William Harvey

William Harvey (1. huhtikuuta 1578 – 3. kesäkuuta 1657) oli englantilainen lääkäri, anatomi ja fysiologi. Häntä pidetään verenkierron keksijänä.[1]

William Harvey Cornelius Jansenin maalauksen mukaan.

Harveyn opinnot Cambridgen yliopistossa tähtäsivät lääkärin uraan. Hän täydensi opintojaan Italian Padovassa, jossa hänen opettajaan toimi anatomi Girolamo Fabrizzi. Tämä korosti vertailevan anatomian tärkeyttä. Padovassa Harvey sai tohtorin arvon 1602 ja täydet lääkärinoikeudet 1604 Lontoossa.[1]

Padovassa toiminut Andreas Vesalius oli 1500-luvun puolivälissä selvittänyt sydämen ja verisuoniston rakenteen, mutta niiden toimintaa ei silti ymmärretty. Fabrizzi tutki laskimon läppien toimintaa, ja antoi samalla Harveylle tärkeän sysäyksen verisuoniston tutkimiseen. Hän ei tehnyt suoranaisia mittauksia, vaan teki tärkeät löytönsä päättelemällä. Harvey esitti ajatuksensa verenkierrosta vuonna 1616 luennollaan College of Physicians -koulussa Lontoossa. Vuonna 1628 hän julkaisi teoksen Exercitatio Anatomica de Motu Cordis et Sanguinis in Animalibus (Anatominen tutkimus sydämen ja veren liikkeestä eläimissä). Siinä hän selitti ensimmäisenä yksityiskohtaisesti, kuinka veri kulkee ruumiissa suljetusti sydämen pumppaamana ja sen läppien ohjaamana. Näin voitiin hylätä antiikin aikainen selitys verisuonissa olevista hengistä.[1]

Myöhemmin Harvey tutki myös elämän syntyä, embryologiaa. Hän esitti tärkeän periaatteen Omnia ex ovo, jonka mukaan kaikki elämä on syntyisin munasta. Hedelmöittymisen merkitystä ei kuitenkaan vielä oivallettu.[1]