Wincenty Witos

Wincenty Witos (22. tammikuuta 1874 Wierzchosławice lähellä Tarnówia, Galitsia, Puola – 30. lokakuuta 1945 Krakova, Puola) oli puolalainen toisen tasavallan talonpoikaispoliitikko. Hän oli uransa aikana niin puolalaisten, saksalaisten kuin neuvostoliittolaistenkin vankina.[1]

Wincenty Witos
Wincenty Witos
Puolan pääministeri
I hallitus 24. heinäkuuta 1920 – 19. syyskuuta 1921 II hallitus 18. toukokuuta 1912 – 19. joulukuuta 1923 ja III hallitus 10. toukokuuta 1926 – 14. toukokuuta 1926
Presidentti	I hallitus Józef Piłsudski II hallitus Stanisław Wojciechowski III hallitus Stanisław Wojciechowski
Edeltäjä	I hallitus Władysław Grabski II hallitus Władysław Sikorski III hallitus Aleksander Skrzyński
Seuraaja	I hallitus Antoni Ponikowski II hallitus Władysław Grabski III hallitus Kazimierz Bartel
Henkilötiedot
Syntynyt	22. tammikuuta 1874 Wierzchosławice, Tarnów, Puola
Kuollut	30. lokakuuta 1945 (61 vuotta) Krakova, Puola
Ammatti	maanviljelijä
Tiedot
Puolue	Puolan talonpoikainen kansanpuolue (lyh. PSL) "Piast"
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Wincenty Witos syntyi galitsialaiseen talonpoikaperheeseen. Hän palveli 1895-1897 Itävallan armeijassa, sillä hänen kotiseutunsa oli osa Itävalta-Unkarin keisarikuntaa. Hän liittyi 1895 paikalliseen talonpoikaispuolueeseen, jonka johtoryhmään hänet valittiin 1903. Witos toimi 1908-1914 Galitsian paikallisessa parlamentissa Lwówissa. Vuonna 1909 hänestä tuli synnyinpaikkansa Wierzchosławicen pormestari, jossa roolissa hän kohosi alueen näkyväksi talonpoikaisjohtajaksi. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 1931.[1]

Talonpoikainen kansanpuolue (lyh. PSL) (puol. lyhenne PSL), jossa Witos oli johtoryhmässä, jakautui 1913. Vuonna 1914 hänet valittiin jakautumisen tuloksena syntyneen Puolan talonpoikaisen kansanpuolueen (lyh. PSL) Piastin varapuheenjohtajaksi. Hänestä oli tullut aiemmin 1911 Wienissä istuneen keisarillisen Itävallan parlamentin jäsen. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1981 eli Itävalta-Unkarin hajoamiseen asti.[1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Witos tapasi Puolan itsenäisyysliikkeen aktiiveja Ignacy Paderewskin ja Jędrzej Moraczewskin, jotka olivat itsenäisyysliikkeen keulakuvan Józef Piłsudskin kannattajia. Piłsudski johti tällöin juuri muodostettuja Puolan asevoimia, jotka tukivat keskusvaltojen eli keisarillisen Saksan ja Itävalta-Unkarin sotaponnisteluja. Vähitellen Puolan talonpoikainen kansanpuolue (lyh. PSL) "Piast" ja sen johtaja Witos alkoivat siirtyä toisen sotivan osapuolen eli ympärysvaltojen kannattajiksi. Tällöin Witoskin liittyi Roman Dmowskin johtamaan itsenäisyyttä ajavaan Kansalliseen Liigaan vuosiksi 1917-1918.[1]

Vuonna 1916 Witosista tuli "Piastin" puheenjohtaja. Puolan itsenäistyessä 28. syyskuuta 1918 hänestä tuli Puolan väliaikaisen hallituksen jäsen. Se julisti Krakovassa Länsi-Galitsian Itävalta-Unkarin aikaiset puolalaisalueet itsenäiseksi. Jälleensyntyneessä itsenäisessä Puolassa Witos oli Puolan parlamentin eli sejmin jäsen vuosina 1919-1930. Neuvosto-Venäjän puna-armeijan hyökätessä Puolaan heinäkuussa 1920 puolalaiset muodostivat kansallisen kokoomushallituksen pääministerinään Wincenty Witos.[2]^{lähde tarkemmin?}

Puolan armeija saavutti marsalkka Piłsudskin johdolla voiton puna-armeijasta, ja itsenäisen Puolan rakenustyö saattoi alkaa. Witosin ensimmäinen hallitus istui runsaan vuoden syyskuuhun 1921 muutaman ministerin erottua hallituksesta ja Witosin hallituksen näin menetettyä sejmissä enemmistön. Witos muodosti toukokuussa 1923 toisen hallituksensa, joka istui saman vuoden lopulle joulukuuhun 1923. Toisessa hallituksessaan hän joutui kutsumaan armeijaa apuun mielenosoitusten kukistamisessa, ja tämä vei hänen ja hallituksen kannatuksen. Witosin kolmas hallitus oli lyhytikäinen, sillä sen noustua valtaan hänet syrjäytti marsalkka Piłsudskin johdolla toukokuussa 1926 tehty vallankaappaus. Sen jälkeen valtaan nousi Piłsudskin johdolla Sanacja-liike, joka antoi kuitenkin vähäisemmillä valtaoikeuksilla toimivan sejmin kokoontua. Witos oli vuosina 1929-1930 oppositioliikkeen näkyvin hahmo, niinpä hänet vangittiin. Vapauduttuaan vankeudesta vuonna 1933 Witos siirtyi naapurimaahan Tšekkoslovakiaan. Helmikuussa 1936 hän oli mukana maasta poislähteneiden sanacja-vastaisten kokoontumisessa Sveitsissä, jossa oli Witosin lisäksi mukana muun muassa itsenäisyyden alun pääministeri Ignacy Paderewski sekä kenraalit Władysław Sikorski ja Józef Haller.[1]

Wincenty Witos palasi kotimaahan Puolaan vuoden 1939 alussa, kun natsi-Saksa miehitti Tšekkoslovakian. Hän joutui vankeuteen uudelleen, kun saksalaiset syyskuussa 1939 hyökkäsivät Puolaan ja miehittivät maan. Saksalaiset tarjosivat hänelle mahdollisuutta muodostaa yhteistyöhallitus, josta Witos kuitenkin kieltäytyi. Vakavan sairauden vuoksi Witos päästettiin kuitenkin vapaaksi vankeudesta. Tällöin hän muutti synnyinseudulleen Wierzchosławiceen mutta oli kuitenkin Gestapon valvonnassa.[1]

Sotien välisen ajan pääministerin Wincenty Witosin patsas Varsovassa. Lisäksi hänestä on patsaat Tarnówissa ja Kielcessä.

Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Witosilla oli suunnitelmia paeta Lontooseen, mutta se ei toteutunut. Venäläisten vallattua Puolan maaliskuussa 1945 he painostivat Witosia liittymään Neuvostoliitossa perustetun Puolan Kansallisneuvoston (puol. ' Krajowa Rada Narodowá (KRN) ' jäseneksi. Hänelle tarjottiin mahdollisuutta osallistua Moskovassa käytäviin uuden jälleenluodun Puolan hallituksen perustamisneuvotteluihin, joista hän kieltäytyi. Hänet tosin valittiin Kansallisneuvoston varapuheenjohtajaksi, mutta hän ei ottanut käytännössä osaa sen toimintaan. Sen sijaan hän oli lännessä maanpaossa olleen Stanisław Mikołajczykin kanssa perustamassa uutta Puolan talonpoikaista kansanpuoluetta (lyh. PSL). Mikołajczyk, joka oli Lontoossa toimineen pakolaishallituksen entinen pääministeri, osallistui itse Moskovan neuvotteluihin ja oli mukana kommunistien kanssa yhteistyössä muodostetussa hallituksesa varapääministerinä. Witosin poliittinen ura oli tässä vaiheessa kuitenkin ohi, sillä hän kuoli jo lokakuussa 1945.[1]