Wincapita

Wincapita kutsui uusien jäsenien houkuttelijoita sponsoreiksi. He saivat jokaisesta houkuttelemastaan uudesta jäsenestä sponsorointi- ja suosittelupalkkioita. Sponsorin osuus oli 20 prosenttia houkuttelemansa jäsenen laskennallisista sijoitustuotoista. Vähimmäissijoitusaika oli kuusi kuukautta.[16] Rikostutkimuksissa on selvinnyt, että merkittävä osa sponsoreiden välittämistä rahoista ei päätynyt Wincapita-järjestelmään, vaan järjestelmän pyörittäjät olivat pidättäneet rahat suoraan itselleen ja siirtäneet vastaavan määrän "virtuaalivaroja" klubin sisällä.[17]

Keskusrikospoliisin esitutkinnan mukaan suosittelija tuli usein sijoittajan lähipiiristä, ja sijoituspäätökseen vaikutti Wincapitan verkkosivujen väitteet suurista tuottomahdollisuuksista. Monesti suosittelijat mainitsivat nimeltä henkilön, joka oli jo saanut voittoja. Toiminnasta annettiin houkutteleva mutta totuudenvastainen kuva.[3]

Wincapitassa oli mukana ihmisiä, joilla on kytköksiä aiempiin verkostoyrityksiin.[18] Johtohenkilöistä yksi on tuomittu törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksesta.

Keskeisenä sponsorina pidetty henkilö on tuomittu kahden lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.[19] Wincapita vaurastutti sellaisiakin henkilöitä, jotka oli aikaisemmin todettu ulosotossa varattomiksi henkilöiksi. MTV3:n mukaan toimintaan oli sekoittunut osittain myös huumekaupan rahanpesua.[20] Poliisi on kuulustellut törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta epäiltynä yli sataa henkilöä.[21]

Tapauksen esitutkinnassa on harjoitettu merkittäviä pakkotoimia, ja rikoksesta epäiltyjen omaisuutta on asetettu vakuustakavarikkoon yli kahdenkymmenen miljoonan euron arvosta.

Tutkinnan alkuvaiheessa päätekijöiden joukkoon laskettiin oikeuden pöytäkirjojen mukaan Timo Martiskainen ja Risto Hentunen, jotka oleskelivat Thaimaassa.[22] Martiskainen vangittiin 17. joulukuuta 2008 Helsinki-Vantaan lentoasemalla hänen palatessaan Thaimaasta.[23][24] Myös vyölaukkumiehenä tunnettu Martiskainen esiintyi netissä julkaistulla videolla, jossa hän mainosti Wincapitan toimintaa Tampereella vuonna 2008.

Pääartikkeli: Hannu Kailajärvi

Wincapitan perustaja oli Hannu Kailajärvi.[5][25] [26] Kailajärvi myönsi poliisikuulusteluissa, että Wincapita ei saanut tuottoja valuuttakaupasta ja väitti myös, ettei tällaista ollut koskaan luvannut. Tosiasiallisesti klubin ainoat tulot muodostuivat jäsenten rahasuorituksista.[27]

Kailajärvi syntyi 21. marraskuuta 1962 Pirkkalassa.[25] Hän valmistui Raision ammatillisen kurssikeskuksen tietojenkäsittelylinjalta, ja vuonna 1989 hän perusti yhdessä avovaimonsa kanssa ensimmäisen yrityksensä, joka meni neljä vuotta myöhemmin konkurssiin. Vuonna 1993 Kailajärvi perusti Tampereelle musiikkibaarin, jonka muutti myöhemmin erotiikkaravintolaksi. Vuonna 1997 hän perusti verkostomarkkinointiin perustuvan Nefernet-matkapuhelinpalvelun, joka ilmoitti välittävänsä puhelut puolet halvemmalla kuin silloinen Tele tai Radiolinja. Vuonna 2000 erotiikkaravintola oli pysyvästi maksukyvytön ja vuonna 2002 konkurssi raukesi varojen puutteeseen.[8]

Vuonna 2003 Kailajärvi alkoi kerätä internetin keskustelupalstoilta urheiluvedonlyönnistä kiinnostuneita. Yhdessä yhtiökumppaninsa kanssa he keräsivät suurenevia potteja pelaajilta ja Kailajärvi sijoitti ne brittiläiseen vedonlyöntipörssi Betfairiin. Kimppakassa maksettiin klubin Moneybookers-tilille, jonne toinen perustaja oli avannut klubille tilin v. 2003 ja toiminta alkoi Giiclub-vedonlyöntipalveluna. Keväällä 2004 se ryhtyi markkinoimaan palveluitaan Tampereella järjestetyissä tilaisuuksissa ja jo saman vuoden kesällä palvelua alettiin keskustelupalstoilla epäillä pyramidihuijaukseksi.[8][28]

Vuonna 2004 Giiclub muutti nimensä Winclubiksi, ja samalla Kailajärvi ja yhtiökumppaninsa perustivat taustayhtiö Worldwide Investment Companyn. Rekisteröinti suoritettiin aluksi Yhdysvaltoihin. Myöhemmin Panamaan perustettiin lähes samanniminen yhdistys Worldwide Investment Solutions. Oikeudenkäynnin pöytäkirjan mukaan tämä oli merkityksetön seikka. Syynä tähän oli maan yrityslainsäädäntö: Panamassa yhtiön todellista omistajaa ei saa selville ilman tuomioistuimen päätöstä. Winclub avasi tilin sveitsiläiseen Credit Suisse -pankkiin. Maaliskuussa 2006 käräjäoikeus tuomitsi Kailajärven törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksesta kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen, minkä tuomion myöhemmin myös hovioikeus piti voimassa. Kailajärvi muutti Aurinkorannikolle. Winclubin verkkosivut toimivat aluksi Espoossa ja myöhemmin luxemburgilaisella Root eSolutionsin internetpalvelimella. Kailajärven ulosottovelka oli lähes 300 000 euroa. Kailajärvi oli kateissa maaliskuusta 2008, kunnes hänet pidätettiin joulukuussa 2008 Ruotsissa, ja vapautettiin Suomessa tutkintavankeudesta maanantaina 14.12.2009.[29] Käräjätuomari Mika-Pekka Sarkkisen mukaan oikeus käytti asiassa kohtuullisuus ja suhteellisuus -periaatteita. Kailajärvi ehti olla vangittuna lähes vuoden. Sarkkisen mukaan tuleva oikeudenkäynti voitiin turvata matkustuskiellolla. Kailajärven asianajaja Kavoniuksen mukaan poliisin edustaja ja syyttäjä vastustivat vapauttamista jyrkästi.[8][28][30] Toinen klubin perustaja oli kaksi viikkoa tutkintavankeudessa ja hän sai syyttämättäjättämispäätöksen.

Helmikuussa 2013 Helsingin hovioikeus kovensi Kailajärven käräjäoikeudessa saamaa rangaistusta yhdellä vuodella. Hänet tuomittiin viiden vuoden vankeusrangaistukseen törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Kailajärven entinen naisystävä Tiina Wartti tuomittiin yhden vuoden ja kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen avunannosta törkeään petokseen ja rahankeräysrikokseen.[1]

Wincapitan tutkinnan alkuvaiheessa liikkui runsaasti vääriä huhuja koskien Wincapitan toimintaa. Ensimmäisen huhun mukaan sijoitusklubin toiminnan keskeytys johtui siitä, että poliisi aloitti sijoitusklubin tutkinnan ja sen seurauksena klubin rahaliikenne keskeytettiin. Toisen huhun mukaan klubin johto olisi itse pyytänyt tutkintaa rahanpesuepäilyjen vuoksi.[31]

Niin kutsutun Wincapitan päähaaran, eli Hannu Kailajärven ja hänen entisen naisystävänsä Tiina Wartin, joita epäiltiin tutkinnan jälkeen olleen Wincapitan päätekijät, oikeudenkäynti aloitettiin Vantaalla 2. helmikuuta 2011. Kailajärveä ja Warttia syytettiin ensisijaisesti törkeästä petoksesta sekä rahankeräysrikoksesta ja syyttäjä vaatii Kailajärvelle vähintään 5 vuotta vankeutta. Päähaaran lisäksi eri puolilla Suomea on noin 50 erillistä muuta tutkintahaaraa, joissa rikosepäiltyjä on yhteensä noin 600.[37]

Hannu Kailajärvi tuomittiin 2. joulukuuta 2011 käräjäoikeuden päätöksellä neljän vuoden vankeusrangaistukseen, joka on törkeän petoksen enimmäisrangaistus. Syyte rahankeräysrikoksesta hylättiin. Tiina Wartti tuomittiin avunannosta törkeään petokseen 1 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Sekä syyttäjä että tuomitut valittivat käräjäoikeuden päätöksestä. Samassa yhteydessä annettiin tuomio myös Kailajärven ja Wartin talokaupoista. Wartti tuomittiin puolen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen veropetoksesta ja avunannosta törkeään veropetokseen. Kailajärven osalta syytteet talokauppojen epäselvyyksistä hylättiin.[38][39] Hovioikeudessa Wartin ja mökkien myyjien ehdollinen vankeusrangaistus kaatui ja he saivat sakot.

7. helmikuuta 2013 Helsingin hovioikeus katsoi Kailajärven syyllistyneen törkeän petoksen lisäksi myös rahankeräysrikokseen ja tuomitsi tämän viideksi vuodeksi vankeuteen. Hovioikeus määräsi hänet heti vangittavaksi. Naisystävän katsottiin syyllistyneen avunantoon törkeään petokseen ja rahankeräysrikokseen. Naisystävä oli tehnyt laskutettavana yrityksensä työnä käännöstöitä klubin taustayhtiöille viimeisen puolentoista vuoden ajan ennen klubin loppumista noin 40 tuntia kuukaudessa. Hänet tuomittiin vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.[40] Kailajärvi tavoitettiin samana päivänä ja passitettiin vankilaan.[41]

Tuomioista valitettiin korkeimpaan oikeuteen. Se ei ottanut käsiteltäväkseen petososuutta, joten sen osalta hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi. Helmikuussa 2014 korkein oikeus päätti äänestystuloksella 3-2, että hovioikeuden tuomiota rahankeräysrikoksesta ei muuteta.[42]

Klubin jäsenistöä vastaan käydään myös jatkuvia oikeudenkäyntejä, joissa heidän Wincapitasta saatuja tuottojaan määrätään palautettavaksi valtiolle. Osa jäsenistöstä joutuu maksamaan täysimääräisenä korvaukset. Joissakin käräjäoikeuksissa on takaisinmaksuja kohtuullistettu jopa 1/3-osaan saaduista tuotoista.

Kaksi Wincapitan jäsentä on saanut langettavan tuomion vuonna 2014. Toinen henkilö käräjäoikeudesta, jossa tuomio avunannosta törkeään petokseen ja rahankeräysrikokseen, ja toinen hovioikeudesta avunannosta rahankeräysrikokseen.^lähde?