Winfried Schäfer

Schäfer hankki jalkapallo-oppinsa TuS Mayenin juniorijoukkueessa, josta siirtyi ammattilaisuralle Borussia Mönchengladbachiin 1968. Hän edusti seuraa uransa kaksi ensimmäistä kautta ja oli mukana voittamassa Saksan mestaruutta kaudella 1969/70. Kauden jälkeen Schäfer lähti hakemaan lisää peliaikaa Kickers Offenbachista, jonka kanssa hän oli voittamassa Saksan cupia samana vuonna, sillä finaali pelattiin vasta syksyllä MM-kisojen vuoksi.

Schäfer pelasi Kickersissä viisi kautta ja siirtyi 1975 Karlsruheen, josta kahden kauden jälkeen takaisin Mönchengladbachiin. Toisella yrittämällä Gladbachissa ei tullut Saksan mestaruutta, mutta menestystä hän pääsi maistamaan UEFA Cupin voiton myötä kaudella 1978/79. Schäfer lopetti uransa Gladbachissa 35-vuotiaana 1985.

Schäfer aloitti valmennusuransa 1986 Karslruhen päävalmentajana. Pestistä muodostui lopulta pitkä, 12 vuoden mittainen uurastus seurassa, jossa tuona aikana nousivat pinnalle muun muassa Oliver Kahn, Jens Nowotny ja Mehmet Scholl. Debyyttikaudella Schäfer johdatti KSC:n 2. Bundesliigan kakkoseksi ja seura nousi pääsarjaan, jossa se pelasi koko Schäferin kauden ajan sijoittuen parhaimmillaan kuudeksi kolmena kautena. Seura menestyi Schäferin johdolla myös eurokentillä esiintyen UEFA Cupin välierissä kaudella 1993/94 sekä kahdesti neljännesvälierissä. Kaudella 1995/96 seura oli myös Saksan cupin loppuottelussa.

Heinäkuussa 1998 Schäfer siirtyi VfB Stuttgartin päävalmentajaksi. Edelliskaudella Bundesliigassa neljänneksi sijoittunut seura lähti kauteen kovin odotuksin, mutta menestys oli syyskaudella kehnoa ja joulukuussa Schäfer sai potkut. Potkujensa jälkeen Schäfer oli puolisen vuotta sivussa valmennustehtävistä ja palasi kaudeksi 1999/2000 kentän laidalle Tennis Borussia Berlinin päävalmentajaksi. Pesti jäi yhteen kauteen Regionalligassa.

Marraskuussa 2001 Schäfer siirtyi Kamerunin jalkapallomaajoukkueen peräsimeen. Menestystä tuli tammikuussa 2002, kun Kamerun juhli Afrikan mestaruutta. MM-kisoissa 2002 Kamerun pelasi vaisusti ja putosi jo lohkovaiheessa. Schäfer sai kuitenkin jatkaa tehtävissään ja johdatti Kamerunin Afrikan mestaruuskisojen neljännesvälieriin 2004.[1] Lopulta pesti päättyi marraskuussa 2004 potkuihin Kamerunin hävittyä maaottelussa Saksalle 0–3.

Maaliskuussa 2005 Schäferin ura jatkui Arabiemiraateissa Al Ahlin päävalmentajana. Hänen johdatti seuran Arabiemiraattien mestariksi 2006 ensi kertaa 26 vuoteen. Helmikuussa 2007 Schäfer sai potkut seurasta. Ura jatkui Arabiemiraateissa joulukuussa 2007, kun hänestä tuli Al Ainin päävalmentaja. Menestystä tuli jälleen ja 2009 seura juhli Emirates Cupin, President's cupin ja UAE Super Cupin mestaruutta.[2] Menestys poiki Schäferille jatkosopimuksen seuran kanssa vuoteen 2010.[3] Kehno menestys syksyllä 2009 johti kuitenkin potkuihin joulukuussa.[4]

Kesäkuussa 2010 Schäfer siirtyi azerbaidžanilaisseura FK Bakun päävalmentajaksi kaksivuotisella sopimuksella.[5] Schäfer sai kuitenkin potkut tehtävistään jo tammikuussa 2011.[6]

Kesäkuussa 2011 Schäferistä tuli kolmivuotisella sopimuksella Thaimaan maajoukkueen päävalmentaja.[7] Schäfer valmensi Thaimaata kaksi vuotta ja kehitti tehtävässään maan valmennus- ja junioritoimintaa. Kesäkuussa 2013 liitto ja Schäfer purkivat sopimuksensa.[8] Saksalaisvalmentaja siirtyi tämän jälkeen Muangthong Unitedin päävalmentajaksi. Sopimus purkautui kuitenkin jo heinäkuun puolivälissä, kun Schäferistä tuli Jamaikan maajoukkueen päävalmentaja.[9] Schäfer luotsasi Jamaikan Caribbean Cupin 2014 voittoon.[10] Copa Américassa Jamaika jäi alkulohkonsa viimeiseksi, mutta hävisi ottelunsa Uruguaylle, Paraguaylle ja Argentiinalle vain niukasti 1–0. Samana vuonna Schäfer luotsasi Jamaikain alkulohkonsa voittoon Gold Cupissa. Välierissä Jamaika yllätti Yhdysvallat 2–1 ja eteni loppuotteluun ensimmäistä kertaa maan historiassa. Finaalissa Jamaika taipui kuitenkin Meksikolle 1–3.[11]

Jamaikan jalkapalloliitto hyllytti Schäferin tehtävistään syyskuussa 2016, kun saksalaisvalmentaja kieltäytyi MM-karsintaottelun jälkeen haastattelusta ja hänen epäiltiin katkaisseen myös manageri Roy Simpsonin haastattelun.[12]

Lokakuussa 2017 Schäfer allekirjoitti kauden loppuun ulottuvan sopimuksen iranilaisen Esteghlalin kanssa.[13] Schäfer luotsasi seuran Iranin cupin mestariksi kaudella 2017/18 ja jatkoi valmentajana myös seuraavalla kaudella. Tulokset eivät kuitenkaan tyydyttäneet seurajohtoa ja Schäfer sai potkut kaksi kierrosta ennen Iranin sarjakauden päättymistä huhtikuussa 2019.[14] Heinäkuussa 2019 Schäferistä tuli Baniyasin päävalmentaja.[15] Hän jätti seuran sopimuksensa päätyttyä kauden 2019/2020 jälkeen.[16]

Tammikuussa 2021 Schäferistä tuli qatarilaisen Al-Khorin päävalmentaja.[17] Hän pelasti seuran putoamiselta liigasta. Pesti päättyi lopulta potkuihin marraskuussa 2021.[18]

Ettlingenissä vuosikymmeniä asunut Schäfer on ollut mukana myös paikallispolitiikassa ja ollut ehdokkaana Für Ettlingen -ryhmittymän listoilla vuonna 2004.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Winfried Schäfer Wikimedia Commonsissa