William A. Niskanen

William Arthur Niskanen Jr. syntyi Bendin kaupungissa Oregonissa,[3] jossa Niskasen syntymän aikoihin 1930-luvun alussa oli ensimmäisen ja toisen polven suomalaisia yhteensä yli 12 000.[5] Innokkaana laulajana tunnettu Niskanen esitti vanhemmiten myös suomalaisia lauluja. Hän oli suosittu vieras Suomen Washingtonin-suurlähetystössä.[6]

William Niskasen isä oli William ”Bill” Niskanen vanhempi, joka oli Pacific Trailways -linja-autoyhtiön pääjohtaja sekä yksi sen omistajista ja perustajista.[7][8]

William A. Niskanen kuoli sydänkohtaukseen 26. lokakuuta 2011 kotonaan Washington D.C:ssa. Hän oli naimisissa Kathryn Washburnin kanssa, ja heillä on kolme tytärtä, Lia Niskanen, Pamela Niskanen ja Jaime Brunetti.[9]

Lukionsa William Niskanen kävi Bend High Schoolissa, jonka jälkeen hän suoritti 1954 Bachelor of Arts -tutkinnon Harvardin yliopistossa.[10] Vuonna 1955 hän valmistui taloustieteen maisteriksi Chicagon yliopistosta, jossa hän opiskeli Milton Friedmanin ja muiden Chicagon koulukuntaan kuuluneiden taloustieteilijöiden ohjauksessa taloustiedettä, yhteiskuntapolitiikkaa ja oikeustiedettä. Vuonna 1962 hän valmistui Chicagon yliopistosta taloustieteen tohtoriksi väitöskirjallaan The demand for alcoholic beverages ("Alkoholijuomien kysyntä").[11][12][13]

Uransa alkuvaiheessa Niskanen oli kiinnostunut lähinnä maanpuolustusjärjestelmien analyysistä. Vuonna 1957 hän aloitti sotilasstrategiaan keskittyneessä RAND Corporation -ajatushautomossa puolustusanalyytikkona. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen teknologinen kilpavarustelu oli onnistuneen Sputnik-hankkeen myötä kiihtynyt. Niskaselle annettiin vaihtoehdoiksi opetella venäjää tai parantaa matematiikan taitojaan. Kokeiltuaan venäjän opiskelua Niskanen palasi matematiikan pariin ja päätyi kehittelemään 400 yhtälön lineaarisen ohjelmointimallin ilmavoimien kuljetusjärjestelmälle. Niskasen ohjelmoija William Sharpe sai myöhemmin taloustieteen Nobel-palkinnon yhdessä RAND-kollega Harry Markowitzin kanssa.[14]

Kun John F. Kennedy tuli presidentiksi ja Robert McNamara puolustusministeriksi, Niskanen päätyi monien muiden RAND-tutkijoiden kanssa Washingtoniin. Niskasesta tehtiin puolustusministeriön ekonomisti apulaispuolustusministerinä toimineen taloustieteilijän Alain Enthovenin alaisuuteen.[14] Lisäksi Niskanen toimi puolustusministeriön erityistutkimuksen osaston johtajana.[15] Vuonna 1964 Niskasesta tehtiin Institute for Defence Analyses ohjelma-analyysin jaoston päällikkö. Uudessa tehtävässään hän muun muassa kehitti systeemianalyysin peruskurssin upseereille, joita hän myös opetti.[14] Puolustusministeriön aikoina Niskanen pettyi pahasti maansa hallintoon ja väitti sen hallinnon säännöllisesti valehdelleen kansalle.[16] Muutenkin vahvaan valtiovallan ohjaukseen uskonut 1960–luvun Washington ei ollut klassisen liberaalille Niskaselle mikään unelmapaikka.[10]

Vuonna 1972 Niskasesta tuli presidentin viittoittamaa talouspolitiikkaa kontrolloivan presidentinkanslian alaisen budjettitoimiston (Office of Management and Budget) apulaisjohtaja, mutta hän ei viihtynyt tässä tehtävässä kauan petyttyään Nixonin talouspolitiikkaan. Vuonna 1972 hän oli perustamassa Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampukselle hallintotieteellistä tiedekuntaa (Berkeley’s Graduate School of Public Policy) ja hänestä tuli yliopiston taloustieteen professori.

Vuonna 1971 Niskanen julkaisi pääteoksensa Bureaucracy and Representative Government, jota hän tosin itse piti ”yliarvostettuna”.[14] Teoksen myötä Niskanen oli luomassa byrokratiaa julkisen valintateorian kautta tutkivaa tutkimussuuntausta. Niskanen kritisoi teoksessaan byrokraattien suunnittelemaa tarjontaa ja tuotantoa. Hän kehitti ensimmäisen pohjateorian kuvaamaan byrokratian toimintaa edustuksellisen demokratian puitteissa. Niskanen tuli siihen tulokseen, etteivät äänestäjät, poliitikot ja byrokraatit tiedä palveluntarjonnan todellisia kustannuksia. Virkamiesten etujen mukaista on tehdä julkista sektoria paisuttavia esityksiä ja ylipäätään pöhöttää virastojensa budjettia. Byrokratia (erityisesti virastot) pyrkii siis kasvattamaan itse itseään ja omia menojaan.[17] Tästä syystä Niskanen päätyi ehdottamaan ratkaisuksi julkisen sektorin kilpailun ja yksityisten palveluntarjoajien lisäämistä.[18]

Vuoden 1971 teoksen myötä Niskanen tuli tunnetuksi vapaata markkinataloutta kannattavissa piireissä. Syksyllä 1972 markkinaliberaalit ryhmittyivät Kalifornian silloista kuvernööriä Ronald Reaganin tukevaksi “California Revenue Control and Tax Reduction Task Force” -työryhmäksi, joka oli ensimmäinen varhainen ajatushautamo ennen esimerkiksi Cato-instituuttia ja Heritage Foundationia. Milton Friedman, Jim Buchanan ja muut pyysivät Lev Uhleria ottamaan tuolloin Berkeleyssä Kalifornian yliopistossa hallintotieteitä opettaneen Niskasen mukaan toimintaan.[6] Vuonna 1975 Niskanen siirtyi yliopistosta Dearborniin Michiganiin Ford Motorsin pääekonomistiksi jaksaen samalla osallistua myös julkiseen keskusteluun. Hän muun muassa onnistui järjestämään Kaliforniassa vuonna 1973 tehdyn aloitteen Michiganissa marraskuussa 1978 hyväksytyksi Headlee Amendmentiksi ("Headlee-lisäys"), joka rajoitti verovarojen käyttöä.[19] Tuohon aikaan Niskanen puhui muutenkin verotuksen keventämisen ja menojen rajoittamisaloitteiden puolesta sekä kirjoitti esseitä ja artikkeleita byrokratiasta, poliitikoista ja julkisista menoista.[6]

Vuonna 1980 Niskanen joutui eroamaan palveluksestaan Fordilta, kun hän ei voinut hyväksyä yrityksen ajamia tuontitariffeja kilpaileville japanilaisautoille. Kuten Wall Street Journal myöhemmin kirjoitti, Fordin johto ei halunnut kuunnella vakaumuksellisesti vapaata kilpailua kannattaneen Niskasen saarnoja protektionismin turmiollisuudesta.[10]

Fordin jälkeen Niskanen siirtyi vuosiksi 1981–1985 presidentti Reaganin talouspoliittisten neuvonantajien joukkoon, ja nousi yhdeksi tärkeimmistä reaganilaisen talouspolitiikan ("Reaganomics") arkkitehdeista. Niskanen kuitenkin pettyi Valkoisen talon toimintakulttuuriin ja myös Reaganin politiikkaan. Hän ylisti Reaganin visioita ja karismaa, mutta pettyi kuitenkin tämän kyvyttömyyteen vähentää hallinnon ja liittovaltion menoja.[9]

Vuonna 1983 Niskanen vieraili Suomessa Berner Oy:n satavuotisjuhlaseminaarissa, jossa hän puhui yrittäjyyden merkityksestä kansantaloudessa. Niskasen lisäksi tilaisuudessa luennoivat Kikkoman-yhtiön toimitusjohtaja Yuzaburo Mogi ja kansantaloustieteen professori Björn Wahlroos.[20]