Winifred Wagner

Winifred menetti puolitoistavuotiaana vanhempansa John ja Emily (o.s. Karop) Williamsin. Winifred joutui East Grinsteadin orpokotiin Sussexiin. Karl ja Henriette (o.s. Karop) Klindworth ottivat hoitoonsa 9-vuotiaan Winifredin Berliiniin ja myöhemmin adoptoivat hänet. Henriette ja Emily olivat lähisukulaisia. Karl Klindworth oli saksalaissyntyinen viulisti ja kapellimestari, joka oli Richard ja Cosima Wagnerin läheinen ystävä. Klindworthit antoivat Winifredille sekä hyvän yleissivistyksen että musiikkikoulutuksen.

Winifred vieraili ensi kerran Bayreuthissa 1914 17-vuotiaana. Seuraavana vuonna hänet vihittiin Richard Wagnerin pojan säveltäjä Siegfried Wagnerin kanssa, joka oli 28 vuotta Winifredia vanhempi. Parille syntyi neljä lasta:

• Wieland Wagner (1917–1966)
• Friedlinde Wagner (1918–1991)
• Wolfgang Wagner (1919–2010)
• Verena Wagner (s. 1920)

Winifredistä oli jo varhain tullut Adolf Hitlerin ihailija, ja hän liittyi kansallissosialistisen puolueen jäseneksi. Winifred tapasi Hitlerin ensimmäisen kerran syys- tai lokakuussa 1923, kun Hitler saapui Bayreuthiin tapaamaan englantilaista historioitsijaa Houston Stewart Chamberlainia (Chamberline oli naimisissa Richard Wagnerin toisen tyttären Evan kanssa). Ensitapaaminen oli hieman ennen oluttupavallankaappausta. Adolf Hitler vieraili usein Wagnerien perheen vieraana Haus Wahnfriedissa; Bayreuth oli Berliinin ja Münchenin välisen ajomatkan varrella. Adolf Hitlerin kutsumanimi perheessä oli ”Wolf”.

Bayreuthin musiikkijuhlien johtajana Winifred käytti erikoissuhdettaan Adolf Hitleriin ja onnistui pitämään juhlat itsenäisenä ja ainoana teatterina Saksassa, joka ei ollut Joseph Goebbelsin johtaman valtakunnankulttuurikamarin alainen. Winifredin suhde Hitleriin viileni dramaattisesti, kun hän sodan aikana yritti pelastaa juutalaisia, kommunisteja ja homoseksuaaleja joutumasta keskitysleirille. Muun muassa 1930-luvun lopulta on olemassa kirje, jossa Winifred pyytää Hitleriä estämään Alfred ja Hedwig Pringsheimiä joutumasta Gestapon käsiin (Pringsheimien tytär Katja oli naimisissa kirjailija Thomas Mannin kanssa). Winifred ja Hitler tapasivat viimeisen kerran heinäkuussa 1944.

Siegfried Wagnerin kuoltua elokuussa 1930 juhlien johtajuus siirtyi Winifredille. Hänen aikanaan musiikkijuhlat pidettiin vuosina 1931, 1933, 1934 ja 1936-1944. Winifred sai orkesteria johtamaan maailmankuuluja kapellimestareita, joihin kuuluivat Wilhelm Furtwängler, Arturo Toscanini, Karl Elmendorff, Richard Strauss ja Heinz Tietjen. Vuosina 1940-1944 juhlat olivat "sotajuhlia". Sotajuhlat oli tarkoitettu ansioituneille sotilaille ja työläisille. Taiteellisesta johdosta vastasivat Winifred ja Heinz Tietjen, mutta hallinnollisesti festivaaleja johti Kraft durch Freude -organisaatio. Sotajuhlilla ohjelmistona oli vuosina 1940-1942 Nibelungin sormus ja Lentävä hollantilainen, vuosina 1943-1944 ainoastaan Nürnbergin mestarilaulajat.

Saksan antautumisen jälkeen Winifred Wagner muutti Oberwarmensteinachiin, noin 30 kilometriä itään Bayreuthista. Hän joutui vuonna 1945 Yhdysvaltain armeijan vastavakoiluyksikön kuulusteluihin ja myöhemmin 1947 natsismin hävittämiskuulusteluun. Siellä Winifred todettiin "aktivistiksi", mutta päätös lievennettiin anomuksesta vuonna 1948. Bayreuthin musiikkijuhlien johtajuus siirrettiin vuonna 1949 yhteisesti Winifredin pojille Wieland ja Wolfgang Wagnerille. Oberwarmensteinachtista Winifred pääsi muuttamaan takaisin Bayreuthiin vuonna 1956 ja hän asettui asumaan Haus Wahnfriedin lisärakennukseen, niin kutsuttuun Siegfried Wagner -taloon. Vuonna 1975 Winifred Wagner antoi kuusituntisen haastattelun (Winifred Wagner und die Geschichte des Hauses Wahnfried von 1914–1975) elokuvaohjaaja Hans-Jürgen Syberbergille. Winifred Wagner kuoli Überlingenin kaupungissa Bodenjärven rannalla, ja hänet haudattiin Bayreuthiin.

• Bayreuthin musiikkijuhlat
• Wagnerien sukupuu