William Mason (säveltäjä)

Masonin isä Lowell Mason oli musiikkipedagogi ja kirkkomuusikko, veli Henry Mason soittimia valmistavan Mason & Hamlinin perustaja sekä veljenpoika Daniel Gregory Mason säveltäjä ja kirjailija. Mason syntyi Lowellin ja Abigail Masonin neljästä pojasta kolmantena. Isä toivoi pojasta pappia, eivätkä vanhemmat siksi vahvasti rohkaisseet poikaa jalostamaan musiikillista lahjakkuuttaan. Tästä huolimatta Mason aloitti noin vuonna 1845 Bostonissa pianonsoiton opiskelun Henry Schmidtin johdolla. Samoihin aikoihin hän sävelsi ensimmäiset pianokappaleensa (Deux Romances sans paroles, op. 1). Vuosi tämän jälkeen hän debytoi esittämällä piano-osuuden Henri Herzin muunnelmateoksesta (op. 20).[1]

Vuonna 1849 Mason lähti Saksan Bremeniin pianonsoiton opiskelua varten. Hän vietti Euroopassa viisi vuotta ja kävi Leipzigissa, Prahassa sekä Weimarissa. Hän sai ohjeistusta Ignaz Moschelesilta, Alexander Dreyschockilta ja Franz Lisztiltä. Vuonna 1854 Mason palasi kotimaahansa tavoitteenaan ura konserttipianistina. Hän pitikin useita kunnianhimoisia resitaalikiertueita. Hän kuitenkin piti kiertelevän virtuoosin elämää epätyydyttävänä ja asettui pian New Yorkiin. Hän perusti viulisti Theodore Thomasin kanssa kamarikokoonpanon; Mason–Thomas-kvartetti piti monia kantaesityksiä ja Yhdysvaltain-ensiesityksiä. Masonista tuli vaikutusvaltainen pedagogi. Hän työskenteli vuoden 1866 jälkeen ensisijaisesti studiollaan Steinway Hallissa. Hänen ensimmäinen pedagoginen kirjansa, A Method for the Piano-Forte, ilmestyi vuonna 1867 yhdessä E. S. Hoadlyn kanssa kirjoitettuna. Myöhempiin julkaisuihin lukeutuvat A System for Beginners in the Art of Playing upon the Piano-Forte (1871), A System of Technical Exercises for the Piano-Forte (1878) ja Touch and Technic (op. 44, 1891–1892). Mason toimi National Musical Congressin ja American Vocal Music Associationin puheenjohtajana sekä American College of Musiciansin pianotutkintolautakunnan jäsenenä. Vuonna 1901 hän julkaisi omaelämäkertateoksen Memories of a Musical Life (1901). Hän kuoli lyhyen sairauden jälkeen kotonaan New Yorkissa 79-vuotiaana.[1]

Monet Masonin varhaisimmista julkaistuista teoksista (vuosilta 1849–1856) ovat 1800-luvun puolenvälin suuressa virtuoosityylissä sävellettyjä. Tyyliin vaikuttivat Liszt ja pianisti Sigismond Thalberg. Kun Mason päätti hylätä soolokonserttiuran, hänen pianomusiikkinsa alkoi kuitenkin kehittyä vähemmän vaativaksi. Hänen sävellyksissään vuosilta 1857–1890 on paljon melodista runollisuutta ja tanssinomaisia rytmejä, jotka olivat luonteenomaisia Frédéric Chopinille. Masonin myöhäiset teokset enimmäkseen vuosilta 1890–1905 muistuttavat persoonallisempaa ja monimutkaisempaa Johannes Brahmsilta, Robert Schumannilta ja Gabriel Faurélta tuttua sävelkieltä.[1]

Kenneth Boulton on levyttänyt Masonin pianomusiikkia Naxokselle.[1]