päivä[14].

Myös Jyväskylän yliopisto on kunnioittanut Schildtiä: Vuonna 1984 yliopisto järjesti 50-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi kutsukilpailun, jossa etsittiin Seminaarinmäen kampuksella olevalle Wolmar Schildtin mukaan nimetylle Schildtin aukiolle sisäänkäyntiä, jonka tuli symboloida yliopiston perustamista ja merkitystä[15]. Lisäksi teoksella haluttiin kunnioittaa Wolmar Schildtiä, joka esitti ensimmäisenä ajatuksen, että Jyväskylään perustettaisiin yliopisto. Kilpailun voitti Pero Luostarisen suunnittelema bysantinsininen Yliopistoportti-niminen teos, joka valmistui 1987.[15] Kun yliopiston kirjasto peruskorjattiin 2019–2021, sen ravintola, kahvila ja opiskelutilat nimettiin Schildtin keksimien sanojen mukaan. Ravintola sai nimen Taide ja kahvila sai nimen Tiede.[16]

Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Kirkkopuiston ohi kulkeva Kilpisenkatu on nimetty Schildtin käyttämän kirjailijanimen mukaan, tosin aluksi nimellä Kilpikatu[17]. Kilpisenkadun eteläpäästä lähtevä rautatien ja Rantaväylän ylittävä Lutakonaukiolle päättyvä kevyen liikenteen silta on nimetty Kilpisen sillaksi. Jyväskylässä on nimetty katuja myös Schildtin kehittelemien uudissanojen pohjalta: Taidepolku, Tiedepolku, Sananiekantie, Taitoniekantie[18]. Yksi messu- ja kongressikeskus Paviljongin auditorioista on nimetty Schildtin mukaan Wolmariksi (sali A3)[19]. Myös kaupunginkirjastossa yksi saleista on nimetty Schildtin kunniaksi nimellä Wolmarinsali.

(Fennica luetteloinut tekijänimellä Schildt, Wolmar)

• Jyväskylän lyseon alkuvaiheita ja alkuvaikeuksia, 1958
• Muutama sana suomenkielen rikastumisesta, 1844
• Ne suomalaiset sukunimet joita Wiitasaaren emäpitäjän miehiset yksilöt omasivat v. 1834, 1859
• Nîtæ næitæ, nîtelmiæ, væitelmiæ, vestelmiæ, sotielmia, sovinto, 1889
• Sananen suomen kielen ulkomuodosta ja venytysmerkistä, 1856
• Sanapuvullinen kysymys, 1863
• Vähän suomalaisista sukunimistä, 1857

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wolmar Schildt Wikimedia Commonsissa

• Kotivuori, Yrjö: Wolmar Schildt. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
• Kuusi, Sakari: Wolmar Styrbjörn Schildt-Kilpinen – Elämä ja toiminta. Jyväskylä: Gummerus, 1962.
• Kuusi, Sirkka: Wolmar Styrbjörn Schildt lääkärinä. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1947.
• Paananen, Helvi-Riitta: W. S. Schildtin kehitys ja toiminta suomalaisena sanomalehtimiehenä 1830- ja 1840-luvuilla. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1952.
• Keski-Suomen profeetta. Aikansa vaikutusvaltaisin paikallispatriootti Wolmar Styrbjörn Schildt-Kilpinen, Aamulehti, 20.03.1937, nro 77, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot