Wladimir Swertschkoff

Wladimir Swertschkoff (ven. Владимир Дмитриевич Сверчков, Vladimir Dmitrijevitš Svertškov; 4. syyskuuta 1821 Loviisa – 14. heinäkuuta 1888 Firenze, Italia) oli Suomessa, Saksassa ja Italiassa asunut venäläissyntyinen taiteilija.[1] Hän loi pääosan urastaan ulkomailla, mutta hänen on sanottu pitäneen itseään enemmän suomalaisena kuin venäläisenä.[2]

Wladimir Swertschkoff.

Elämänvaiheet

Vladimir Swertschkoffin isä oli Suomessa prikaatinkomentajana toiminut venäläinen kenraalimajuri Dmitri Svertškov (Swertschkoff). Hänen äitinsä Katarina Jaenisch kuului merkittävään viipurinsaksalaiseen säätyläissukuun.[2] Swertschkoffin veli oli Hämeen läänin kuvernöörinä toiminut jalkaväenkenraali Isidor Swertschkoff.[3] Isä toivoi myös Wladimir Swertschkoffista upseeria, mutta hän luopui aloittamastaan sotilasurasta jo varhain omistautuakseen taiteelle.[2]

Wladimir Swertschkoff: Kaarina Maununtytär luopuu kruunustaan, lasimaalausikkuna Turun tuomiokirkossa (1871).

Swertschkoff suoritti taideopintoja ensin Turussa Thomas Joachim Leglerin johdolla ja myöhemmin upseerina ollessaan Helsingissä Pehr Adolf Kruskopfin johdolla. Erottuaan armeijasta vuonna 1842 Swertschkoff meni opiskelemaan Pietarin taideakatemiaan. Hän asui Roomassa vuosina 1844–1846 ja Münchenissä 1847 ja 1848.[2][4] Münchenissä hän joutui Venäjän keisari Nikolai I:n vuoksi kaksintaisteluun ja pääsi siten keisarin ja hänen poikansa Aleksanterin (tuleva keisari Aleksanteri II) suosioon. Oolannin sodan aikana vuonna 1854 Swertschkoffilta tilattiin useita suuria Suomen sotatapahtumiin liittyviä maalauksia ja muotokuvia Helsingin keisarilliseen palatsiin (nykyinen Presidentinlinna).[4] Niistä koottiin myös vuonna 1855 julkaistu litografiakokoelma Skizzer ur kriget i Finland 1854. Swertschkoff sai vuonna 1856 Pietarin taideakatemian kultamitalin, johon liittyi kuuden vuoden matka-apuraha. Swertschkoff opiskeli Pariisissa Thomas Couturen ateljeessa vuonna 1858 samaan aikaan suomalaisten Adolf von Beckerin ja Severin Falkmanin kanssa sekä myöhemmin Münchenissä Peter von Hessin johdolla.[2] Vuonna 1866 Aleksanteri II lahjoitti Suomen Taideyhdistyksen kokoelmiin seitsemän Swertschkoffin tekemää kopiota vanhojen mestareiden tauluista.[4]

Swertschkoff asettui vuonna 1862 asumaan Saksaan Schleissheimiin Münchenin lähelle ja perusti sinne vuonna 1867 lasimaalaustyöpajan, joka sai tilauksia Saksasta ja Venäjältä. Hän säilytti ulkomaille muutettuaankin tiiviit suhteet Suomen taide-elämään. Swertschkoff lahjoitti 1870-luvulla äskettäin restauroituun Turun tuomiokirkkoon kolme työpajassaan toteutettua lasimaalausikkunaa: Kankaisten kappeliin vuonna 1871 sijoitetun Kaarina Maununtytär luopuu kruunustaan sekä Pyhän ruumiin kappeliin vuonna 1876 sijoitetut Kustaa II Aadolf Evert Hornin paarien ääressä ja Ristiinnaulittu Vapahtaja.[2][4][5] Kirkkoon sijoitettiin myös kolme muuta hänen tekemäänsä pienempää lasimaalausikkunaa, joista vain Stålhandsken hautakammion vaakunaikkuna on säilytetty. Vuodesta 1873 Swertschkoff asui Firenzessä, jossa hän jatkoi maalausten ja lasimaalausten tekemistä sekä suunnitteli huonekaluja ja sisustuksia.[2]

Kirjallista tuotantoa

Palkinnot
  • Pietarin akatemian suuri kultamitali 1856
  • Kunniamaininta yleisessä taidenäyttelyssä Helsingissä 1885

Lähteet
  1. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8 p. 765
  2. Aimo Reitala: / Swertschkoff, Wladimir (1821 - 1888) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Svertschkoff, Isidor Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. Wladimir Swertschkoff on wainaja. Uusi Suometar no 168 21.07.1888 s. 3 (Historiallinen sanomalehtiarkisto)
  5. Wladimir Swertschkoff taiteilijamatrikkelissa
  6. Litografiskt nytt, Helsingfors Tidningar no 37 12.05.1855 (Historiallinen sanomalehtiarkisto)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.