William Barksdale

William Barksdale syntyi Smyrnassa Tennesseessä William Barksdale ja Nancy Hervey Lesterin pojaksi. Hän valmistui Nashvillen yliopistosta ja harjoitti lakimiehen tointa Mississippissä 21-vuotiaana, mutta luopui työstään ryhtyäkseen toimittajaksi orjuutta puolustavaan sanomalehteen. Hän värväytyi 2. Mississippin jalkaväkirykmenttiin ja palveli Meksikon–Yhdysvaltain sodassa kapteenina ja majoitusmestarina, mutta toimi jalkaväensotilaana ja taisteli hyvin. Sodan jälkeen hän meni Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen ja saavutti kansallista kuuluisuutta valtion oikeistodemokraattina, palvelleen 4. maaliskuuta 1853 – 12. tammikuuta 1861. Hänet tunnettiin yhtenä talon pahimmista kuumapäistä. Hän piti edustaja Preston S. Brooksin puolta, kun Brooks hyökkäsi Massachusettsin abolitionistisenaattori Charles Sumnerin kimppuun senaatin kamarissa kepin kanssa, ja hakkasi häntä päähän ja melkein tappoi hänet.

Barksdalen mississippiläiset vastustavat unionin ponttoonisiltojen rakentamista Fredericksburgin taistelussa (lähde)

Kun Mississippin osavaltio erosi unionista juuri ennen sisällissodan alkua, Barksdale erosi kongressista tullakseen adjutanttikenraaliksi ja sitten majoitusmestari-kenraaliksi Mississippin miliisiin prikaatinkenraalin arvoisena. Toukokuussa 1861 hänet nimitettiin everstiksi konfederaation armeijaan 13. Mississippiin jalkaväkirykmenttiin, rykmenttiin jota hän johti ensimmäisessä Bull Runin taistelussa sinä kesänä. Seuraavana keväänä hän osallistui Virginian niemimaalla käytyihin taisteluihin ja Seven daysin taisteluun. Kun hänen prikaatinkenraalinsa Richard Griffin haavoittui kuolettavasti Savagen aseman taistelussa 29. kesäkuuta 1862, Barksdale otti prikaatin komennon, ja johti sen veriseen ja turhaan hyökkäykseen Malvern Hillin taistelussa. Prikaati tultiin tuntemaan "Barksdalen Mississippin prikaatina". Hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi 12. elokuuta 1862.

Pohjois-Virginian sotaretkellä Barksdalen prikaati sijoitettiin Harpers Ferryyn, eikä se ottanut osaa toiseen Bull Runin taisteluun. Maryland-sotaretkellä hänen prikaatinsa annettiin kenraalimajuri Lafayette McLawsin divisioonaan kenraaliluutnantti James Longstreetin 1. armeijakuntaan Pohjois-Virginian armeijaan. Se oli yksi prikaateista, joka hyökkäsi Maryland Heightsiin ja johti unionin armeijan antautumiseen Harpers Ferryssä. Antietamin taistelussa McLawsin divisioona puolusti West Woodsia kenraalimajuri John Sedgwickin divisioonan hyökkäystä vastaan, ja pelasti konfederaation vasemman sivustan. Fredericksburgin taistelussa Barksdalen prikaati puolusti joenylityspaikkoja unionin joukoilta, jotka yrittivät ylittää Rappahannock-joen tähdäten jalkaväkeen ja insinööreihin rakennuksista, jotka unionin tykistö oli jauhanut raunioiksi.

Chancellorsvillen taistelussa 1863 Barksdalen prikaati oli yksi harvoista James Longstreetin armeijakunnasta, jotka olivat mukana taistelussa. Suurin osa armeijakunnasta oli komennettu Suffolkiin Virginiassa. Taas kerran Barksdalen prikaati puolusti kukkuloita Fredericksburgin yläpuolella, tällä kertaa Sedgwickin VI armeijakuntaa vastaan, joka oli yli kymmenen kertaa hänen prikaatian isompi. Sedgwickin hyökkäys onnistui, Barksdale vetäytyi viivytettyään unionin joukkoja, mutta hän kykeni valtaamaan menetetyn alueen takaisin prikaatillaan seuraavana päivänä

William Barksdalen hauta

Gettysburgin taisteluun Barksdalen prikaati saapui McLawsin divisioonan mukana yhden taistelupäivän jälkeen 1. heinäkuuta 1863. Kenraali Robert E. Leen suunnitelma oli Longstreetin armeijakunnalle se, että sen tuli siirtyä asemiin ja hyökätä koilliseen ylös Emmitsburgin tietä kiertääkseen unionin vasempaan sivustaan. Barksdalen sektori hyökkäyksessä laittoi hänet keskeiseen kärkeen unionin linjaan, joka oli ankkuroitu Peach Orchardiin, jota puolusti unionin III armeijakunta. Noin kello 5:30 p.m., Barksdalen prikaati syöksyi metsästä ja aloitti hyökkäyksen. Unionin everstin muistetaan sanoneen "Se oli suurin hyökkäys jonka kuolevainen ihminen on koskaan tehnyt". Maalaukset näyttävät Barksdalen johtamassa prikaatiaan hevosen selästä. Oikeasti hän käveli ylhäältä saamiensa määräysten mukaan.

Konfederaatio murskasi unionin puolustuslinjan "Persikkatarhassa", haavoittaen ja vangiten unionin prikaatinkenraalin itsensä. Jotkut Barksdalen rykmenteistä kääntyivät pohjoiseen ja pakottivat kenraalimajuri Andrew A. Humphreysin divisioonan vetäytymään, jotkut jopa Cemetery Ridgelle saakka. Toiset hänen rykmenteistään etenivät suoraan eteenpäin. Siihen mennessä osa hänen miehistään oli mennyt Plum Runiin saakka, mailin päähän hyökkäyksestä, ja joutuivat unionin eversti George L. Willardin joukkojen vastahyökkäyksen kohteeksi. Barksdale haavoittui vasempaan polveen, jonka jälkeen hänen vasempaan jalkaansa osui kanuunankuula, ja toinen luoti osui häntä rintaan, ja pudotti hänet hevosen selästä. Hän sanoi adjutantilleen W.R. Boydille "Kuolen! Kerro vaimolleni ja lapsilleni että kuolin taistelussa asemapaikallani". Hänen joukkonsa joutuivat jättämään hänet haavoittuneena kentälle ja hän kuoli seuraavana aamuna unionin kenttäsairaalassa (Joseph Hummelbaughin farmilla). Barksdale on haudattu Greenwoodin hautausmaalle Jacksonissa Mississippissä.

Barksdalea esitti elokuvissa Gettysburg ja Jumalan miekka hänen jälkeläisensä Lester Kinsolving.

• Clark, Champ, and the Editors of Time-Life Books, Gettysburg: The Confederate High Tide, Time-Life Books, 1985, ISBN 0-8094-4758-4.
• Eicher, John H., and Eicher, David J., Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.
• Tagg, Larry, The Generals of Gettysburg (Arkistoitu – Internet Archive), Savas Publishing, 1998, ISBN 1-882810-30-9.