Williamina Fleming

Williamina Stevens syntyi Dundeessa vuonna 1857.[1] Hän oli yksi skotlantilaisen käsityöläisen ja tämän vaimon yhdeksästä lapsesta. Perheen isä kuoli, kun Wiliamina oli seitsemänvuotias. Perheensä tukemiseksi Williamina joutui 14-vuotiaana työskentelemään opettajana oman koulutyönsä ohella.[2]

Williamina meni 20-vuotiaana naimisiin 16 vuotta häntä vanhemman James Orr Flemingin kanssa. He lähtivät Britanniasta Yhdysvaltoihin marraskuussa 1878. Pian sen jälkeen kun he olivat päässeet Amerikkaan, Fleming jätti raskaana olleen vaimonsa.[2]

Yksin jäänyt Fleming joutui etsimään töitä, ja hän sai paikan tähtitieteen professorin ja Harvard Collegen observatorion johtajan Edward Charles Pickeringin taloudenhoitajana.[3] Fleming aloitti tehtävässä vuoden 1879 puolivälissä.[2] Pickering päästi Flemingin synnyttämään Skotlantiin ja antoi tämän palata samaan työhönsä. Kunnioituksesta esimiestänsä kohtaan Fleming nimesi lapsensa Edward Charles Pickeringiksi.[4]

Pickeringin alaisuudessa toimineita ”Harvardin tietokoneita”.

Pickering vakuuttui Flemingin tarmokkuudesta ja älykkyydestä ja antoi tälle myös osa-aikaisia toimistotöitä. Vuonna 1881 Fleming sai vakituisen paikan observatoriosta. Pickering oli järjestämässä observatorion tutkimustyötä uudella tavalla. Öisin tähtitieteilijät kuvasivat tähtiä ja kaasusumuja, ja päivisin koulutetut toimistotyöntekijät analysoivat kuvia. Pickering uskoi, että naiset olisivat parempia tekemään toisteista kuvien tutkimista, ja palkkasi siksi heitä. Flemingin hän asetti työntekijäryhmän johtoon.[2] Pickeringin ryhmää kutsuttiin nimellä ”Harvard Computers” (”Harvardin laskijat”; nykyenglannissa sana computer tarkoittaa tietokonetta). Fleming oli ryhmän ainoa, jolla ei ollut tieteellistä koulutusta. Hän kuitenkin oppi nopeasti ja alkoi pian avustaa Pickeringiä fotometriassa.[4]

Fleming työskenteli noin 30 vuoden ajan tähtien spektrien parissa.[3] Hän kehitti Pickeringin kanssa tähtien spektriluokkien luokittelua niiden ominaisuuksien mukaan. Vuonna 1890 julkaistuun Draper Catalogue of Stellar Spectra -teokseen Fleming luokitteli 28 266 spektriluokkaa 10 351 tähdestä. Fleming toimi samaan aikaan myös observatorion tuotantopäällikkönä, ja hän kirjoitti, toimitti ja oikoluki laitoksen tutkimuspapereita, vuosiraportteja, tilastotaulukoita ja annaaleja.[2] Hän ei henkilökohtaisesti pitänyt työnsä akateemisesta osasta, sillä hän nautti huomattavasti enemmän uusien tähtien etsimisestä ja spektrien luokittelusta.[4]

Fleming kirjoitti vuonna 1893 Astronomy & Astrophysics -lehdessä julkaistun artikkelin ”A Field for Woman’s Work in Astronomy”, missä hän kannusti lisää naisia tähtitieteeseen. Siinä hän myös kyseenalaisti sukupuolten väliset palkkaerot: samasta kuvien tutkimisesta nainen sai selvästi vähemmän palkkaa kuin mies.[2]

Flemingista tuli vuonna 1899 observatorion ensimmäinen tähtitieteellisten valokuvien kuraattori.[5] Royal Astronomical Society otti hänet vuonna 1906 ensimmäisenä yhdysvaltalaisnaisena kunniajäsenekseen.[2] Fleming kirjoitti vielä uransa loppuvaiheessa muun muassa artikkelit ”A Photographic Study of Variable Stars” (1907) ja ”Stars Having Peculiar Spectra” (1912).[3]

Fleming työskenteli heikkenevästä kunnostaan huolimatta elämänsä loppuun asti. Hän jopa matkusti rasittavasta sairaudestaan huolimatta syyskuussa 1910 Kaliforniaan osallistuakseen konferenssiin. Seuraavana keväänä hän joutui sairaalaan keuhkokuumeen takia ja kuoli toukokuussa 1911.[2]

Fleming löysi satoja tähtitieteellisiä kohteita pitkän uransa aikana. Hänen löydöksiin kuuluu 59 kaasusumua, 310 muuttuvaa tähteä ja 10 novaa. Hän näki myös ensimmäisenä hevosenpääsumun tutkiessaan lasinegatiiveja vuonna 1888.[5] Fleming nimesi myös Pickeringin ja Henry Norris Russellin kanssa tähtityypin, joka tunnettaisiin myöhemmin valkoisena kääpiönä.[4] Hän kehitti myös ensimmäisen muuttujan tähtien kirkkauden mittaamiseen valokuvista.[3]

Fleming oli merkittävä edelläkävijä miesvaltaisessa tähtitieteessä.[6] Monista hänen alaisuudessa työskennelleistä naisista tuli myös itsenäisiä tieteilijöitä. Annie Jump Cannon paransi Flemingin luokittelujärjestelmää ja kehitti Harvard-järjestelmän. Henrietta Swan Leavitt puolestaan löysi yhteyden tähden luminositeetin ja sen jakson välillä.[4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Williamina Fleming Wikimedia Commonsissa