William Ramsay
William Ramsay (2. lokakuuta 1852 Glasgow – 23. heinäkuuta 1916 High Wycombe, Buckinghamshire)[1], arvoltaan Sir, oli skotlantilainen kemisti, joka löysi monia jalokaasuja. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1904 työstään jalokaasujen parissa.
| William Ramsay | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. lokakuuta 1852 Glasgow, Iso-Britannia |
| Kuollut | 23. heinäkuuta 1916 (63 vuotta) High Wycombe, Buckinghamshire, Iso-Britannia |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Glasgow’n yliopisto (1866–1869) Strathclyden yliopisto, Glasgow (1869) Tübingenin yliopisto (1873) |
| Väitöstyön ohjaaja | Wilhelm Rudolph Fittig |
| Instituutti |
Glasgow’n yliopisto (1874–1880) University College Bristol (1880–1887) University College London (1887–1913) |
| Oppilaat |
James Johnston Dobbie Jaroslav Heyrovský Otto Hahn |
| Tutkimusalue | kemia |
| Tunnetut työt | jalokaasut |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1904) |
Ramsay opiskeli Glasgow’n yliopistossa Thomas Anderssonin johdolla. Sen jälkeen hän siirtyi opiskelemaan Saksaan Tübingenin yliopistoon. Hän palasi Anderssonin assistentiksi Strathclyden yliopistoon. Vuosina 1879–1887 hän toimi kemian professorina Bristolin yliopistossa.
Ramsay siirtyi 1887 Alexander William Williamsonin tilalle University College Londoniin. Siellä hän teki kuuluisimmat työnsä. Vuosina 1885–1890 hän julkaisi useita typen oksidejaa käsitteleviä merkittäviä julkaisuja.
Ramsay tutki yhdessä lordi Rayleighin kanssa jalokaasuja. Ensimmäisenä he löysivät aineen, jonka he nimesivät argoniksi. Myöhemmin seurasivat neon, krypton ja ksenon. Käsiteltyään vuonna 1895 radioaktiivista cleveiitti mineraalia hapolla hän löysi maapallolta ensimmäisenä myös heliumia. Vuonna 1910 Ramsay eristi radonin yhdessä Robert Whytlaw-Grayn kanssa.
Ramsay oli aktiivinen esperanton harrastaja.
Vuonna 1881 Ramsay meni naimisiin Margaret Buchananin kanssa.