Windhoek

Jonker Afrikaner perusti Windhoekiin orlam-heimon asutuksen vuonna 1840.[4] Hän ja hänen seuraajansa pysyttelivät erään kuuman lähteen lähellä, paikassa, joka nyt tunnetaan Klein Windhoek -nimisenä esikaupunkina.[5] Hän rakensi paikalle kivikirkon, johon mahtui 500 henkeä ja jota käytettiin myös koulurakennuksena. Afrikaner kutsui paikalle kaksi reiniläistä lähetyssaarnaajaa, Carl Hugo Hahnin ja Franz Heinrich Kleinschmidtin, jotka aloittivat siellä lähetystyön vuoden 1842 lopulla. Kaksi vuotta myöhemmin sinne tulivat wesleyläiset metodistit nimeltä Richard Haddy ja Joseph Tindall.[6][7] Hahn ja Kleinschmidt katsoivat, että paikalla oli jo tarpeeksi lähetyssaarnaajia, ja siirtyivät Okahandjaan, josta Hahn edelleen siirtyi Otjikangoon (nyk. Gross Barmen, kun taas Kleinschmidt siirtyi ǀAnesiin, joka sittemmin sai nimen Rehoboth.

Haddy ja Joseph Tindall perustivat paikalle puutarhoja, ja hetken aikaa Windhoek kukoisti, mutta jonkin ajan kuluttua se tuhoutui namojen ja hereroiden välisissä yhteenotoissa. Oltuaan kauan poissa, Hahn vieraili paikalla jälleen vuonna 1873 ja oli yllättynyt siitä, että kaupungin kukoistuksesta ei ollut mitään jäljellä. Vuonna 1885 eräs sveitsiläinen kasvitieteilijä kävi paikalla ja löysi sieltä vain šakaaleja ja nälkiintyneitä helmikanoja sekä joitakin hoitoa vaille jääneitä hedelmäpuita.[8]

Saksan Lounais-Afrikan postimerkki “Windhuk”-leimalla.

Sanderburg, yksi Windhoekin kolmesta linnasta.

Saksan saatua vetoomuksen Lüderitzbuchtin saksalaisilta kauppiailta Saksa julisti Lounais-Afrikan saksalaiseksi protektoraatiksi, joka nyt tultiin tuntemaan nimellä Saksan Lounais-Afrikka (nykyinen Namibia). Sen rajat määriteltiin vuonna 1890, ja sinne lähetettiin järjestystä pitämään sotilaita, jotka tunnettiin nimellä Schutztruppe. Heidän johtajanaan oli majuri Curt von François.[9] Von François perusti tukikohdan Windhoekiin, jonka sijainti oli strateginen, se sijaitsi namojen ja hereroiden välissä. Paikalla oli 12 lähdettä, joista saatiin vettä puutarhojen ja muiden viljelmien tarpeisiin.

Siirtomaa-ajan Windhoek perustettiin 18. lokakuuta 1890, kun von François perusti paikalle linnoituksen, joka nyt tunnetaan nimellä Alte Feste (‘vanha linnoitus’).[10]

Vuoden 1907 jälkeen kaupunkiin alkoi saapua yhä enemmän väkeä maaseudulta, etsimään töitä. Myös monia eurooppalaisia siirtolaisia saapui kaupunkiin, etenkin Saksasta ja Etelä-Afrikasta. Liikeyrityksiä perustettiin Kaiserstraßelle (joka nykyään on Independence Avenue), sekä kaupunkia halkovalle harjanteelle. Näihin aikoihin Windhoekiin rakennettiin kolme linnoitusta, Heinitzburg, Sanderburg ja Schwerinsburg.

Saksan siirtomaa-aika Lounais-Afrikassa päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, mutta Windhoek joutui eteläafrikkalaisten käsiin jo vuonna 1915.[11] Maata hallinnoivat sodan loppuun saakka eteläafrikkalaiset sotilaat, eikä sodan loppupuolella alueella tapahtunut mitään mainittavaa.[12] Vuonna 1920 Versailles’n rauhansopimuksen mukaisesti maasta tuli Kansainliiton C-mandaattialue, jota hallinnoi Etelä-Afrikka.[13]

Toisen maailmansodan jälkeen alueelle virtasi enemmän pääomaa. Vuoden 1955 jälkeen kaupunkiin rakennettiin paljon, mm. uusia koulurakennuksia ja sairaaloita, ja kaupungin kadut päällystettiin (ensimmäisenä päällystettiin Kaiser Str. vuonna 1928). Samaten rakennettiin patoja ja vesiputkia, jotta kaupungilla olisi riittävästi vettä käytössään.[8] Vuonna 1958 rakennettiin ensimmäinen vedenkierrätyslaitos, jossa käsiteltiin jätevettä niin, että sitä saatettiin jälleen käyttää juomavetenä.[14]

1. lokakuuta 1966 Lounais-Afrikan hallintojohtaja antoi kaupungille luvan käyttää vaakunaa, joka rekisteröitiin 2.10.1970 Etelä-Afrikan heraldisessa virastossa. Aluksi siinä käytettiin stilisoitua aaloeta, mutta 15. syyskuuta 1972 käytettiin luonnollisen näköistä aaloeta (Aloe littoralis). Vaakunassa on motto suum cuique (‘jokaiselle omansa’)".[15]

Windhoek sai virallisesti kaupunkioikeudet 18. lokakuuta 1965, kun kaupungin perustamisesta oli kulunut päivälleen 75 vuotta.[16]

Namibian itsenäistyttyä vuonna 1990 Windhoek pysyi maan pääkaupunkina, samaten Khomasin alueen pääkaupunkina. Itsenäisyyden aikana kaupunki on edelleen kasvanut voimakkaasti.

Kaupungin laajeneminen on — taloudellisista syistä riippumatta — osoittautunut haasteelliseksi, johtuen kaupungin ja sen ympäristön maantieteestä. Etelässä, idässä ja lännessä kaupunkia ympäröivät kallioiset vuoristoalueet, joiden kehittäminen olisi kallista. Kaupungin eteläpuoli ei sovellu teolliseen käyttöön, koska se on pohjavesialuetta. Tämän johdosta ainoastaan kaupungin pohjoispuolella oleva laaja Brakwaterin alue on sellaista aluetta, jonne kaupunki voisi laajentua.[17]

Windhoekin kaupunginvaltuustolla on suunnitelmia laajentaa kaupungin aluetta siten, että alueeksi tulisi 5 133,4 km². Windhoekista tulisi näin pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin kaupunki. Suurempia olisivat ainoastaan Tianjin ja Istanbul. Asukkaita olisi kuitenkin ainoastaan 63 per neliökilometri.[18]

Windhoek sijaitsee 1 654 metrin korkeudessa. Sitä ympäröivät kukkulat suojaavat sitä aavikon kuivilta tuulilta.[22]

Ilmasto on subtrooppinen aro (BSh = subtrooppinen aro, kuiva ja kuuma tai lämmin, Windhoekin tapauksessa kuuma), kun vuoden keskilämpötila on yli 18°C. Lämpötiloja voi koko vuoden aikana kuvata maltillisiksi, joka on seurausta kaupungin korkeasta ilmanalasta. Vuosittaisten keskilämpötilojen ero on 13,4°C. Kylmin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskilämpötila on 13,4°C, kun taas kuumin kuukausi on joulukuu, jolloin keskilämpötila on 23,5°C.

Vuoden kuuminta aikaa on marraskuusta tammikuuhun, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on yli 30 astetta, viileintä on kesä- heinäkuussa, päivälämpötilat 21 asteen vaiheilla ja yölämpötilat noin +7 astetta. Windhoekissa on yli 300 aurinkoista päivää vuosittain.[23] Kaupunki sijaitsee Kalaharin autiomaan läheisyydessä, ja tästä syystä kaupungissa paistaa aurinko 3 605 tunnin ajan vuodessa.

Sadetta saadaan paljon kesäkuukausina, eniten helmikuussa, noin 90 mm, kun taas talvikaudella sadetta ei juuri saada. Kesäkuusta syyskuuhun sataa korkeintaan pari millimetriä. Vuoden sademäärä on 367,4 mm. Vähimmät sademäärät viime vuosikymmeninä ovat olleet vuosien 2018/19 sadekaudella (106,7 mm) ja vuosien 1929/30 sadekaudella (97 mm).[24][25]

Afrikaans ja saksan kieli ovat paljon käytettyjä kieliä ja jonkinlaisia lingua francoja, joskin maan hallitus käyttää yksinomaan englannin kieltä.[28]

Windhoekin rautatieasema

Windhoekista on raideyhteys seuraaviin kaupunkeihin:

• Okahandja (pohjoisessa)
• Rehoboth (etelässä)
• Gobabis (idässä)

Windhoekin keskusta

Independence Avenue

Vuonna 1928, Kaiserstraße, nykyinen Independence Avenue, oli Windhoekin ensimmäinen päällystetty katu. Kymmenen vuotta myöhemmin toinen katu, Gobabis Road, nykyinen Sam Nujoma Drive, sai myös päällysteen. Nykyään Namibian koko tieverkosta, joka on 40 000 km laajuinen, päällystettyä tietä on 5 000 km.

Windhoekista lähtevät päätiet, jotka suuntaavat Rehobothiin, Gobabikseen, ja Okahandjaan, ovat kaikki päällystettyjä, ja ne on suunniteltu niin, että ne kestävät tulvia, ainakin sellaisia, joita on esiintynyt viimeisten 50 vuoden aikana. Näiden teiden nopeusrajoitus on 120 km/t, ja niiden on oletettu pysyvän kunnossa ainakin 20 vuotta.

Vuonna 2014 tielaitos suunnitteli Windhoekin ja Okahandjan välistä tieosuutta muutettavaksi moottoritieksi. Hankkeen hinta on miljardi Nambian dollaria, ja sen on oletettu olevan valmiina vuonna 2021.

Myös Windhoekin ja Hosea Kutakon lentoaseman välistä tieosuutta on suunniteltu laajennettavaksi moottoritieksi, ja tämän hankkeen on oletettu valmistuvan vuonna 2022.

Kuten kaikkialla Namibiassa, julkista liikennettä on vähän, ja se hoituu lähinnä takseilla. Vuonna 2013 kaupungissa oli 6 492 taksia.[40]

Windhoekia palvelee kaksi lentoasemaa. Lähempänä kaupunkia sijaitsee Eroksen lentoasema, seitsemän kilometriä kaupungin keskustasta etelään. Sitä liikennöivät pienemmät lentokoneet. Toinen lentoasema on Hosea Kutakon kansainvälinen lentoasema 42 kilometriä kaupungista itään. Muutamat kansainväliset lentoyhtiöt liikennöivät sinne. Näille lentoasemille saapuu myös tilauslentoja, ja helikopterit liikennöivät niiltä.

Hosea Kutakon kansainvälinen lentoasema ja sen lennonjohtotorni vuonna (2017)

Hosea Kutakon kansainvälinen lentoaseman kautta kulkee 800 000 matkustajaa vuosittain. Lentoasemalla on yksi kiitotie. Maan toinen kansainvälinen lentoasema sijaitsee Walvis Bayssa, ja muut kotimaisen liikenteen lentoasemat sijaitsevat Lüderitzissä, Oranjemundissa ja Ondangwassa.

Lentoonlähdöissä ja laskuissa mitattuna Eroksen lentoasema on Namibian vilkkain.[41] Sen kautta kulkee 150–200 matkustajaa päivittäin, mistä syntyy 50 000 matkustajan virta vuosittain. Vuonna 2004 lentoaseman kautta kulki 141 605 matkustajaa, joista suurin osa matkusti pienillä koneilla. Kiitotien lyhyys, lentokoneiden tuottama melusaaste ja ilmatilan ahtaus ovat johtaneet siihen, että Eroksen lentoasema ei ole kehittynyt suuremmaksi. Useimmat tilausliikennettä harjoittavat namibialaiset yhtiöt operoivat tältä kentältä käsin.

Windhoekin Christuskirche, Namibian saksankielinen evankelisluterilainen kirkko.

Seuraavilla kirkoilla on pyhäkkönsä kaupungissa: Namibian evankelisluterilainen kirkko, Namibian tasavallan evankelisluterilainen kirkko, Namibian saksankielinen evankelisluterilainen kirkko (kaikki kolme Luterilaisen maailmanliiton jäseniä), Nederduitse Gereformeerde Kerk eli Etelä-Afrikan hollantilainen reformoitu kirkko, anglikaaninen kirkko (Damaramaan hiippakunta), Apostolinen kirkko, Namibian baptistikirkko (Baptistien maailmanliitto), Assemblies of God, Namibian katolinen arkkihiippakunta.[44] Kaupungissa on myös muutama islamilainen moskeija.

• Namibian yliopisto (UNAM)
• Namibian tiede- ja teknologiayliopisto (NUST), vuoteen 2015 asti Polytechnic of Namibian polytekninen yliopisto
• International University of Management (IUM)

• Institute of Information Technology (IIT)
• College of the Arts (COTA)

Windhoekissa oli vuonna 2016 20 lukiota ja 58 peruskoulua.[56] Merkittäviä kouluja ovat mm. seuraavat: